Diagnoosin rakentajat
Patologit toivottavat kliinikot tervetulleiksi seuraamaan lääketieteellistä ruumiinavausta ja puntaroimaan kuolinsyytä löydösten pohjalta.
Ruumiinavauksen löydösten tutkiminen yhdessä hyödyttää sekä patologia että kliinikkoa. Tätä mieltä ovat Lääkärilehden haastattelemat patologit.
Lääketieteellinen ruumiinavaus tehdään, kun hoitava lääkäri haluaa lisää tietoa potilaan kuolinsyyn määrittämiseksi. Potilaalla täytyy olla tunnettu sairaushistoria; muuten kuolema on yllättävä ja sen selvittäminen kuuluu oikeuslääketieteen piiriin.
Lasten ruumiinavauksissa noin puolessa on mukana kliinikko.
- Näin he pystyvät korreloimaan löydöksiä omiin päätelmiinsä ja oppimaan tautimekanismeista. Myös lastenlääkäriksi erikoistuvat tulevat katsomaan avauksia, kertoo osastonylilääkäri Päivi Heikkilä HUSLAB:sta.
Aikuisvainajien avausten kohdalla kliinikko on mukana enää noin kymmenessä prosentissa avauksia. Se on Heikkilän mukaan harmi, sillä tilanne olisi lääkärille hyvin informatiivinen.
- Avauksessa näkee konkreettisesti erilaiset tautimuutokset ja kasvainten leviämisen sekä esimerkiksi tukokset sepelvaltimoissa. Kuolinsyy tarkentuu aivan eri tavalla kuin muutoin.
Avaukset vähentyneet tuntuvasti
Obduktioiden määrä on laskenut koko maassa jo pitkään. Täsmällistä syytä ei tiedetä, mutta rahansäästö ei ainakaan Helsingissä ole syynä.
- Helsingin kaupunki ei ole millään tavalla ohjannut tai rajoittanut lääketieteellisten ruumiinavausten tekoa. Niitä ohjaavat vain lääketieteelliset syyt, eli jos hoitava lääkäri haluaa lisätietoa ennen kuolintodistuksen kirjoittamista, hän voi pyytää ruumiinavausta, hallintoylilääkäri Jukka Pellinen sanoo.
Hän lisää, että ruumiinavaukset eivät ole merkittävä kustannuserä. Pellinen arvioi, että avausmäärien vähenemiseen voi vaikuttaa parantunut diagnostiikka, jolloin hoitavalla lääkärillä tulee epävarmoja tilanteita kuolinsyyn kohdalla yhä harvemmin.
Kuvantaminen ei kerro kaikkea
Kuvantamalla saatu tieto ei ole aina riittävää, muistuttaa neuropatologian osastonylilääkäri Anders Paetau HUSLAB:sta.
- Kohtalaiseen osaan obduktiolähetteen kuolinsyydiagnooseja tulee tärkeää lisättävää tai jopa korjattavaa obduktion perusteella. Korjattavien diagnoosien määrä ei ole merkittävästi muuttunut kuvantamisen ja laboratoriotutkimusten kehittymisen myötä, kuten tutkimukset ovat osoittaneet.
Paetau antaa esimerkin obduktion merkityksestä. Vanhuksella todetaan Parkinsonin taudin oireita ja vaskulaarinen dementia, mutta omaisen toiveesta tehdyssä avauksessa vainajalta löytyy laajalle levinnyt, diagnosoimaton syöpä. Sen sijaan Parkinsonin tauti ja vaskulaarinen dementia voidaan poissulkea ja diagnoosiksi tulee Alzheimerin tauti.
- Levinnyt syöpä on päässyt seulasta läpi, ja neurologisen sairauden diagnoosi on väärä. Kyllä tämä tieto on erittäin tärkeää palautetta kliiniseen työhön.
Poliisi teettää enemmän
Lääketieteelliset ruumiinavaukset tekee yleensä patologiaan erikoistuva lääkäri, ja lasten ja sikiöiden obduktiot sekä neuropatologiset avaukset tekevät niihin erikoistuneet lääkärit.
Neuropatologisia avauksia on Anders Paetaun mukaan ollut riittävästi. Neuropatologeja työllistävät Helsingissä myös lähipaikkakunnilta tulevat konsultaatiot ja oikeuslääketieteelliset työt. Kaikkien patologien työstä obduktiot edustavat vain pientä osaa.
Eräs ilmiö neuropatologian dosentti Paetauta mietityttää.
- Poliisi teettää enemmän ruumiinavauksia kuin lääkäri. Taustalla on tietysti lainsäädäntö. Epäselvät ja yllättävät kuolemat selvitetään poliisin johdolla. Joskus kuitenkin tuntuu, että poliisi on halukkaampi panostamaan enemmän kuolinsyyn tarkkaan selvittämiseen kuin viimeinen hoitava lääkäri.
Paetau arvioi, että surevia omaisia voi olla vaikea lähestyä avausluvan kysymiseksi ja kiireen takia kohtalaisen todennäköinen kuolinsyy riittää kliinikolle.
- Monet kuolevat pitkäaikaishoidossa esimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosastolla. Jossain saatetaan ajatella, että kuollut potilas ei saisi enää tuottaa kustannuksia. Riittävä obduktiotoiminta on kuitenkin osa lääketieteen kehitys- ja laatutyötä. Esimerkiksi kaikki eri dementiamuodot ovat löytyneet obduktiossa.
Toiveena hyvä lähete
Patologit pitävät itseään kliinikkojen konsultteina. Vaikka mediassa ei paistattelekaan maankuuluja patologijulkkiksia, moni asia nojaa alaan vahvasti. Obduktion ja syöpätautien lisäksi patologia on merkittävä osa selvittelytyötä myös muun muassa metabolisissa taudeissa, gastroskopisissa toimenpiteissä, ihotaudeissa ja veritaudeissa.
Osastonlääkäri Maria Laari HUSLAB:sta toivoo, että avauslähetteisiin ja muihin patologisiin näytteisiin kirjattaisiin riittävät kliiniset esitiedot.
- Lähetteet ovat usein hyvin niukat. Aikamme ei kuitenkaan riitä tietojen kaivelemiseen emmekä niitä perusterveydenhuollon järjestelmistä saisikaan. Ajattelen, että jos patologin vastaus on tärkeä, se näkyy laadukkaana lähetteenä.
Hyvä obduktiolähete sisältää oleelliset tiedot sairauksista ja kuolemaa edeltävistä asioista sekä kuvantamislöydökset, laboratoriotulokset ja oleelliset kirurgiset toimenpiteet.
Maria Laari ilahtuu erityisesti, jos lähetteeseen on kirjoitettu, miksi potilas on lähetetty ruumiinavaukseen. Silloin tuntuu melkein siltä, kuin kuolinsyytä selvitettäisiin yhdessä.
Oulussa jouduttu karsimaan opetusta
Patologian professori Tom Böhling Helsingin yliopistosta kertoo, että Helsingissä avausfrekvenssit ovat juuri ja juuri riittäneet, mutta pienemmillä määrillä opetus tulee kärsimään.
Oulussa avausten määrä on laskenut jo niin, että opetustilanteita on jouduttu perumaan. Patologian professori Tuomo Karttunen Oulun yliopistosta pitää ilmiötä valitettavana.
- Käytämme opetuksessa muun muassa videoitua avausta, mutta autenttista tilannetta ei voi millään korvata. Virtuaaliavaus harjaannuttaa syy-seuraussuhteen päättelyyn, mutta konkretia puuttuu.
Karttusen mukaan tunnustelu ja tautimuutosten havainnointi ovat sovellettavissa kliiniseen työhön. Vaarana on, että nuori lääkäri, joka ei ole päässyt osallistumaan avaukseen, saattaa myös itse harvemmin lähettää vainajan avaukseen.
- Uskon, että avauskokemus kasvattaa lääkärin ammattitaitoa. Erittäin mielelläni näkisin kliinikkoja mukana avauksissa, jotta voisimme puntaroida löydöksiä yhdessä. Näin tapahtui ennen useinkin. Arvelen, että kliinisen työn paineet ja sukupolven vaihtuminen ovat syynä muutokseen.
Sisätautiklinikat eivät enää lähetä
Turun yliopiston patologian professori Ilmo Leivo allekirjoittaa professori Karttusen ajatukset. Myös Turussa avausmäärien väheneminen on vaikuttanut opetukseen. Opiskelijat katsovat suoraa videokuvaa, jos obduktiosaliin ei mahdu, ja videotallenteita, jos salissa ei ole toimintaa.
- Käytännössä sisätautiklinikat lähettävät vainajiaan vain harvoin obdusoitavaksi. Omassa kandivaiheessani avasin kymmenen vainajaa, nykyisin Turussa opiskelevat näkevät kahden tai kolmen vainajan obduktion. Muutos on valtava, Leivo sanoo.
Avausmäärien pienentyminen alkaa näkyä Oulussa myös erikoistuvien lääkäreiden koulutuksen sisällössä. Riittävää obduktiodiagnostiikan kokemusta on Karttusen mukaan toistaiseksi kertynyt.
Britanniassa obduktiot liki nollassa
Euroopassa tilanne on vielä dramaattisempi. Useissa yliopistosairaaloissa ruumiinavauksia tehdään vain hyvin pienelle osalle vainajia. Esimerkiksi Englannissa obduktiot ovat lähes loppuneet - ja nyt tilannetta yritetään korjata.
- Kuvantamisen tuloksiin on luotettu aika paljon, ja suhteellisen luotettavia ne ovat olleetkin, mutta obduktiotoiminnan näivettyminen on tapahtunut kaikkialla ilman riittäviä perusteita, Euroopan patologijärjestön sihteeri Ilmo Leivo painottaa.
Tuomo Karttusen mielestä tutkimuksella olisi edelleen hyvä selvittää, mikä on lääketieteellisten avausten anti suhteessa kliinisen diagnostiikan kehittymiseen. Patologien tehtävä on todistaa kliinikoille avauslöydösten tarkastelun tärkeys.
