Tekonivelpotilaan työkyky

Nivelrappeuman takia tehty primaarinen tekolonkka tai -polvi ei käytännössä tee muuten terveestä potilaasta työkyvytöntä. Työkykyä arvioitassa on kliinisen tutkimuslöydöksen lisäksi otettava huomioon potilaan ikä, muut sairaudet, työn laatu ja mahdollisuus kuntouttaa potilas fyysisesti kevyempään työhön. Hyvin toimivalla tekonivelellä tulee toimeen useimmissa ammateissa. Fyysisesti raskaissa ammateissa, joissa vaaditaan tekonivelen hyvää liikelaajuutta, lihasvoimaa ja nivelen tukevuutta ja kivuttomuutta, eläkeratkaisu voi olla aiheellinen.

Veijo Vahvanen

Miten suhtautua aggressiivisuuden biologisiin selitysmalleihin ja hoitotapoihin?

Biologisten interventioiden käyttö aggressiivisuuden hoidossa ei ole ongelmatonta. Kuka määrittelee epäadekvaatin aggressiivisuuden rajat? Mihin kaikkeen vaikutetaan, kun halutaan vaikuttaa vain aggressiivisuuteen? Keihin toimenpiteet kohdistetaan, ja millä oikeudella? Miten päin toimii biologisen ominaisuuden ja psyykkisen häiriön välinen kausaaliyhteys? Kirjoituksessa pohditaan mm. näitä kysymyksiä psykologian näkökulmasta.

Kirsti Lagerspetz

Voimaharjoittelussa käytettävien anabolisten aineiden haitat

Anabolisten aineiden käytöstä voimaharjoittelua kilpa- tai kuntoilumielessä harrastavien keskuudessa ei Suomessa vielä ole epidemiologista tietoa. Niitä kuitenkin käytetään, useimmiten anabolis-androgeenisia steroideja. Erona näiden aineiden lääketieteelliseen käyttöön on annostus, joka voimailijoilla saattaa olla 10-100-kertainen. Lisäksi voimaharjoittelijat käyttävät usein lukuisia aineita sekaisin. Anabolisten aineiden haittavaikutukset ovat tavallisia, ja jopa kuolemaan johtaneita tapauksia on kuvattu. Kuitenkin anabolisten steroidien yleisesti tunnettu haitta, syöpäriski, on huonosti dokumentoitu, ja niiden aiheuttama sydän- ja verisuonisairauksien vaara on ollut aliarvioitu. Nykyisin pahimpina anabolisten steroidien käytön ongelmina pidetään juuri sydän- ja verisuonisairauksien lisääntynyttä riskiä sekä aggressiokäyttäytymistä ja muita mielialan muutoksia.

Simo Taimela, Timo Seppälä

Salmonellainfektioiden hoito tänään

Salmonellainfektioiden hoitoon saatiin 80-luvulla uusia tehokkaita lääkkeitä, kun käyttöön tulivat kolmannen polven kefalosporiinit ja kinolonit. Nämä ovatkin syrjäyttäneet aikaisemmin käytetyt kloramfenikolin, ampisilliinin ja sulfa-trimetopriinin. Kinoloneilla on monia ominaisuuksia, jotka tekevät ne sopiviksi salmonellan hoitoon. Niitä on aiheellista käyttää suolistotulehduksen hoidossa, jos tauti on voimakasoireinen tai pitkittynyt tai potilaalla on perussairauksia. Vaikka bakteeri kinolonihoidon aikana häviääkin ulosteesta, se ilmestyy sinne uudelleen osalla potilaista. Hoidon bakteriologinen teho on siis puutteellinen. Kinoloneja voidaan käyttää myös salmonellan kantajien hoitoon, joskin vain erityisestä syystä. Sekä kinolonit että kolmannen polven kefalosporiinit sopivat septisten ja komplisoituneiden salmonelloosien lääkkeiksi.

Kari Sammalkorpi

Nenäaltistuskoe

Nenäaltistuskoe on keskeinen tutkimus mm. ammattitautidiagnostiikassa, siedätyshoitoa suunniteltaessa ja tutkimustyössä. Altistuskokeen ongelmana on sekä kansallisten että kansainvälisten standardien puute. Tutkimuksen suorittamistapa ja tulosten arviointi vaihtelevat, ja siksi tuloksia on vaikea vertailla. Artikkelissa selvitellään nenän limakalvoaltistuksen aiheita, tekniikkaa ja vasteen arviointia.

Maija Hytönen, Henrik Malmberg, Pirkko Ruoppi, Markku Simola

Miten ravinto säätelee ihmisen sairastumista syöpään

Ravinnon ja syövän yhteyksistä on julkaistu runsaasti koe-eläintuloksia. Yksiselitteistä tietoa ravintotekijöiden vaikutuksesta ihmisen syöpäsairastuvuuteen ei kuitenkaan ole saatu. Varsinaisesti syöpää synnyttäviä vieraita kemikaaleja ruoassamme on nykykäsityksen mukaan määrältään vähän, joskin niiden kirjo on runsas. Useimmat karsinogeeniset ravintotekijät edistävät tai estävät jo alkaneen DNA-vaurion etenemistä syöväksi. Ilmeisimmin ihmisen eduksi tässä tapahtumasarjassa toimivat vitamiinit, hivenaineet sekä osin kuidut. Runsas rasvan ja suolan käyttö sekä ruoan savustus todennäköisesti edistävät joidenkin syöpäsairauksien kehittymistä.

Eino Hietanen

Miten lapsen ruokatottumuksiin voi vaikuttaa?

Vanhemmat huolehtivat usein lapsen syömisestä aivan turhaan ja saattavat huolehtimisellaan vaikuttaa negatiivisesti lapsen syömiseen. Lapsilla on luontainen kyky säädellä syömistä. Moni vanhempi saattaakin aivan turhaan yrittää saada lastaan syömään kunnon aterian silloin, kun lapsella on menossa luonnollinen tasausjakso, jonka avulla hän pitää energiansaantinsa ja painonsa tietyissä rajoissa. Positiivinen ruokailutilanne parantaa ruokahalua ja uusienkin ruokalajien kokeileminen on helpompaa. Vanhemmat sisarukset ja vanhemmat voivat myös mallina toimimalla lisätä lapsen halua kokeilla uusia ruokalajeja. Jos uusi ruoka ei ensimmäisellä kerralla maistu, ei lasta saa pakottaa syömään, vaan samaa ruokaa kannattaa yrittää tarjota uudestaan muutaman päivän kuluttua.

Raimo Lappalainen, Ulla-Kaisa Koivisto

Ajankohtaista "tappajabakteerista" Uusiutuuko A-streptokokkiepidemia Suomessa?

A-ryhmän streptokokki-infektion taudinkuvat, lapsivuodekuume, tulirokko, nekrotisoiva faskiitti ja ruusu, tunnettiin jo ennen niiden aiheuttajan tunnistamista. Penisilliinin keksimisen jälkeen vakavat streptokokki-infektiot vähenivät ja lopulta lähes unohtuivat. Nuoremmat kollegat yhdistävät streptokokin lähinnä tonsilliittiin ja ruusuun. Amerikassa, Australiassa ja Euroopassakin todettiin kuitenkin 1980-luvulla vakavien streptokokki-infektioiden määrän lisääntyneen. Huomiota herättivät harvinaiset taudinkuvat, kuten nekrotisoiva faskiitti ja toksinen sokkioireyhtymä, ja oireiden nopea kehittyminen. Suomalaista lääkärikuntaa kohautti vuonna 1988 Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa ja sittemmin Suomessakin esiintynyt aikaisemmin terveiden henkilöiden kuolemia aiheuttanut A-ryhmän streptokokkiepidemia.

Maija Rummukainen

Nuorten suunnistajien äkkikuolemat Ruotsissa Tutkimustulokset Ruotsista ja Suomesta

Vuosien 1979-92 välisenä aikana terveenä pidetyille ruotsalaisille suunnistajille sattui 17 äkkikuolemantapausta. Tämä aiheutti melkoisen kohun Ruotsissa sekä myös Suomessa. Tarkat tutkimukset ovat osoittaneet, että useimmilla menehtyneistä oli piilevä verenkiertoelimistön sairaus. Urheilijan sydämen ja verenkiertoelimistön piilevien sairauksien tutkiminen ei ole helppoa. Artikkelissa tarkastellaan mitä Ruotsissa on todella tapahtunut ja miten asiaa on tutkittu. Lisäksi annetaan suosituksia, jotka tähtäävät siihen, että urheilijoiden sinänsä harvinaisia äkkikuolemia voitaisiin välttää.

Olli J. Heinonen, Jouko Karjalainen, Matti Viitasalo Matti Mäntysaari, Pekka Saikku, Urho Kujala

Väkivaltaisuusvaaran arviointi

On väitetty, ettei väkivaltaisuus ole lainkaan lääketieteellinen käsite. Samoin on toistuvasti esitetty, ettei väkivaltaisuusvaaraa kyettäisi millään tavoin arvioimaan. Kumpikaan näistä käsityksistä ei pidä paikkaansa, sillä lääketieteellis-luonnontieteellinen tarkastelu tarjoaa erittäin hyvän pohjan väkivaltaisuusvaaran arvioinnille. Vaarallisiksi todettujen potilaiden hoito ei aina ole mahdollista; lainsäädäntö hankaloittaa erityisesti persoonallisuudeltaan poikkeavien ja päihteiden käyttäjien väkivaltaisuuteen puuttumista.

Panu Hakola, Jari Tiihonen, Heikki Vartiainen, Markku Eronen

Nivelreuman ja sen lääkehoitojen aiheuttamat munuaistaudit

Munuaissairaudet ovat nivelreumapotilailla melko tavallisia. Reumaan liittyvän kliinisen munuaistaudin taustalla on joukko erilaisia kudosvaurioita, joista nykyisin ovat yleisimpiä amyloidoosi, lievä mesangiaalinen glomerulopatia sekä reuman lääkehoidon aiheuttamat munuaisvauriot. Morfologisia löydöksiä ei voida nivelreumapotilailla tarkasti ennakoida pelkästään kliinisten oireiden ja laboratoriolöydösten perusteella.

Heikki Helin, Markku Korpela

MBD:n diagnostiikka

MBD-ryhmänimikkeen (minimal brain dysfunction) alle mahtuu monenlaisia oireita, joiden vaikeusaste vaihtelee. Oireyhtymän diagnosointi ei ole yksinkertaista: neurologisten seikkojen lisäksi on otettava huomioon ympäristön ja psyykkisten tekijöiden osuus oireiden syntyyn. Diagnosoinnissa neuvolat, päivähoito ja kouluterveydenhuolto ovat avainasemassa. Erikoissairaanhoidon roolin tulisi olla täydentävä.

Matti Koivikko

MBD-lapsen kuntoutus

MBD-lapsen tukitoimien suunnittelu lähtee lapsen ongelmien huolellisesta kartoituksesta. Kuntoutuksen ja hoidon perusta on

Raija Korpela

Paklitakseli - lupaava uusi sytostaatti

Paklitakselia on käytetty Suomessa vajaan vuoden ajan lähinnä metastasoineen syövän hoidossa. Eniten lääkettä on tutkittu laajalle levinneen munasarjasyövän hoitona, Yhdysvalloissa se on nyt hyväksytty myös rintasyövän hoitomuodoksi. Paklitakselivalmiste sai äskettäin myyntiluvan Suomessa. Lääkkeellä on saatu lupaavia tuloksia potilaille, joille muut syöpälääkkeet eivät enää ole tehonneet.

Pentti Klefström, Pentti Gröhn

Narkolepsian hoito

Narkolepsia on potilaalle suurta haittaa aiheuttava uni-valverytmin häiriö, jossa on kaksi pääoiretta, poikkeava nukahtelu ja katapleksia. Se on melko harvinainen sairaus, mutta sen, samoin kuin muiden unihäiriöiden, diagnostiikka on vasta viime vuosikymmeninä tarkentunut. Narkolepsian hoito on haasteellista ja edellyttää kliinikolta kokemusta. Usein potilas tarvitsee useampia lääkkeitä. Suomessa narkolepsian hoidossa eniten käytettyjen lääkkeiden saatavuus on muuttunut, ja näin hoitolinjoja joudutaan jonkin verran tarkistamaan. Hoidossa on tärkeää painottaa myös muiden kuin lääkkeellisten keinojen merkitystä.

Christer Hublin

Antihistamiinit allergisen nuhan hoidossa

Histamiini on allergisen reaktion lukuisista välittäjäaineista tärkein ja aiheuttaa kaikkia nuhan klassisia oireita. Antihistamiinit vaikuttavat pääasiassa vain histamiinista johtuviin oireisiin eivätkä siksi parhaimmillaankaan auta nuhaan täydellisesti. Ne tehoavat paremmin akuuttiin ja lievään kuin pitkään jatkuneeseen ja vaikeaoireiseen nuhaan. Käytännössä antihistamiinit ovat usein ensimmäinen lääkeryhmä, jolla allergista nuhaa aletaan hoitaa. Jotta kunnioitus hyviä, mutta väärin käytettyinä jopa vaarallisia lääkkeitä kohtaan säilyisi, antihistamiineja ei tulisi laajassa mitassa vapauttaa käsikauppaan.

Pirkko Ruoppi

Lihasvammojen synty ja hoito

Lihasvammat ovat yleisimpiä liikuntaharrastusten yhteydessä syntyvistä vammoista. Niitä esiintyy myös tapaturmissa saatujen ruhjevammojen ja luunmurtumien yhteydessä. Lihasvamman hoito alkaa immobilisaatiolla; se rajoittaa vammautuneen alueen kokoa ja sallii sidekudoksen tuotannon alkaa häiriöttä. Varhain aloitettu vammautuneen raajan mobilisoiminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta uusiutuvat lihassäikeet asettautuisivat vammautumattomien lihassyiden suuntaisiksi ja lihaksen vetolujuus muodostuisi alkuperäistä vastaavaksi. Kirurgista hoitoa tarvitaan poistettaessa kookkaita hematoomia vamma-alueelta. Joskus on tarpeen liittää revenneet ja toisistaan etääntyneet lihaksen päät toisiinsa kirurgisesti.

Matti U.K. Lehto

Seerumin arabinitolipitoisuuden määritys systeemisen kandidoosin diagnostiikassa

Systeemisen kandidoosin varma diagnoosi edellyttää parenkyymielimen histologista tai mikrobiologista tutkimusta tai hiivan toistuvaa eristystä veriviljelystä. Käytännössä taudinmäärityksen tueksi tarvitaan usein immunologisten ja kemiallisten laboratoriolöydösten antamaa viitteellistä tietoa. Hiivan aineenvaihduntatuotteiden, kuten arabinitolin, kemiallinen määritys seerumista on yksi vaihtoehto tämän vaikeasti diagnosoitavan taudin tutkimusarsenaaliin.

Leena Lehtonen

Apuvälineet unenaikaisten hengityshäiriöiden hoidossa

Hengityshäiriöiden ilmaantumista unen aikana voidaan vähentää tai estää erilaisilla apuvälineillä, ja niillä onkin nykyään merkittävä osa unenaikaisten hengityshäiriöiden hoidossa. Ylähengitysteiden tukkeutumistaipumukseen unen aikana voidaan jonkin verran vaikuttaa yksinkertaisillakin apuvälineillä, kuten nenänlaajentimella tai selinmakuuta vaikeuttavalla tennispallolla. Näitä voidaan kokeilla kuorsauksen ja lievän asennosta riippuvaisen uniapnean hoidossa. Nasaalisen ylipainehengityslaitteen avulla voidaan ylähengitysteiden ahtautuminen unen aikana kokonaan estää, ja se onkin nykyään tärkein obstruktiivisen uniapneaoireyhtymän hoitomuoto. Vaikeisiin rintakehän epämuodostumiin ja neuromuskulaarisairauksiin liittyvää huomattavaa hengityksen vaimenemista unen aikana voidaan estää avustamalla ventilaatiota noninvasiivisesti nenämaskin kautta paine- tai tilavuussäätöisen ventilaattorin avulla. Kroonisessa obstruktiivisessa keuhkosairaudessa, jossa hypoksemia voimistuu unen aikana, käytetään jatkuvaa happihoitoa esimerkiksi happirikastimen avulla.

Pirkko E. Brander

Milloin paranoidisen vanhuksen hoidossa tarvitaan konsultaatiota tai työnohjausta?

Paranoidisuus vääristää todellisuutta ja hankaloittaa siksi potilaan ja hänen läheistensä elämää. Paranoidisuuden taustalla voi olla elimellisiä, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Paranoidisuuden diagnostiikka ja hoito edellyttävät monipuolista osaamista sekä vakaata ammatillisuutta. Paranoidisen vanhuksen arviointi ja hoito voi vaikeimmillaan muodostua ongelmavyyhdeksi, jossa lääkäri tarvitsee apua paitsi omaisilta ja työtiimiltään, myös useiden erikoisalojen konsulteilta ja työnohjaajalta.

Matti Isohanni