Asuinpaikka vaikuttaa hoidon saantiin

Hoitojen toteutumisessa on Suomessa suuria eroja, ja vain osa niistä on selitettävissä lääketieteellisillä tekijöillä. Syitä hoitojen eroihin löytyy sekä kuntayksikön ratkaisuista että lääkärin henkilökohtaisista ominaisuuksista.

Kuopion yliopiston professori Olli-Pekka Ryynäsen mukaan ohitusleikkauksien määrissä erot ovat kolminkertaisia niiden alueiden välillä, joissa sairaus on yhtä yleinen. Alueilla, joissa sydäninfarktia sairastetaan puolta vähemmän, ohitusleikkauksia tehdään kuitenkin sama määrä. Tilanne on samankaltainen myös lonkka-, kaihi-, ja peräpukamaleikkauksissa. Esimerkiksi kaihin kohdalla alueelliset erot saattavat olla jopa yhdeksänkertaisia.

-Lääketiede on kokenut inflaation. Sairastamisen kynnys on madaltunut, mutta potilas ja hoito eivät välttämättä kohtaa. Potilaita hoidetaan joko liikaa tai liian vähän, satunnaisuus on myös lisääntynyt, Ryynänen sanoi Sairaalatalouspäivillä Tampereella.

Alustuksessaan Olli-Pekka Ryynänen kertoi hoitotoimien vaikuttavuudesta olevan hyvin vähän tietoa. Käytössä on valikoituneita aineistoja, jotka antavat tietyn tuloksen. Tosielämä voi antaa aivan toisenlaiset tulokset.

- Epätasaista jakaumaa ja satunnaisvaihtelua tulee aina olemaan. Suurimpiin, kansalaisten tasa-arvoa uhkaavia ja suurta kustannusrasitetta aiheuttavaan vaihteluun tulisi pystyä puuttumaan, hän painotti.

Lamavuosista suomalaisten mieliin on iskostunut priorisointi, leikkurit ja säästöt. Ikävimmillään terveydenhuollon priorisointi mielletään kysymykseen kuka hoidetaan, kuka jää hoidotta.

- Priorisoinnissa ei ole kysymys siitä keitä hoidetaan. Vaikeita valintatilanteita esiintyy, mutta niiden todellinen merkitys on vähäinen. Potilasta hyödyttävästä hoidosta ei luovuta priorisoinnin perusteella, Ryynänen muistutti.

Priorisointi on Ryynäsen mielestä terveydenhuollon tietoista ja suunnitelmallista kehittämistä. Tarve priorisoida ei johdu lamasta, vaan tarve nousee terveydenhuollon rakenteellisesta ja sisällöllisestä kriisistä. Rikkaimmissa maissa on ensimmäisten joukossa pohdittu priorisointia. Kyseessä ei ole säästäminen, vaan priorisointi on allokointia eli voimavarojen kohdistamista ja käytön optimointia. Priorisoinnilla saadut säästöt on yleensä käytetty muiden toimintojen edistämiseen.

- Priorisointikysymyksiä (hoidon vaikuttavuutta) ei nykyjärjestelmässä hallita. Tarvitsemme uutta ajattelua ja menetelmiä terveydenhuollon toimien kustannusten ja vaikuttavuuden arviointiin ja näiden menetelmien soveltamista terveydenhuollon laatutyöhön, hän korostaa.