Ja sitten on toi sun ylipaino
Miten painosta pitäisi puhua vastaanotolla?
Evaleena Vuorenmaa toivoisi, että lääkärit pohtisivat omia ennakkoluulojaan ja asenteitaan.
– Lihavuus aiheuttaa kanssaihmisissä suoranaisia vihareaktioita, Evaleena Vuorenmaa sanoo.
Paino otetaan aina vastaanotolla puheeksi, sanoo Evaleena Vuorenmaa. Hänen kokemuksensa ovat harvoin olleet hyviä. Terveydenhuollon ammattilaiset antavat neuvoja: kehottavat lisäämään liikuntaa tai lopettamaan herkkujen mässyttäminen.
– Lihavasta potilaasta tehdään oletuksia.
Parempi tapa olisi kysyä potilaalta hänen elämäntavoistaan. Vuorenmaa on esimerkiksi ammatiltaan tanssinopettaja, joten liikunnasta ei hänen arjessaan ole puutetta.
Vuorenmaan mukaan paino otetaan puheeksi usein sellaisissakin tilanteissa, joissa sillä ei ole hoidon kannalta merkitystä. Tai vaikka paino olisi olennainen asia, puheeksi ottamisen tapa voi olla raadollinen. Yllättävät töksäytykset loukkaavat. Vähissä vaatteissa hoitopöydällä tai muuten erityisen haavoittuvaisessa tilanteessa potilas ei välttämättä ole vastaanottavaisin.
– Potilas joutuu avaamaan vastaanotolla henkilökohtaisia, ehkä kipeitäkin asioita tuntemattomalle ihmiselle. Se ei käy helpoiten pikkuhousut jalassa, vaan kunnioittavassa, mahdollisimman tasavertaisessa tilanteessa.
Pohdi omia asenteitasi
Vuorenmaa lihoi lasta odottaessaan. Ympäristön asenteet lihavuutta kohtaan yllättivät.
– Lihavuus aiheuttaa kanssaihmisissä suoranaisia vihareaktioita.
Hän arvioi, että taustalla on yhteiskuntamme läskivihamielisyys. Negatiivisia asenteita on lihavilla ihmisillä itselläänkin.
– Tunnistan läskivihamieliset asenteet itsessänikin. Meillä kaikilla on niitä.
Myöskään lääkärit eivät ole ennakkoluuloista vapaita. Vuorenmaa toivoisi, että lääkärit pohtisivat omia ennakkoluulojaan ja asenteitaan lihavia kohtaan. Niiden purkaminen auttaisi potilaan kohtaamisessa. Hyvä alku olisi kohdata lihava potilas kunnioittavasti ja arvostavasti.
– Ei tarvitse pelätä käyttävänsä vääriä ilmaisuja. Potilas kyllä huomaa, onko lääkärillä hyvä tarkoitus ja pyrkimys sensitiiviseen kielenkäyttöön.
Vuorenmaa vinkkaa, ettei painoa kannata myöskään ottaa puheeksi, jos asiaan ei ole aikaa sen tarkemmin syventyä.
– Lihavat ihmiset tietävät kyllä olevansa lihavia. Pelkästä asian toteamisesta ei ole hyötyä.
Vuorenmaalla on neuvoa myös kättä pitempää avuksi lääkäreille, jotka haluavat kehittyä lihavan potilaan kohtaamisessa. Syömishäiriöliiton sivuille on koottu neuvoja terveydenhuollon ammattilaisille painosta puhumiseen.
– Suosittelen oppaan lukemista kaikille. Siihen on koottu kaikki perusasiat hyvin yhteen.
Irralliset maininnat kuulostavat moitteilta
Yliopistonlehtori Eeva Pyörälä opettaa Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuorovaikutustaitoja tuleville lääkäreille.
– Olen miettinyt painoon puuttumista työssäni paljon. Erityisesti koulutuksessa tulee esiin elämäntapamuutoksiin motivoiminen.
Pyörälä pohtii, että lääkärit on koulutettu näkemään asiat riskinäkökulmasta. Sen sijaan motivointia ja sen ylläpitoa käsitellään lääkärikoulutuksessa paljon vähemmän. Lihavuuteen puuttumisessa tästä voi muodostua ongelma.
– Potilas kokee irralliseksi jäävät maininnat ylipainosta moitteina.
Asiaa ei helpota lihavuuteen liittyvä häpeä. Lihavuus mielletään ihmisen omaksi syyksi. Monen potilaan suhde omaan painoon on kompleksinen.
Mitkä ovat potilaan omat tavoitteet?
Painosta keskusteltaessa, niin kuin monessa muussakin sensitiivisessä tilanteessa, kannattaa aloittaa selvittämällä, mitkä ovat potilaan omat tavoitteet ja mitä hän toivoo.
– On lannistavaa, jos potilaalle asetetaan kohtuuttoman iso painonpudotustavoite. Sellainen, että sinun pitäisi nyt 20 kiloa pudottaa.
Sen sijaan lääkärin pitäisi kertoa avoimesti, mikä on painon yhteys potilaan vaivoihin ja tukea potilaan omia tavoitteita.
– Tavoitteena on potilaan pystyvyyden tunteen tukeminen ja positiivisten tunteiden herättäminen. Potilaan pitää kokea olonsa turvalliseksi, että hän voi luottaa lääkäriin.
Jos potilas ei ymmärrä, miten hänen painonsa liittyy hoidettavaan vaivaan, hän tuskin on vastaanottavainen lääkärin sanoille.
Vaatiiko painosta puhuminen siis paljon aikaa?
– Kyllä ja ei. Elämäntapamuutokset ovat hitaita ja vaativat aikaa keskustella ja paneutua asiaan. Mutta ennemmin kyse on silti vuorovaikutustaidosta ja kyvystä lukea tilanteita oikein.
Pyörälä muistuttaa, että lääketieteellinen riskipuhe voi potilaan korvissa kääntyä uhkailuksi. Lääketieteellinen tietämys ei siirry sellaisenaan potilaalle. Siksi motivaation tukemista kannattaa opetella.
Näin otat painon puheeksi vastaanotolla
› Luo hyväksyvä ja myötätuntoinen ilmapiiri.
› Kuuntele mitä potilas toivoo ja mihin hän on valmis.
› Tue pieniä muutoksia ja positiivisia tunteita.
› Älä heittele irrallisia kommentteja potilaan painosta.
› Älä oleta, vaan kysy.
› Älä ota painoa esiin, jos siitä ei ole aikaa keskustella tai painon ja hoidettavan vaivan välillä ei ole yhteyttä.
Neuvot antoivat Evaleena Vuorenmaa ja Eeva Pyörälä. Lisäosviittaa painopuheeseen Syömishäiriöliiton esitteessä: https://syomishairioliitto.fi/wp-content/uploads/Miten-siit%C3%A4-painosta-sitten-pit%C3%A4isi-puhua.pdf
Motivoinnista, motivoivasta haastattelusta ja riskeistä keskustelemista potilaan kanssa on materiaalia kirjassa: Päivi Hietanen, Jaana Kaleva-Kerola ja Eeva Pyörälä (toim.): Lääkärin ja potilaan vuorovaikutus, Duodecim Kustannus, 2020.
