Aina on syytä kysyä, mitä ongelmaa kalliilla investoinnilla, kuten tekonivelleikkausrobotilla, yritetään ratkaista, muistuttaa professori Teppo Järvinen.

Britanniassa robottiavusteisen kirurgian määrän suunnitellaan kasvavan 70000 vuosittaisesta leikkauksesta puoleen miljoonaan vuoteen 2035 mennessä. Suomessakin yhä useammassa sairaalassa on käytössä tekonivelleikkausrobotti.

Mutta onko näistä tekonivelroboteista teknisen tarkkuuden lisäksi osoitettu hyötyä potilaille?

Näin kysyy professori Teppo Järvinen.

Hän kirjoitti yhdessä apulaisylilääkäri Ville Vännin ja ylilääkäri Teemu Karjalaisen kanssa lääketieteellisen aikakauslehti BMJ:n tuoreen pääkirjoituksen, jossa he tuovat esille uuden teknologian käyttöönottoon liittyviä ongelmia.

– Meistä kukaan ei ole tekonivelkirurgi, sitä BMJ ei edes halunnut. Sen sijaan meillä on taustaa näytön arvioinnissa, Järvinen kertoo.

Tekonivelroboteista ei hyötyä potilaille

Järvinen, Vänni ja Karjalainen tutustuivat tarkasti kolmeen tuoreeseen tekonivelrobotteihin liittyvään tutkimukseen, joista kaksi julkaistiin BMJ:n samassa numerossa heidän pääkirjoituksensa kanssa, sekä näyttöön tekonivelrobotiikasta laajemminkin.

– Kaikkien tähän asti julkaistujen tutkimusten mukaan näyttää siltä, että tekonivelrobotin avulla tekninen tarkkuus lisääntyy, mutta se ei siirry potilashyötyihin, Järvinen sanoo.

Silti tekonivelleikkausroboteihin halutaan käyttää lisääntyvästi julkista rahaa.

Robotti on kallis investointi. Lisäksi sen käyttö vaatii esimerkiksi lisäkuvantamisia. Robottiavusteiset leikkaukset sujuvat hiukan hitaammin. Ihmiset pitää myös kouluttaa sen käyttöön.

– Eihän robotti leikkaa, vaan se toimii apukätenä. Se toistaa hyvällä tarkkuudella sen alkuperäissuunnitelman, jonka kirurgi on laatinut ennen leikkausta, Järvinen huomauttaa.

Kuitenkin ilman robottia tehtyjen tekonivelleikkausten laatu on ollut erittäin hyvää jo kauan: 20 vuotta sitten tehdyistä lonkkaproteeseista jopa 95 prosenttia on edelleen toimivia.

– Jos olet koripallokoutsi ja joku pelaaja heittää 95 prosentin tarkkuudella vapaaheittoja, ei varmaankaan kannata kehittää hänen vapaaheittojaan. Mieluummin kannattaa keskittyä kolmen pisteen heittoihin, puolustukseen tai fyysiseen kuntoon. Se, että tekonivelien tulokset olisivat huonoja, ei varmastikaan ole terveydenhuollon akuutein ongelma, Järvinen näkee.

Hän on kuullut robottihankintoja perusteltavan sillä, että ihmiset tykkäävät käyttää niitä esimerkiksi siksi, että leikkausasento on ergonomisempi tai että on helpompi rekrytoida kirurgeja, kun sairaalalla on leikkausrobotti.

– No, se on yksi argumentti, mutta kuinka paljon enemmän tämä mukavuus saa maksaa?

Mitä jää tekemättä?

Aina, kun julkisessa terveydenhuollossa tehdään kalliita investointeja, olisi Järvisen mukaan syytä kysyä, mikä ongelma uudella teknologialla ratkaistaan, mikä on potilaalle koituva lisähyöty, kuinka pitkä on investoinnin takaisinmaksuaika ja mihin tutkimusnäyttöön perustuen investointipäätös tehdään? Entä mitä investointi ja sen ylläpito maksavat? Erityisen ikävä kysymys on, mitä jää tekemättä, kun resurssi käytetään tähän.

– Oppia kannattaisi hakea bisnesmaailmasta. On vaikea kuvitella, että tällaista investointia pystyisi perustelemaan vain sillä, että ”tämä olisi kiva juttu”, Järvinen toteaa.

Nämä samat kysymykset pätevät hänen mukaansa moneen muuhunkin terveydenhuollon resurssipohdintaan lääkkeistä aina syöpäseulontoihin asti.

Järvinen huomauttaa, että sairaaloiden käytävät ovat täynnä erilaisia vanhoja laitteita, jotka joku on joskus halunnut. Hän pitää käsittämättömänä, että hyvinvointialueet eivät ole tarkempia investointipäätösten kanssa, vaikka samalla vaativat lisärahaa selvitäkseen perustehtävistään.

Lue lisää: Lääkäri robottikirurgian ohjelmasta – "Olen odottanut kymmenen vuotta, että jotain tämänkaltaista tapahtuu"