1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Diabeetikoiden 
HIT-harjoittelun tehoa 
tutkitaan
Ajan­kohtai­sta

Diabeetikoiden 
HIT-harjoittelun tehoa 
tutkitaan

Kovatehoinen intervalliharjoittelu voi onnistua diabetes- ja sydänpotilailtakin. Riskit ovat kuitenkin mahdollisia.

Diabeetikoiden 
HIT-harjoittelun tehoa 
tutkitaan Kuva 1 / 1

Kovatehoista intervalliharjoittelua eli HIT-menetelmää (high-intensity interval training) tutkitaan Turun yliopiston PET-keskuksessa parhaillaan tyypin 2 diabeetikoilla. Yhteistyössä kuopiolaistutkijoiden kanssa aloitellaan myös sydänpotilaiden tutkimuksia.

– Vielä julkaisemattomien tulostemme mukaan näyttää siltä, että kovatehoinenkin liikuntasuoritus onnistuu, vaikka ei ole täysin tervekään, kertoo akatemiatutkija, dosentti Kari Kalliokoski.

Norjassa mukautettua HIT-harjoittelua käytetään jopa sydänpotilaiden kuntoutuksessa.

Kalliokoski on tutkinut HIT-menetelmää yhdessä liikuntafysiologi, dosentti Jarna Hannukaisen kanssa. PET-kuvausten lisäksi koehenkilöitä on kuvattu myös muun muassa magneettikuvauksella ja magneettispektroskopialla. Käsitys HIT-harjoittelun hyödyistä ja tehoista tarkentuu koko ajan.

– Monesti HIT-treeni on todellakin lyhytkestoinen ja kovatehoinen, mutta sitä ei välttämättä tarvitse tehdä maksimiteholla. Sykettä ja tehoa vaihteleva intervallityyppinen harjoitus saattaa silti olla ihanteellisin, Kalliokoski toteaa.

Tutkimuksissa terveillä aikuisilla maksimaalinen hapenottokyky parani jo kahdessa viikossa. Kokonaiskolesterolitaso ja erityisesti LDL-arvot laskivat, mutta HDL-taso ei noussut. Sokeriaineenvaihdunnassa havaittiin paranemista, ja esimerkiksi reisilihasten insuliiniherkkyys parani huomattavasti.

Diabeetikot ja sydänpotilaat käyvät ennen HIT-tutkimusta läpi perusteelliset lääkärintarkastukset, eikä tutkimusjaksojen aikana tai jälkeen ole havaittu esimerkiksi sydänongelmia. Silti Kalliokoski muistuttaa riskien mahdollisuudesta.

– Hieman yllättäen havaitsimme monien suotuisten vaikutusten rinnalla, että sydänlihaksen verisuonten laajenemiskyky väheni HIT-harjoittelun vaikutuksesta. Tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia, jotta tiedetään, käykö näin todella ja jos, niin miksi, kertoo Kalliokoski.

Kari Kalliokoski on aloittanut myös yhdessä dosentti Jussi Hirvosen kanssa tutkimukset liikunnan vaikutuksista aivojen opioidireseptorien toimintaan. Tarkoituksena on selvittää, onko kyse endorfiinien tuotannosta tai niiden puutteesta, kun jotkut ihmiset lähes addiktoituvat liikunnan tuottamaan mielihyvään ja toiset suorastaan inhoavat liikuntaa.

Ulla Järvi
Kuva Panthermedia

Mitä on HIT?

➤ Jo kolme viikoittaista noin 20 minuutin harjoituskertaa riittää tuomaan terveysvaikutuksia.

➤ Kunnon ja terveydentilan mukaan hyvä HIT-harjoitus voi olla esimerkiksi 5–10 kertaa minuutin suoritus suurin piirtein Cooperin testin teholla, minuutin palautuksella vetojen välissä.

➤ Kevyempi HIT-treeni on 
3–4 kertaa 4 minuutin suoritus aavistuksen kevyemmällä teholla (90–95 % Cooperin testin tehosta). Jokaisen HIT-jakson välissä kolmen minuutin palautus.

➤ Liikunta voi olla mitä tahansa kävelystä pyöräilyyn, uinnista tanssiin. Huonokuntoinen voi aloittaa intervallityyppisesti rauhallista ja sykettä nostavaa tempoa vaihdellen.

Etusivulla juuri nyt

Liitossa
Kollegiaalisuuden monta puolta esillä Turussa

– On hyvä, että myös kollegiaalisuuden niin sanottu kääntöpuoli tuli esille keskustelussa, sanoo Tiina Laiterä.

Ajassa
Robotiikan käyttö yleistyy hitaasti

Robotiikkaa ei hyödynnetä tarpeeksi terveydenhuollossa, Cristina Andersson sanoo.

Ajassa
Tuotantotalouden professori jakaisi sote-rahoituksen osiin

Hallituksen ehdotus olisi Paul Lillrankin mukaan johtanut tehottomuuksiin.

Ajassa
Synnytystapa vaikuttaa virtsankarkailun riskiin

Pihtisynnytykset lisäävät merkittävästi virtsan ponnistuskarkailun riskiä verrattuna imukuppisynnytykseen.

Ajassa
Tavallista laajempi VRE-esiintymä Kainuussa

Vuodeosastojen toimintaa on jouduttu rajoittamaan VRE-esiintymän vuoksi.

Tieteessä
Alaraajavaltimotauti tulee osata tunnistaa

Alaraajaverenkierron tutkiminen ja oikea reagoiminen löydöksiin edistävät riskiryhmän tunnistamista.