Ajan­kohtai­sta

Asetus lisää joustoa erikoislääkärikoulutukseen

Yliopistot voivat jatkossa määritellä kunkin erikoistumiskoulutusohjelman pituuden.

Hertta Vierula
Kuvituskuva 1
Sami Perttilä

Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta annetun asetuksen muutos tuli voimaan 1. helmikuuta.

Erikoisalojen koulutusten pituudesta ei enää säädetä tarkkaan. Asetuksessa on määritelty ainoastaan koulutusten vähimmäispituus, joka on erikoislääkärikoulutuksessa viisi vuotta ja erikoishammaslääkärikoulutuksessa kolme vuotta. Yliopistot voivat jatkossa yhdessä määritellä kunkin erikoistumiskoulutusohjelman pituuden.

Valtakunnallinen erikoisalakohtainen kuulustelu ei ole enää erikoislääkäri- tai erikoishammaslääkärikoulutuksen suorittamisen ehdottomana edellytyksenä, vaan yliopistoilla on mahdollisuus arvioida osaamista myös muilla tavoilla.

Sekä erikoislääkäri- että erikoishammaslääkärikoulutuksessa olevan pitää suorittaa käytännön koulutusta vähintään yhdeksän kuukautta terveyskeskuksessa kuten aiemminkin.

Vaatimuksesta suorittaa vähintään puolet koulutusajasta yliopistollisen sairaalan ulkopuolella luovutaan. Tavoitteena on, että koulutusta voidaan suorittaa aiempaa joustavammin.

Jo erikoistumassa olevat voivat valita uuden tai vanhan

Apulaisylilääkäri, koulutuskoordinaattori Johanna Rellman TAYS:sta toteaa, että asetus mahdollistaa joustavamman ja yksiöllisemmän koulutuksen, kun suurempi osa koulutuksesta voidaan tehdä keskussairaaloissa.

Lue myös

– Näin turvataan keskussairaaloiden työvoimaa. Erityisesti nuoret lääkärit ovat toivoneet jäykän 50/50-säännön lieventämistä.

Rellmanin mukaan lopputentin poistuminen asetusmääräyksenä vauhdittaa myös osaamisperustaisen koulutuksen suunnittelua ja osaamisen monipuolisempaa arviointia.

Uusi asetus koskee kaikkia 1. helmikuuta jälkeen opinto-oikeuden saaneita. Jo erikoistumassa olevat voivat halutessaan siirtyä uuden asetuksen piiriin.

Kirjoittajat

Hertta Vierula

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030