Eroon vanhusten sitomisesta mutta miten?
Sitominen on yleistä vanhusten hoitolaitoksissa ja hoitokäytäntöjen muuttaminen näyttää haasteelliselta.
http://www.laakarilehti.fi/pics/vanhuus.jpg
Sitominen on yleistä vanhusten hoitolaitoksissa ja hoitokäytäntöjen muuttaminen näyttää haasteelliselta.
Yleisimmin vanhuksia sidotaan sänkyyn laidoin ja magneettivöin tai geriatrisiin tuoleihin pöydän avulla. Perusteluina käytetään turvallisuutta, kaatumisten ehkäisyä, deliriumia ja levottomuutta. Sitominen kuitenkin lisää kuolemanriskiä, vaikka muuttujina otettaisiin huomioon vanhusten muu sairastaminen, delirium, dementian vaikeusaste ja käytösoireet. Omassa tutkimuksessani suomalaisissa laitoksissa noin joka viides oli sidottuna viimeisen kahden viikon aikana. Hyvään vanhustenhoitoon katsotaan kuuluvan mahdollisimman vähäinen sitominen.
Yhdysvalloissa tutkittiin psykogeriatrian osastoilla, voiko koulutuksella vähentää vanhuspotilaiden sitomiskäytänteitä. Yhteensä 14 osastoa satunnaistettiin kahteen ryhmään, joissa interventioryhmälle annettiin viisi kahden tunnin koulutussessiota kahden kuukauden aikana sitomisen vähentämiseksi. Koko henkilökunta sai yhden 90 minuutin koulutuksen, ja noin 30 % henkilökunnasta osallistui 10 tunnin koulutukseen. Lisäksi interventiohoitaja tuki interventio-osastoja uusissa käytänteissä.
Lähtötilanteessa noin 40 %:lla potilaista käytettiin laitoja sängyissä, 10 %:lla vöitä tuolissa ja 4 %:lla pöytää tuolissa estämässä liikkumista. Käytänteet eivät muuttuneet mitenkään 8 kuukauden seurannassa.
Tutkimus asettaa kysymyksiä koulutuksen laadusta. Pelkkä yksisuuntainen koulutus ei muuta hoitokäytänteitä, ja hoidon laatu on aina riippuvaista hoitoyhteisön heikoimmasta lenkistä. Eli ellei koko henkilökunta ole mukana hoitokäytänteiden muuttamisessa ja osallistu itse aktiivisesti sen suunnitteluun, menee koulutus hukkaan.
Huizing AR ym. A cluster-randomized trial od an educational intervention to reduce the use of physical restraints with psychogeriatric nursing home resident. J Am Geriatr Soc 2009;57:1139-1148.
Teksti: Kaisu Pitkälä
Kuva: Lehtikuva / Pasi Autio
