Brasilialaiset kirosanat estivät eksymästä TAYS:ssa
Carolina Orioli oli tammikuussa opiskelijavaihdossa TAYS:ssa.
"Olin tammikuussa opiskelijavaihdossa TAYS:ssa kansainvälisen medisiinariliiton IFMSA:n kautta. Tutustuin kolmen viikon ajan Reumakeskuksen päiväosastoon ja hematologian osastoon sekä viikon verran sisätautien päivystysosastoon.
Yksi suurimmista yllätyksistä oli, kuinka kunnioittavasti sairaalan lääkärit kohtelivat opiskelijoita. Olin tervetullut ja kaikki olivat halukkaita kertomaan minulle terveydenhuoltojärjestelmästä. Ei ollut jäykkää hierarkiaa. Brasiliassa professorit ja lääkärit noudattavat tiukkaa hierarkiaa, mitä en kyllä hyväksy ollenkaan.
Osa lääkäreistä on potilaidenkin kanssa selvästi epämuodollisia ja tyyliltään lämpimiä, toisin kuin Brasiliassa.
Ylipäätään olin yllättynyt, miten moni suomalainen osasi puhua englantia ja miten ystävällisiä kaikki olivat. Minulle nimitetty opiskelijayhteyshenkilö Ida Heinänen ja kämppäkaverini Tanja Heikkilä olivat todella mukavia.
Eksyin usein sairaalan käytävillä. Opettelin reitin ruokalaan painamalla muistiin tiettyjä kylttien sanoja. Ne oli helppo muistaa, koska ne muistuttivat brasilialaisia kirosanoja.
Se tuntui oudolta, että ihmiset tervehtivät toisiaan pään nyökkäyksellä. Brasiliassa me halaamme tai vaihdamme poskisuudelmia. Ero koskettamisen tavassa sai minut joskus miettimään, pidettiinkö minua epäkohteliaana. Opin kuitenkin, että kyse on kulttuurien eroista. Bussipysäkeilläkin ihmiset seisovat metrien päässä toisistaan, vaikka sää olisi kylmä.
Julkinen terveydenhuolto voi toimia
Meillä julkisen puolen potilaat ovat yleensä vähän koulutettuja ja heidän kanssaan pitää käyttää yksinkertaista kieltä, mitä myös opetetaan lääketieteellisessä.
Vaikka en ymmärtänyt, mitä potilaiden kanssa puhuttiin, sain vaikutelman, että moni potilas oli korkeasti koulutettu. Koulutustaso myös vaikuttaa siihen, millaisia vaivoja heillä on. Arvelen, että Brasiliassa 98 prosenttia julkisen puolen potilaista ei osaisi puhua englantia. Itse asiassa suurin osa lääkäreistäkään ei osaisi puhua tai kirjoittaa englantia.
Sain huomata, että julkinen terveydenhuolto voi tarjota huipputason hoitoa, kun puitteet ja resurssit ovat kunnossa. Hoidon taso oli paljon parempaa kuin useimmissa brasilialaisissa sairaaloissa. Sairaaloillamme on vakava rahapula, koska hallitus ei myönnä tarpeeksi rahoitusta julkiselle terveydenhuollolle.
Lääkärit käyttivät useasti suojakäsineitä reumapotilaita tutkiessaan. En tiedä, oliko kyse infektiontorjuntaprotokollasta vai mistä. Brasiliassa käsineitä käytetään harvemmin.
Brasiliassa hoitohenkilökunnalta odotetaan konservatiivista ulkonäköä. Täällä ollaan suvaitsevaisempia. Näin hoitohenkilökunnalla tatuointeja ja värikkäitä hiuksia. Se oli minusta ihmeellistä ja toivoisin, että kotimaassani ei oltaisi niin ennakkoluuloisia.
Suomessa sairaalassa ei näy uskonnollisia merkkejä. Brasilialaisessa sairaalassa on vähintään Jeesuksen kuva. Latinalaisessa Amerikassa kulttuurilla on syvät juuret katolisessa ja protestanttisessa uskossa. Hyvästellessämme iäkkäitä potilaita toivotamme usein Jumalan siunausta.
Uskonnolla on myös vaikutusta elämäntapoihin. Ihmiset saattavat lopettaa tupakoinnin tai päihteiden käytön uskonnollisista syistä. Jotkut jopa lopettavat hoidot ja sanovat, että Jumala pelastaa. Uskonto on vaikuttanut myös siihen, että laki kieltää abortit.
"Söin kauheat määrät lunta"
Olen ollut kiinnostunut luonnontieteistä ja varsinkin biologiasta kouluajoista asti. Kun lisäksi nautin itseni haastamisesta, päätin lähteä opiskelemaan lääketiedettä. Ajattelen, että opiskelu on tehnyt minusta parhaan versioni itsestäni. Nyt olen potilaskeskeisen lääketieteen, välittämisen ja eettisen terveydenhuollon puolestapuhuja.
Suomeen tulokin oli itseni haastamista, sillä meillä päin jotkut pitävät pohjoisen ihmisiä maanmiehiämme kylmempinä. Halusin kuitenkin saada kokemusta elämänlaadusta ja terveydenhuollosta yhdessä maailman kehittyneimmistä valtioista.
Kun olin lähdössä Suomeen, perheeni teki vaatteiden pakkaamisesta kauhean numeron. He taisivat ajatella, että nenäni ja sormeni joutuisivat välittömästi kuolioon, jos en pukeudu kunnolla. Lopulta päätin ostaa kunnollisen talvitakin Pietarista, jossa piipahdin ennen Suomeen tuloani.
Kun kone laskeutui Helsinkiin, maisema oli valkoisenaan lumesta. Se oli upeaa. Astuin ensimmäistä kertaa ulkoilmaan lentokentän ovella ja pysähdyin hetkeksi. Sydämeni pompotti, mutta pysyin hengissä! Siinä hetkessä tein rauhansopimuksen suomalaisen talven kanssa.
Kävin sittemmin luistelemassa järven jäällä, tein lumienkeleitä ja laskin mäkeä pulkalla. Söin kauheat määrät lunta. Kävin myös avannossa uimassa. Sain tuntea adrenaliiniryöpyn, jolloin olin aivan tunnoton. Tukkakin jäätyi.
Opiskelijavaihto Suomessa oli jälleen muistutus siitä, että mistä olemmekin ja mitä kieltä puhummekin, syvällä sisimmässämme olemme samanlaisia."
Carolina Orioli
-25-vuotias
-kotoisin Brasiliasta
-aloitti lääketieteen opinnot Universidade de Vassouras -yliopistossa 2015
