Alkoholin käyttötavat ja sairauspoissaolot

Sairauspoissaolot ovat lisääntyneet 1990-luvun alun lamavuosien jälkeen (1) ja niihin vaikuttavista tekijöistä tarvitaan lisää tietoa. Työssäkäyvän väestön alkoholinkäyttö on yleistä ja saattaa olla yksi sairauspoissaolojen taustalla oleva syy. Aiemmat alkoholinkäyttöä ja sairauspoissaoloja koskeneet tutkimukset ovat kohdistuneet lähinnä alkoholin keskimääräisen kulutuksen (2,3,4) ja ongelmakäytön (3) tutkimiseen. Keskimääräistä kulutusta tutkimalla on havaittu, että kohtuukäyttäjillä on vähiten sairauspoissaoloja, kun taas runsaasti alkoholia nauttivilla ja alkoholinkäytöstä pidättyvillä sairauspoissaoloja on eniten (2,3,4). Humalahakuisen alkoholinkäytön on todettu olevan itsenäisesti yhteydessä kuolleisuuteen (5,6). Selvästi vähemmän tiedetään humalahakuisen alkoholinkäytön vaikutuksesta sairauspoissaoloihin.

Alkoholinkäyttö voi vaikuttaa sairauspoissaoloihin heikentämällä terveydentilaa ja työkykyä. Runsas alkoholinkäyttö voi johtaa siihen, että työntekijä ei huolehdi terveydestään eikä hoida sairauksiaan. Sairauspoissaolojen on havaittu ennustavan tulevaa työkyvyttömyyseläkettä (7) ja kuolleisuutta (8). Sairaudet voivat myös johtaa siihen, että työntekijä pidättyy alkoholin käytöstä. Alkoholinkäytön vaikutukset terveyteen riippuvat paitsi kokonaiskulutuksen määrästä, myös käyttötavoista (5,6). Lisäksi runsaan kertajuomisen aiheuttama humalatila kasvattaa onnettomuusriskiä (9). Alkoholinkäyttö saattaa myös alentaa kynnystä jäädä pois töistä ja johtaa itse ilmoitettuun sairauspoissaoloon edellisen illan alkoholinkäytöstä toipumiseksi tai juomisen jatkamiseksi (10).

Huonoksi koetun terveydentilan lisäksi työstä pois jäämiseen vaikuttavat monet muut tekijät. Vanhemmilla työntekijöillä, naisilla ja alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla on todettu muita enemmän sairauspoissaoloja (1,11,12,13,14). Myös raskaat työolot ovat yhteydessä sairauspoissaoloihin (14). Nämä samat tekijät voivat olla yhteydessä myös alkoholin käyttötapoihin. Alemmissa sosioekonomisissa asemissa sekä raittius (15,16) että alkoholin humalahakuinen käyttö on yleisintä (16), korkeammassa sosiaalisessa asemassa olevat sen sijaan käyttävät alkoholia muita useammin (2,17). Alkoholinkäyttö saattaa myös olla keino yrittää selviytyä työperäisestä stressistä (18).

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia alkoholin käyttötapojen ja sairauspoissaolojen välistä yhteyttä Helsingin kaupungin 40-60-vuotiailta työntekijöiltä kerätyllä aineistolla. Tutkimuksessa selvitettiin viikossa nautittujen alkoholiannosten ja humalahakuisen juomisen yhteyttä pitkiin ja lyhyisiin sairauspoissaoloihin. Sairauspoissaolon pituudella on merkitystä, sillä lyhyeen poissaoloon vaikuttaa työntekijän oma arvio poissaolon tarpeesta, kun taas pidempiin poissaoloihin edellytetään lääkärintodistusta (14). Lisäksi tutkittiin, selittävätkö sosioekonominen asema, työn henkinen tai ruumiillinen raskaus ja terveydentila alkoholinkäytön ja sairauspoissaolojen välistä yhteyttä. Naisia ja miehiä tarkasteltiin erikseen, koska naisten ja miesten juomatavat ja sairauspoissaolojen määrät eroavat toisistaan.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksessa käytettävä aineisto on osa Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimusta eli Helsinki Health Studya, jossa tarkastellaan työntekijöiden terveydentilaa, toimintakykyä ja hyvinvointia sekä näihin vaikuttavia tekijöitä (17). Tutkimusaineiston perusosan muodostaa vuosina 2000, 2001 ja 2002 toteutettu kyselytutkimus. Kyselylomake lähetettiin niille Helsingin kaupungin työntekijöille, jotka kyseisinä vuosina täyttivät 40, 45, 50, 55 tai 60 vuotta. Kyselylomake lähetettiin 13 346 henkilölle, joista 8 960 vastasi eli vastausprosentti oli 67.

Tutkimusta varten Helsingin kaupungin henkilöstörekisteristä saatiin poissaolotiedot vuosilta 2000-04. Niiden, jotka kyselyä palauttaessaan antoivat tähän luvan, kysely- ja poissaolotiedot yhdistettiin henkilötunnuksen avulla (78 % vastanneista). 16 henkilön tietoja ei pystytty puutteellisten tietojen vuoksi yhdistämään ja 14 raskaana olleen naisen tiedot suljettiin pois tutkimuksesta. Lisäksi osalta tutkittavista puuttuivat tiedot taustamuuttujista. Tutkimukseen tuli näin ollen mukaan 5 328 naisen ja 1 442 miehen tiedot. Jotkut tutkittavista eivät vastanneet kaikkiin alkoholikysymyksiin, joten yksittäisissä analyyseissä on mukana jonkin verran vähemmän tietoja.

Sairauspoissaolojen seuranta-aika alkoi kyselyn palauttamispäivästä ja päättyi vuoden 2004 lopussa tai työsopimuksen päättyessä. Seuranta-aika oli keskimäärin 2,9 vuotta.

Muuttujat

Alkoholin käyttötapoja tutkittiin kahdella eri mittarilla. Keskimääräistä kulutusta selvitettiin pyytämällä vastaajaa valitsemaan seitsenportaiselta asteikolta omaa alkoholinkäyttöä parhaiten kuvaava vaihtoehto. Oluen tai siiderin sekä viinin tai muiden mietojen alkoholijuomien osalta kysyttiin viikossa keskimäärin nautittujen pullollisten määrää ja väkevien juomien osalta kuukaudessa keskimäärin nautittujen pullollisten määrää. Näistä tiedoista laskettiin vastaajan viikossa keskimäärin nauttima alkoholiannosten määrä, josta muodostettiin uusi viisiluokkainen muuttuja. Luokat olivat raittiit, alle 4 annosta, 4-15 annosta, 16-24 annosta ja yli 24 annosta viikossa. Keskimmäinen luokka oli laaja vastakohtana vähäisen ja runsaan juomisen luokille. Alkoholin suurkulutuksen rajana pidetään Suomessa miehillä 24 annosta ja naisilla 16 annosta viikossa, ja tämän mukaan valittiin ylimpien luokkien katkaisukohdat. Alkoholiannoksena pidettiin 12 grammaa puhdasta etanolia. Suurin osa naisista nautti viikossa alle neljä annosta. Miehillä tyypillisimmät annosmäärät olivat 4-15 ja alle neljä annosta viikossa. Naisista raittiita oli 7 ja miehistä 5 prosenttia.

Humalahakuista juomista tiedusteltiin kysymällä, kuinka usein vastaaja nauttii kerralla kuusi annosta tai enemmän alkoholia. Vastausvaihtoehtoja oli kuusi ääripäiden ollessa "en koskaan" ja "päivittäin tai lähes päivittäin". Kuusiportainen asteikko yhdistettiin neliportaiseksi yhdistämällä vastausvaihtoehdot "harvemmin kuin kerran kuukaudessa" ja "kerran kuukaudessa" sekä vaihtoehdot "muutaman kerran viikossa" ja "päivittäin tai lähes päivittäin". Naisista noin puolet ja miehistä viidesosa ei koskaan nauttinut alkoholia kuutta annosta tai enempää kerralla. Naisista 7 prosenttia ja miehistä noin neljäsosa joi humalahakuisesti kerran viikossa tai useammin.

Sairauspoissaolotiedot saatiin Helsingin kaupungin rekisteristä. Peräkkäiset ja päällekkäiset poissaolot yhdistettiin ja muut kuin sairauspoissaolot vähennettiin seuranta-ajasta. Sairauspoissaolot jaettiin lyhyisiin (1-3 päivää) ja pitkiin (yli kolme päivää) sillä perusteella, että yli kolmen päivän pituisiin sairauspoissaoloihin Helsingin kaupunki edellyttää lääkärintodistusta.

Sosioekonominen asema jaettiin ammatin perusteella neljään luokkaan. Toimihenkilöluokat saatiin Helsingin kaupungin sosioekonomisesta luokituksesta ja työntekijät erotettiin toimihenkilöistä Tilastokeskuksen sosioekonomisen luokituksen perusteella.

Työn henkistä ja ruumiillista raskautta selvitettiin kysymällä, miten raskaana tai kevyenä vastaaja pitää työtään henkisesti ja ruumiillisesti. Vastausvaihtoehtoja oli neljä. Suurin osa vastaajista piti työtään henkisesti melko raskaana ja ruumiillisesti erittäin tai melko kevyenä.

Kyselylomakkeessa tiedusteltiin myös, oliko lääkäri joskus diagnosoinut vastaajalla tiettyjä sairauksia. Somaattisista sairauksista valittiin sairaudet, jotka voivat vähentää alkoholinkäyttöä sekä sydän- ja verisuonitaudit, joilta kohtuullinen alkoholinkäyttö saattaa suojata. Valitut sairaudet olivat angina pectoris, sydäninfarkti, katkokävely, aivoverenkierron häiriöt, diabetes ja syöpä sekä riskitekijöistä korkea verenpaine ja suurentunut kolesteroliarvo. Mielenterveysongelmista poimittiin lääkärin diagnosoima masennus, ahdistuneisuus ja muu mielenterveysongelma. Jos vastaaja oli jättänyt vastaamatta kysymykseen sairaudesta, tulkittiin se niin, että vastaajalla ei ole kyseistä sairautta.

Tilastolliset menetelmät

Alkoholinkäytön ja sairauspoissaolojen välistä yhteyttä tutkittiin ensin laskemalla lyhyiden ja pitkien sairauspoissaolojaksojen lukumäärät sataa henkilötyövuotta kohden alkoholikysymysten eri luokissa. Seuraavaksi alkoholinkäytön ja sairauspoissaolojen välistä yhteyttä tutkittiin Poissonin regressioanalyysilla. Sekoittavina tekijöinä otettiin huomioon sosioekonominen asema, työn henkinen ja ruumiillinen raskaus ja lääkärin diagnosoimat sairaudet. Selitettävänä muuttujana käytettiin lyhyiden ja pitkien sairauspoissaolojaksojen lukumääriä ja selittävinä muuttujina alkoholin keskimääräistä kulutusta ja humalahakuista juomista. Tulokset esitetään riskisuhteina (RR) ja niiden 95 %:n luottamusväleinä (LV). Ensin sovitettiin perusmalli, jossa esitetään ikävakioidut riskisuhteet. Seuraavaksi perusmalliin lisättiin sosioekonominen asema. Tähän malliin lisättiin vuorotellen yksi kerrallaan työn henkinen ja ruumiillinen raskaus, somaattiset sairaudet ja mielenterveysongelmat. Keskimääräistä kulutusta tutkittaessa vertailuryhmänä käytettiin 4-15 alkoholiannosta viikossa nauttivia. Humalahakuista alkoholinkäyttöä tutkittaessa vertailuryhmänä olivat ne, jotka eivät koskaan nauttineet kuutta annosta tai enempää kerrallaan. Tilastollisiin analyyseihin käytettiin SAS-ohjelmistoa.

Tulokset

Naisten lyhyiden sairauspoissaolojen lukumäärä sataa henkilötyövuotta kohti viikoittain nautittujen alkoholiannosten mukaan vaihteli välillä 136-187 (taulukko 1). Lyhyitä sairauspoissaoloja oli eniten 16-24 annosta viikossa alkoholia nauttivilla naisilla, joilla ikävakioitu lyhyiden sairauspoissaolojen riski oli 1,29 eli 29 prosenttia suurempi kuin vertailuryhmällä. Sosioekonomisen aseman, työn henkisen ja ruumiillisen raskauden, somaattisten sairauksien ja mielenterveysongelmien vakioiminen ei juuri vaikuttanut riskisuhteeseen. Yli 24 annosta viikossa nauttivilla oli myös enemmän sairauspoissaoloja kuin vertailuryhmällä, mutta yhteys ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä. Mielenterveysongelmien vakiointi selitti osan tämän ryhmän sairauspoissaoloista.

Naisten keskimääräisen alkoholinkulutuksen ja pitkien sairauspoissaolojen välinen yhteys oli käyräviivainen (p = 0,001). Sekä raittiilla että paljon alkoholia nauttivilla oli enemmän sairauspoissaoloja kuin vertailuryhmänä olleilla kohtuukäyttäjillä. Raittiiden ikävakioitu suhteellinen riski oli 37 prosenttia vertailuryhmää suurempi. Sosioekonomisen aseman vakioinnin jälkeen myös 16-24 ja yli 24 annosta viikossa alkoholia juovien naisten suhteellinen riski pitkiin sairauspoissaoloihin saavutti tilastollisen merkitsevyyden. Sosioekonomisen aseman vakiointi pienensi raittiiden ja vähän alkoholia nauttivien suhteellista sairauspoissaoloriskiä. Mielenterveysongelmat selittivät osan runsaasti alkoholia nauttivien sairauspoissaoloista.

Miehillä sekä lyhyiden että pitkien sairauspoissaolojen määrä sataa henkilötyövuotta kohti viikoittain nautittujen alkoholiannosten mukaan oli pienempi kuin naisilla (taulukko 2). Yli 24 annosta alkoholia viikossa juovilla miehillä oli 42 prosenttia enemmän lyhyitä sairauspoissaoloja kuin vertailuryhmällä. Mielenterveysongelmien vakiointi selitti osan tästä riskistä. Myös miehillä keskimääräisen alkoholinkäytön yhteys pitkiin sairauspoissaoloihin oli käyräviivainen (p < 0,001). Sairauspoissaoloriski oli suurin raittiilla, joilla oli 90 prosenttia enemmän pitkiä sairauspoissaoloja kuin vertailuryhmällä. Yli 24 annosta viikossa juovilla oli 46 prosenttia enemmän pitkiä sairauspoissaoloja kuin vertailuryhmällä. Sosioekonomisen aseman ja mielenterveysongelmien vakiointi pienensi jonkin verran raittiiden sairauspoissaoloriskiä. Mielenterveysongelmat selittivät myös runsaimmin alkoholia juovien pitkiä sairauspoissaoloja.

Naisilla lyhyiden sairauspoissaolojen riski kasvoi humalahakuisen juomisen yleistyessä ja oli useammin kuin kerran viikossa humalahakuisesti juovilla 70 prosenttia vertailuryhmää suurempi (taulukko 3). Lyhyiden sairauspoissaolojen lukumäärä sataa henkilötyövuotta kohden vaihteli välillä 130-224. Mielenterveysongelmien vakioiminen selitti osan kerran viikossa ja useammin kuin kerran viikossa humalahakuisesti juovien suurentuneesta sairauspoissaoloriskistä. Useammin kuin kerran viikossa humalahakuisesti alkoholia juovilla naisilla oli enemmän myös pitkiä sairauspoissaoloja kuin vertailuryhmällä (RR = 1,55). Pitkien sairauspoissaolojen määrä sataa henkilötyövuotta kohti vaihteli alemmalla tasolla kuin lyhyiden sairauspoissaolojen määrä. Mielenterveysongelmat selittivät osan usein humalahakuisesti juovien pitkistä sairauspoissaoloista.

Miehillä lyhyiden sairauspoissaolojen riski kasvoi vasta, kun kuusi annosta tai enemmän juotiin useammin kuin kerran viikossa (RR = 1,62) (taulukko 4). Sairauspoissaolojen lukumäärä sataa henkilötyövuotta kohti oli naisia alemmalla tasolla ja vaihteli pitkissä sairauspoissaoloissa alemmalla tasolla kuin lyhyissä sairauspoissaoloissa. Mielenterveysongelmat selittivät jonkin verran useammin kuin kerran viikossa humalahakuisesti juovien suhteellista riskiä lyhyisiin sairauspoissaoloihin. Myös miesten pitkissä sairauspoissaoloissa oli havaittavissa, että useammin kuin kerran viikossa humalahakuisesti juovilla oli enemmän sairauspoissaoloja kuin vertailuryhmällä, mutta yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kerran viikossa ja kerran kuukaudessa tai harvemmin humalahakuisesti juovilla oli vähemmän pitkiä sairauspoissaoloja kuin ei koskaan humalahakuisesti alkoholia käyttävillä, mutta tämäkään yhteys ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä. Somaattiset sairaudet ja mielenterveysongelmat selittivät osittain useammin kuin kerran viikossa humalahakuisesti juovien pitkiä sairauspoissaoloja.

Pohdinta

Tutkimuksessamme selvitettiin alkoholin käyttötapojen ja sairauspoissaolojen välistä yhteyttä Helsingin kaupungin 40-60-vuotiaan henkilöstön keskuudessa. Runsas keskimääräinen alkoholinkäyttö oli yhteydessä sekä lyhyisiin että pitkiin sairauspoissaoloihin. Pitkissä sairauspoissaoloissa tämä yhteys oli käyräviivainen siten, että raittiilla ja paljon alkoholia nauttivilla oli molemmilla enemmän sairauspoissaoloja kuin kohtuukäyttäjillä. Humalahakuinen alkoholinkäyttö oli yhteydessä naisten ja miesten lyhyisiin sairauspoissaoloihin sekä naisten pitkiin sairauspoissaoloihin. Miesten pitkiä sairauspoissaoloja koskevat havainnot viittasivat samansuuntaiseen yhteyteen.

Alkoholin keskimääräisen kulutuksen ja sairauspoissaolojen välinen yhteys oli suurelta osin samankaltainen naisilla ja miehillä. Naisten sairauspoissaolojen määrä lisääntyi humalahakuisen juomisen yleistyessä, kun taas miesten sairauspoissaolot lisääntyivät vasta, kun humalahakuisesti juotiin useammin kuin kerran viikossa. Naisten ja miesten välinen ero voi johtua siitä, että kuuden kerralla juodun alkoholiannoksen vaikutukset ovat suhteellisesti suuremmat naisille kuin miehille.

Raittiilla oli enemmän pitkiä sairauspoissaoloja kuin kohtuullisesti alkoholia nauttivilla. Vastaava tulos on aiemmin saatu Suomessa tutkittaessa miesten ja naisten pitkiä sairauspoissaoloja (4) ja Britanniassa tutkittaessa miesten lyhyitä sairauspoissaoloja (2). Raittiiden työntekijöiden suurempi sairauspoissaolojen riski voi johtua valikoitumisesta, sillä huono terveydentila voi olla syynä alkoholin käytöstä pidättymiseen. Tämän selvittämiseksi vakioimme joukon lääkärin toteamia somaattisia sairauksia ja mielenterveysongelmia. Mielenterveysongelmat selittivätkin osan raittiiden miesten pitkistä sairauspoissaoloista. Tämä voi osin johtua siitä, että keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä käytettäessä ei alkoholia suositusten mukaan tulisi nauttia. Kun kyseessä oli lääkärin toteama mielenterveysongelma, on lääkehoidon käyttö todennäköistä.

Raittiiden miesten pitkien sairauspoissaolojen riski säilyi suurena sairauksien vakioinnin jälkeen, vaikka juuri pitkien sairauspoissaolojen ajatellaan kuvaavan paremmin sairastavuutta kuin lyhyiden. Onkin todennäköistä, että sairauksien vakiointi ei täysin poistanut niiden vaikutusta. Sairauksia koskevat tiedot tutkimuksessamme perustuivat kyselylomakkeeseen ja ne kattavat koko elämänkaaren, joten suoraviivaisia johtopäätöksiä tuloksista ei voi tehdä.

Raittiiden suurempaa sairaupoissaloriskiä voi selittää myös se, että heidän joukossaan saattaa olla entisiä alkoholin ongelmakäyttäjiä, joilla on enemmän sairauspoissaoloja kuin muilla työntekijöillä. Tässä artikkelissa raportoitujen tulosten lisäksi vakioimme keskimääräisen alkoholinkulutuksen CAGE-mittarilla, joka kuvaa alkoholin elinaikaista ongelmakäyttöä (19). Tämä vakiointi ei hävittänyt raittiuden ja sairauspoissaolojen välistä yhteyttä.

Alkoholin kohtuukäytöllä on osoitettu olevan myönteisiä terveysvaikutuksia (20,21), jotka saattavat osaltaan tehdä ymmärrettäväksi raittiiden kohtuukäyttäjiä suuremman sairauspoissaoloriskin. Alkoholin tunnetut terveyttä edistävät vaikutukset liittyvät sairauksiin, joiden esiintyvyys tutkimusjoukossamme oli pieni, eikä sydän- ja verisuonitautien ja niiden riskitekijöiden vakioinnilla ehkä sen takia saatu ilmiötä esille.

Alkoholinkäytön mahdollisia terveyshyötyjä enemmän näyttöä on olemassa runsaan alkoholinkäytön terveyshaitoista (20). Tutkimuksessamme mielenterveysongelmat selittivätkin osan runsaasti ja humalahakuisesti juovien sairauspoissaoloista. Mielenterveysongelmien on aiemmin havaittu olevan yhteydessä alkoholin ongelmakäyttöön (22) ja masennuksen myös runsaaseen kertajuomiseen (23).

Sosioekonomisen aseman vakiointi selitti osan raittiiden pitkistä sairauspoissaoloista. Tämä voi johtua sosioekonomisten ryhmien erilaisista juomatavoista sekä alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevien huonommasta terveydentilasta, jonka seurauksena on alkoholinkäytöstä luopuminen. Runsaasti ja humalahakuisesti alkoholia nauttivien sairauspoissaoloja sosioekonominen asema ei kuitenkaan selittänyt. Aikaisemmassa tutkimuksessa alkoholinkäytöstä pidättyvillä on havaittu olevan stressaavissa tilanteissa enemmän sairauspoissaoloja kuin kohtuullisesti alkoholia nauttivilla (18). Tutkimuksessamme sen enempää työn henkisen kuin ruumiillisen raskauden vakiointi ei kuitenkaan vaikuttanut kummankaan alkoholimuuttujan ja sairauspoissaolojen väliseen yhteyteen. Myöskään aiemmassa suomalaisten kuntatyöntekijöiden tutkimuksessa ei työstressin ja runsaan alkoholinkäytön välillä havaittu yhteyttä (24).

Miesten humalahakuinen juominen oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä vain lyhyisiin sairauspoissaoloihin. Humalahakuisesti juovien miesten suurentunut lyhyiden sairauspoissaolojen riski saattaa liittyä juomisen jatkamiseen tai edellisen päivän alkoholinkäytöstä toipumiseen, sillä erityisesti pitkien sairauspoissaolojen on osoitettu olevan hyvä terveysmittari ja ennustavan kuolleisuutta (8). Yhden päivän pituisissa sairauspoissaoloissa on aiemmin havaittu kasautumista viikonlopun ympärille nuorilla, miespuolisilla ja alemmissa sosioekonomisissa asemissa olevilla työntekijöillä (10).

Tutkimuksessamme alkoholinkäyttöä kuvaavat mittarit ovat laajalti käytettyjä. Alkoholinkäyttöä koskevien tutkimusten ongelma on, että ne aliarvioivat alkoholinkäytön määrää ja kattavat tavallisesti alle puolet tilastoidusta alkoholin kulutuksesta (16). Voidaan olettaa, että tässäkin tutkimuksessa vastaajat arvioivat alkoholinkäyttönsä todellisuutta pienemmäksi ja suurkuluttajat valikoituivat muita useammin vastaamattomiin.

Sairauspoissaoloja koskevat tiedot ovat peräisin Helsingin kaupungin rekisteristä, jota voidaan pitää luotettavana tiedonlähteenä verrattuna itse ilmoitettuihin tietoihin. Rekisteriaineisto on kattava eikä siinä ollut puuttuvia tietoja. Kyselyaineiston katoanalyysin mukaan pitkät sairauspoissaolot olivat yhteydessä jonkin verran vähäisempään vastausaktiivisuuteen, mutta aineisto edustaa pääpiirtein tutkittuja työntekijöitä (25).

Sairauspoissaolot ovat lisääntyneet 1990-luvun alun lamavuosien jälkeen, vaikka yleisesti ottaen suomalaiset ovat entistä terveempiä. Sairauspoissaolot aiheuttavat vuosittain suuria taloudellisia kustannuksia työelämälle ja yhteiskunnalle muun muassa terveydenhuoltokuluina sekä työpanoksen ja tuotannon menetysten takia. Sairauspoissaolojen vähentäminen on tärkeä tehtävä, joka vaatii puuttumista poissaolojen taustalla oleviin syihin.

Tutkimuksemme perusteella yksi sairauspoissaoloihin vaikuttava tekijä on runsas ja humalahakuinen alkoholinkäyttö. Alkoholinkäyttö on lisääntynyt jatkuvasti lamavuosien jälkeen. Vaikka kulutusrakenne on muuttunut mietoja juomia suosivammaksi, humalahakuisuus kuuluu edelleen vahvasti suomalaiseen juomakulttuuriin (16). Raittiiden osuuden työikäisistä ennakoidaan tulevaisuudessa vähenevän, sillä vanhimmat, eläkkeelle siirtyvät ikäryhmät ovat raittiimpia kuin nuoret (16). Työntekijöiden alkoholinkulutuksen ja humalajuomisen väheneminen todennäköisesti vähentää myös sairauspoissaoloja. Työterveyshuollossa sekä muussa perusterveydenhuollossa tulisikin pyrkiä kannustamaan potilaita luopumaan runsaasta alkoholinkäytöstä. Työpaikkakohtaisen puuttumisen lisäksi alkoholinkäytön vähentäminen ja alkoholihaittojen hillitseminen edellyttävät valtakunnallisia toimenpiteitä, joilla voidaan vaikuttaa alkoholin hintaan ja saatavuuteen.

Tästä asiasta tiedettiin

Sairauspoissaolot ovat lisääntyneet Suomessa 1990-luvun alun lamavuosien jälkeen, ja samanaikaisesti alkoholinkäyttö on kasvanut. Työssäkäyvän väestön runsas alkoholinkäyttö on yleistä.

Alkoholin runsas keskimääräinen kulutus ja ongelmakäyttö ovat yhteydessä sairauspoissaoloihin. Myös alkoholinkäytöstä pidättyvillä on enemmän sairauspoissaoloja kuin kohtuukäyttäjillä.

Tämä tutkimus opetti

Humalahakuinen alkoholinkäyttö on yhteydessä sairauspoissaoloihin.

Sairauspoissaolojen ja alkoholin käyttötapojen yhteydet pääpiirteissään säilyivät sosioekonomisen aseman, työolojen ja terveydentilan vakioinnin jälkeen.

Mielenterveysongelmat selittivät osittain runsaasti ja humalahakuisesti juovien sairauspoissaoloja sekä raittiiden miesten sairauspoissaoloja.