Elvytyksestä ensimmäinen kansallinen suositus Myös hoitajat defibrilloimaan

Elvytyksestä ilmestyy alkuvuodesta kansallinen suositus, kun elvytysohjeet liitetään Duodecimin Käypä hoito -suosituksiin. Ohjeissa korostetaan sairaanhoitajien asemaa elvytyksessä - defibrilloimisen jättäminen vain lääkärin tehtäväksi ei nimittäin perustu mihinkään lakiin.

Elvytystä koskevan Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, HUS:n ensihoitoyksikön osastonlääkäri Maaret Castrén toivoo, että varsinkin sairaaloiden elvytysvastaavat löytäisivät uusitut ohjeet.

- Koska jokaista hukkaan heitettyä minuuttia kohden menetetään 7-10 prosenttia potilaista, defibrilloimiskäytäntöä on syytä muuttaa. Kannustamme sairaaloita järjestämään elvytyksen niin, että defibrillaattori olisi käytettävissä nopeasti ja että sitä käyttäisi sairaanhoitaja, jos hän on ensimmäisenä paikalla, Castrén sanoo.

Varsinaisia elvytystilanteita tulee hoitolaitoksissa eteen suhteellisen harvoin, mutta tällä perusteella elvytysopetusta ei kannata sivuuttaa. Castrén korostaa, että elvytysvalmius auttaa myös niitä hätäpotilaita, joiden kohdalla on vielä paljon tehtävissä, ennen kuin sydän pysähtyy.

Uusissa elvytysohjeissa myös määritellään ensimmäisen kerran, milloin ei pidä elvyttää lainkaan ja milloin elvytys on syytä lopettaa. Tämä on ohjeiden suomalainen erityispiirre, sillä viime syksynä julkaistuissa kansainvälisissä elvytysohjeissa tähän ei otettu kantaa. Castrénin mukaan kirjallinen ohje elvyttämättä jättämistilanteista on merkittävä tuki varsinkin nuorille kollegoille.

Keitä sitten ei pidä elvyttää?

- Esimerkiksi jos potilaalla löydettäessä on alkurytminä asystole, häntä ei pidä elvyttää, samoin tulipalosta tuotavaa häkämyrkytyspotilasta, joka on eloton, ei pidä elvyttää. Tämä on hyvää hoitoa potilaan kannalta silloin, kun hän ei toimenpiteistä huolimatta jäisi henkiin.