Uudet tiedot koronaviruspandemian aikaisista diagnooseista tukevat oletusta, jonka perusteella erilaisille mikrobeille altistuminen voisi suojata lapsia ykköstyypin diabetekselta.

Jo aiemmin on tiedetty, että tyypin 1 diabetes yleistyi lapsilla pandemian aikana. Helsingin yliopistossa tehdyn rekisteritutkimuksen perusteella piikki laantui nopeasti koronarajoitusten purkamisen jälkeen.

– Suurella todennäköisyydellä näyttää siltä, että nousun syy ei olisi ainakaan koronavirus, vaan jokin muu tekijä, kertoo väitöskirjatutkija Susanna Tall.

Tall tutkimusryhmineen vertasi alle 15-vuotiaiden ykköstyypin diabeteksen ilmaantuvuutta ennen pandemiaa, koronarajoitusten aikana ja heti rajoitusten purkamisen jälkeen. Vertaillut jaksot olivat 16–18 kuukauden pituisia. Ilmaantuvuus, eli uusien diagnoosien määrä suhteessa väestöön, laskettiin Suomen lasten diabetesrekisterin tietojen avulla.

– Käyrä oli hyvin symmetrinen. Se nousi 16 prosenttia lockdown-aikana 18 kuukaudessa ja laski 15 prosenttia sen jälkeisten 16 kuukauden aikana. Tällaista muutosta ei ole havaittu aiemmin mittaushistoriassa, Tall sanoo.

Tallin mukaan ilmiötä ei selittänyt minkään yksittäisen ikäryhmän kehitys. Suomen lasten diabetesrekisteri on perustettu vuonna 2002 ja kattaa noin 90 prosenttia ykköstyypin diabetekseen sairastuneista lapsista.

Ruotsissa piikki jäi loivaksi

Veren vasta-aineiden perusteella noin prosentti koronasulun aikana diabetekseen sairastuneista lapsista oli sairastanut covid-19-infektion. Rajoitusten purun jälkeen vasta-aineita löytyi paljon useammalta lapselta. Samaan aikaan diabeteksen ilmaantuvuus oli laskenut.

Jos koronavirusinfektio olisi aiheuttanut diabeteksen puhkeamisen, olisi suunta todennäköisesti ollut päinvastainen, Tall sanoo.

– Tässä meillä on selvää näyttöä, että koronavirus ei selitä tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuuden vaihtelua.

Lasten diabetesdiagnoosit lisääntyivät korona-aikana useissa muissakin maissa. Ruotsissa, jossa rajoitukset olivat kevyempiä, sairaus kuitenkin yleistyi selvästi vähemmän kuin Suomessa. Lisäksi tapaukset lisääntyivät Tallin mukaan vielä vuoteen 2022 asti, jolloin pandemia oli jo laantunut.

Tulosta ei selittäne se, että koronarajoitusten aikana lapsia olisi viety tutkimuksiin tai diagnosoitu matalammalla kynnyksellä. Pandemia vaikuttaa päinvastoin vähentäneen lääkäriin hakeutumista, ja Tallin mukaan myös diabeettisen ketoasidoosin ilmaantuvuus nousi. Ketoasidoosi on vakava aineenvaihdunnan häiriö, joka voi kehittyä esimerkiksi silloin, kun ykköstyypin diabetesta ei tunnisteta ja hoideta ajoissa.

Ihmiskontakteilla iso merkitys?

Vaikka rekisteritutkimus ei paljasta syy-seuraussuhteita, se voi tuoda uutta näkökulmaa keskusteluun diabeteksen taustatekijöistä.

Niin sanottu hygieniahypoteesi esittää, että varhaislapsuuden kontaktit erilaisiin mikrobeihin ja niistä saadut infektiot auttavat elimistön puolustusjärjestelmää kehittymään. Näin autoimmuunisairauksien, kuten ykköstyypin diabeteksen, todennäköisyys pienenisi. Toisaalta jotkin infektiot on yhdistetty myös diabeteksen puhkeamiseen.

– Löydös on linjassa hygieniahypoteesin kanssa. Eristystoimet vähensivät todella radikaalisti useiden patogeenien esiintymistä, Tall sanoo.

– Ilmeisesti ihmiskontaktit ja lasten väliset kontaktit saattaisivat olla tärkeitä.

Uudempi biodiversiteettihypoteesi painottaa puolestaan luonnon monipuolisen mikrobialtistuksen merkitystä immuunijärjestelmälle. Luonnossa liikkuminen ei pandemia-aikana vähentynyt, vaan vaikutti lisääntyneen selvästi.

Löydös ei Tallin mukaan silti ole ristiriidassa myöskään biodiversiteettihypoteesin kanssa. Ihmiskontaktit saattavat nimittäin tuoda mukanaan myös sairauksilta suojaavia mikrobeja, joilta koronatartuntaa vältelleet lapset jäivät paitsi.

Tall korostaa, että syiden osalta kysymys on kuitenkin spekulaatiosta. Myös muun muassa ruokailutottumusten ja unirytmin muutoksilla saattaa olla osuutta ilmiöön.

– Pandemia-aikana elämä muuttui niin monella tavalla, että moni asia voi sitä selittää.

Lue lisää: Koronavirus ei todennäköisesti aiheuta tyypin 1 diabetesta