Jono rintarekonstruktioon lyhenee HYKS:ssa
Lisäpanostus syöpäpotilaiden rintarekonstruktioihin lyhentää vauhdilla jonoja HYKS:n kirurgian klinikassa.
- Tällä hetkellä hoidetaan yksi potilas päivässä, kun vielä vuosi sitten pystyttiin tekemään vain yksi korjaus viikossa, kertoo plastiikkakirurgian ylilääkäri, professori Sirpa Asko-Seljavaara.
Viime vuoden keväällä HYKS:ssa pääsyä rintarekonstruktioon odotti 250 naista. HYKS:n hallitus puuttui tuolloin hankalaan jonotilanteeseen - jono olisi tuolloisella leikkaustahdilla kestänyt yli viisi vuotta. Toimintaan ohjattiin lisää rahaa, ja kun vuonna 1998 rintarekonstruktioita oli pystytty tekemään vain 46, vuonna 1999 määrä saatiin jo kaksinkertaistetuksi.
HYKS:ssa rintarekonstruktiot tehdään ensisijaisesti ns. TRAM-menetelmällä, jossa potilaan alavatsapoimusta otetaan iho-rasvakieleke rinnan materiaaliksi. Syöpäleikkauksessa säästetään rinnan ihoa mahdollisimman paljon, ja vatsasta saatu kieleke pujotetaan tähän ihokuoreen. Huomattavan ylipainoisille ja hyvin laihoille menetelmä ei sovellu, mutta heille voidaan rakentaa rinta kääntämällä leveästä selkälihaksesta viuhkamainen kieleke etupuolelle ja sijoittamalla sen alle proteesi.
- Suomalaisilla naisilla materiaalia tuppaa alavatsalla olemaan, mutta esimerkiksi ruotsalaisilla on ongelmia TRAM-rekonstruktion käytössä, sanoo Sirpa Asko-Seljavaara.
Rintaproteesit ovat nykyisin hyvin kalliita, ei niinkään valmistuskustannusten vaan vakuutusten vuoksi. Silikoniproteesien terveysvaaroista ei ole näyttöä, mutta rikkoutuneiden proteesien vuoksi Yhdysvalloissa käydyt vahingonkorvausoikeudenkäynnit ovat nostaneet vakuutusten hintoja. Tuoreessa Yhdysvaltain viranomaisten tekemässä tutkimuksessa vanhemmista silikonigeelitäytteisistä rintaproteeseista joka toisesta löytyi magneettikuvauksessa repeämiä. Joka kuudennesta proteesista silikonia oli valunut ympäröiviin kudoksiin. FDA:n tutkimukseen osallistui 344 naista ja heillä oli yhteensä 687 rinta-implanttia. Proteesit oli asennettu ennen vuotta 1988 ja niiden keski-ikä oli 17 vuotta.
- Suomessakin on todettu repeämiä 80-luvulla asennetuissa silikoniproteeseissa, joiden kuori oli ohut. Nykyisissä malleissa kuori on vahvempi eikä repeämiä ole löytynyt, sanoo Sirpa Asko-Seljavaara.
Rintaproteeseja ei tutkita asentamisen jälkeen, mutta jos potilas epäilee jotain poikkeuksellista, hänet on syytä lähettää kaikututkimukseen, jonka tulkitsee kokenut radiologi. Epäilyn voi herättää rinnan muodon muuttuminen tai esimerkiksi turvavyön aiheuttama äkillinen isku. Kalliiseen magneettikuvaukseen ei ole syytä ryhtyä ensimmäiseksi. Jos repeämä havaitaan, kirurgi voi vaihtaa tai poistaa proteesin.
Silikonitäytteinen proteesi on edelleen tavallisin valinta HYKS:ssa, jos proteesia tarvitaan. Kalliimpaa keittosuolalla täytettävää mallia, jonka kuori on silikonia, käytetään erityistapauksissa. Suomessa rintaproteesien materiaaleille ei ole juurikaan rajoituksia; vain soijaöljytäytteiset proteesit kiellettiin, kun niissä havaittiin vuotoja ja jopa hajuhaittoja.
