Kalan syönnin terveyshyödyt voittavat mahdolliset haitat
Pohjanlahdelta ja Suomenlahdelta pyydettyjen silakoiden dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet ovat pienentyneet alle puoleen 2000-luvulla.
Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden päästöjä on rajoitettu voimakkaasti kansainvälisin sopimuksin ja rajoituksin, mikä näkyy mittaustuloksissa. Pohjanlahdelta ja Suomenlahdelta pyydettyjen silakoiden dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet ovat pienentyneet alle puoleen 2000-luvulla uuden tutkimuksen mukaan.
Myös bromattujen palonestoaineiden (PBDE) pitoisuudet silakoissa ovat puolittuneet 2000-luvulla, mikä kertoo yhdisteille asetettujen käyttökieltojen vaikutuksesta. Elohopean pitoisuus on säilynyt ennallaan. Se on selvästi pienempi kuin EU:ssa asetettu enimmäispitoisuus.
Sen sijaan vettä ja likaa hylkivissä tekstiileissä ja teollisuudessa käytettävien perfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS) pitoisuudet ovat kasvaneet hieman vuodesta 2009. Pitoisuudet ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät ne aiheuta terveyshaittaa. Perfluorattujen yhdisteiden käyttöä on alettu rajoittaa vasta viime vuosina. Niiden runsaan käytön ja pitkäikäisyyden vuoksi yhdisteet ovat vasta siirtymässä Itämereen.
Metalleista vain arseenin kokonaispitoisuudet silakoissa ovat jonkin verran kasvaneet vuoteen 2002 verrattuna. Kaloissa arseeni on pääosin orgaanisessa muodossa, jota yleensä pidetään ihmiselle haitattomana.
Ympäristömyrkkyjä kertyy rasvaisiin kaloihin
Ympäristömyrkyistä huolimatta kalan käyttö on turvallista ja terveellistä. Sekä dioksiinien että PCB-yhdisteiden keskimääräiset pitoisuudet ovat selvästi EU:n asettamia enimmäispitoisuuksia pienemmät.
– Kala on terveellistä ja ravintoarvoltaan hyvää ruokaa. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksena on, että ihmiset söisivät kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa ja käyttäisivät useampia kalalajeja. Eviran mukaan lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien ei kuitenkaan kannata syödä isoja silakoita eikä Itämerestä pyydettyjä lohia tai taimenia useammin kuin 1–2 kertaa kuukaudessa, toteaa tutkimusprofessori Hannu Kiviranta THL:stä.
Dioksiineja ja PCB-yhdisteitä kerääntyy eniten Itämeren rasvaisiin kaloihin, kuten kilohailiin ja silakkaan, jotka ovat Itämeren lohen pääasiallista ravintoa.
Arvioiden mukaan jopa yli 80 prosenttia suomalaisten dioksiinien ja PCB-yhdisteiden kokonaissaannista tulee luonnonkalasta. Suomalaisten altistuminen dioksiineille ja PCB-yhdisteille vähenee, kun näiden yhdisteiden pitoisuudet pienenevät Itämeren rasvaisessa kalassa.
Uudet tulokset liittyvät Itämeren ja Suomen sisävesien kalojen ympäristömyrkkypitoisuuksia tutkivaan EU-kalat III -hankkeeseen. Hankkeessa ovat mukana Evira, THL, Luonnonvarakeskus ja Suomen ympäristökeskus.
Kuva: Panthermedia
