Hometalojen terveyshaitoista uutta näyttöä Altistuminen kosteusvauriomikrobeille näkyy tulehdusvälittäjäainepitoisuuksissa

Tuore suomalaistutkimus osoittaa yhteyden kosteusvaurioisessa rakennuksessa oleskelun, hengitystieoireiden ja tulehdusvälittäjäainelöydösten välillä. Tutkimuksella haetaan avaimia kosteusvauriomikrobien vaikutusmekanismeihin. Jo aiemmin on havaittu, että kyse on vain harvoin allergisesta reaktiosta.

Dosentti Maija-Riitta Hirvosen vetämässä tutkimuksessa mitattiin 32:lta kosteusvaurioisessa koulurakennuksessa työskentelevältä henkilöltä typpioksidin tuotantoa ja proinflammatoristen sytokiinien pitoisuuksia nenähuuhtelunäytteistä; vertailuryhmänä toimi 25 altistumatonta. Koulurakennuksessa oli havaittu selviä homekasvustoja, ja mikrobiologisessa analyysissä todettiin tyypillisiä kosteusvauriomikrobeja. Tutkittavilta otettiin kolme nenähuuhtelunäytettä: ensimmäinen kevätlukukauden lopussa, toinen kesäloman jälkeen ja kolmas syyslukukauden lopussa, jolloin lumi oli jo maassa eikä altistus voinut tulla ulkoilmasta.

Näytteiden typpioksidi-, TNFalfa- ja IL-6-pitoisuudet olivat kevätlukukauden lopussa selvästi suuremmat kuin verrokeilla (keskiarvot 2,1 myyM vs. 0,7 myyM, 6,8 pg/ml vs. 0,6 pg/ml ja 9,9 pg/ml vs. 2,0 pg/ml), mutta pienenivät kesän aikana verrokkien arvojen tasolle. Syyslukukauden lopussa tutkittavien typpioksidi- ja IL-6-arvot olivat jälleen nousseet (3,0 myyM ja 17,5 pg/ml). Oirekyselyssä tutkittavat raportoivat hengitystieoireita, silmien ärsytystä ja väsymystä kesäloman jälkeen selvästi vähemmän kuin kevätlukukauden lopussa. Paluu koulurakennukseen kuitenkin palautti oireet syksyn kuluessa.

- Oireet seurasivat hämmästyttävän selvästi rakennuksessa oleskelua ja tulehdusvälittäjäainepitoisuuksia, sanoo dosentti Maija-Riitta Hirvonen Kansanterveyslaitokselta Kuopiosta.

Tutkimuksessa saatiin ensimmäistä kertaa suoraan mitatuksi biokemiallista merkkiainetta kosteusvaurioaltistuksen yhteydessä. Tavoitteena on kehittää menetelmä homealtistuksen diagnostiikkaan ja monitorointiin.

- Nenähuuhtelunäyte on lupaava keino, sillä se on nopea ja helppo ja siinä olennainen voidaan erottaa muista mikrobilöydöksistä, toteaa Maija-Riitta Hirvonen.

Tutkimus on osa Suomen Akatemian Ympäristöterveyden tutkimusohjelmaa ja se julkaistiin viime syksynä (Am J Respir Crit Care Med 1999; 160:1943-1946).

Kosteusvaurioisten rakennusten mikrobien haitoista ihmisen terveydelle on jo varsin selvää epidemiologista näyttöä, vaikka yksilötasolla vaikutusten arviointi on ollut ongelmallista. Dosentti Helena Mussalo-Rauhamaa HYKS:n Iho- ja Allergiasairaalan sisäilmapoliklinikalta toteaa kuitenkin, että jos vain odotetaan vahvaa näyttöä, ollaan myöhässä: kosteusvauriot on korjattava heti.

- Altistuksen lopettaminen on kaikkein tärkeintä, kun oireita ilmenee. Oireet helpottuvat useimmilla yllättävänkin pian, kun altistus loppuu. Joillakin ilmeisesti alttius astmaan johtaa pysyvämpiin ongelmiin.

Korjausten järjestäminen ja vastuukysymykset ovat väliin hankalia, ja usein lääkäriltä haetaan todistusta korjausten tarpeellisuudesta. Sisäilmapoliklinikalle on viime vuosina kasautunut todistuksenhakujono, kertoo Helena Mussalo-Rauhamaa. Osastonhoitaja Sirkka-Liisa Piipon selvitys sisäilmapoliklinikan lausunnoista kertoo, että oikeuteen päätyneissä tapauksissa kukaan ei ole saanut korvausta terveyshaitasta, mutta korjausten aiheuttamia kuluja on korvattu.

Homealtistuksen yhteydestä muihinkin sairauksiin kuin hengitystieoireisiin on esitetty hypoteesejä, mm. Kuopiossa yhteydestä reumaan. Kun sairastumisryppäitä tulee esiin, on asia tietysti syytä tutkia, sanoo Helena Mussalo-Rauhamaa.