Aivovaltimopullistuman puhkeamisen tunnistaminen helpottuu
Hus on mukana kansainvälisessä tutkimuksessa.
Hus on ollut mukana kansainvälisessä tutkimuksessa, joka tuo uutta tietoa siihen, miksi osa aivovaltimopullistumista puhkeaa. Tulokset voivat auttaa tunnistamaan nykyistä paremmin ne pullistumat, joiden puhkeamisriski on suurin ja tukemaan uusien lääkehoitojen kehittämistä. Tutkimus on julkaistu Nature Neuroscience -lehdessä.
Aivovaltimopullistumat eli aneurysmat ovat usein oireettomia. Pullistuman puhkeaminen aiheuttaa vakavan ja usein hengenvaarallisen aivoverenvuodon.
Nykyisin aivovaltimopullistuman puhkeamisriskin arviointi perustuu pääasiassa pullistuman kokoon, sijaintiin, muotoon sekä potilaan yksilöllisiin riskitekijöihin. Ennustaminen on kuitenkin edelleen epävarmaa: osa pienistäkin pullistumista voi puhjeta, kun taas osa suurista pullistumista pysyy pitkään vakaana.
Aivovaltimopullistumia voidaan hoitaa mikroneurokirurgisesti tai suonensisäisesti. Hoitopäätöksen kannalta olisi tärkeää tunnistaa aiempaa tarkemmin ne potilaat, joiden pullistuma on biologisesti epävakaa ja voi puhjeta.
Tutkimus paljastaa muutoksia verisuonten seinämässä
University of California San Francisco -yliopiston johtamassa kansainvälisessä tutkimuksessa tarkasteltiin aivovaltimopullistumien biologista taustaa analysoimalla valtimon seinämän solutyyppejä ja niiden välisiä vuorovaikutuksia.
Tutkimuksessa analysoitiin yli 200 000 yksittäistä solua ihmisen aivovaltimopullistumista ja terveistä verisuonista. Aineistoa kerättiin ja analysoitiin useissa kansainvälisissä neurokirurgian huippuyksiköissä, mukaan lukien Hus.
Tulosten perusteella aivovaltimopullistuman seinämässä tapahtuu rakenteellista uudelleenmuovautumista. Verisuonen seinämää normaalisti tukevat sileälihassolut vähenevät, ja tilalle kertyi arpikudosta muodostavia fibroblasteja. Nämä aktivoituneet fibroblastit muuttavat verisuonen seinämän rakennetta ja voivat heikentää sen kykyä kestää verenpaineen aiheuttamaa kuormitusta.
Tutkimus voi tarkentaa puhkeamisriskin arviointia
Tutkimuksessa tunnistettiin haitallinen solujen välinen vuorovaikutusketju, jossa fibroblastien ja tulehdussolujen toiminta näyttää vahvistavan toisiaan. Tämä voi osaltaan selittää, miksi osa aivovaltimopullistumista muuttuu biologisesti epävakaaksi ja voi puhjeta.
– Aivovaltimopullistuman koko ei yksin kerro koko totuutta puhkeamisriskistä. Tämä tutkimus osoittaa, että pullistuman seinämän solutason muutokset voivat olla ratkaisevia siinä, miksi osa pullistumista muuttuu vaarallisiksi, kertoo Husin Neurokeskuksen neurokirurgi, doentti Behnam Rezai Jahromi tiedotteessa.
Tulokset eivät vielä tarkoita, että yksittäisen potilaan puhkeamisriski voitaisiin ennustaa soluanalyysin perusteella. Ne kuitenkin avaavat uuden suunnan tutkimukselle, jossa aivovaltimopullistuman biologista käyttäytymistä voidaan tulevaisuudessa arvioida nykyistä tarkemmin.
– Pelkkä pullistuman koko ja sijainti eivät välttämättä riitä riskinarviointiin. Tarvitsemme biologisia merkkiaineita, jotka kertovat, onko pullistuman seinämä vakaa vai käynnissä olevassa vaurioitumisprosessissa. Tulosten perusteella voimme kehittää lääkehoidollisia metodeja aneurysman seinämän stabiloimiseen, sanoo Jahromi.
Tutkimus voi pitkällä aikavälillä auttaa kehittämään uusia menetelmiä riskialttiiden aivovaltimopullistumien tunnistamiseen ja hoidon kohdentamiseen niille potilaille, jotka hyötyvät siitä eniten.
