Keskussairaala ei ole työtä pelkäävän työpaikka
Kliinistä työtä on tarjolla paljon, hallintoa ja tutkimusta vähän.
– Mielenkiintoisinta on, että oman työn jäljen näkee, sanoo Ville Vänni Pohjois-Karjalan keskussairaalasta.
Antti Jekusen mielestä Vaasan keskussairaala on ainakin onkologian saralla Suomen kiehtovin työpaikka.
– Vieroksun ajatusta, että pitäisi keskittyä yhteen leikkaukseen tai metodiin, sanoo Pekka Salminen Kanta-Hämeeen keskussairaalasta.
Keskussairaalassa erikoislääkäreiden osaamiselta vaaditaan erilaisia asioita kuin yliopistosairaalassa. Siinä missä yliopistosairaalassa lääkärillä on ison organisaation tuki takanaan, keskussairaalassa työtä tehdään tiiviissä yksikössä, jossa jokaisella on vastuualueensa.
– Päätöksiä tai kliinisiä ongelmia joutuu yleensä ratkomaan itsekseen tai hyvin pienessä porukassa, sanoo Pohjois-Karjalan keskussairaalan apulaisylilääkäri, yleiskirurgi Ville Vänni.
Keskussairaalassa työskentelevältä erikoislääkäriltä vaaditaan laajempaa ja monipuolisempaa osaamista kuin kollegalta yliopistosairaalassa.
Keskussairaalassa työ on myös vähemmän byrokraattista. Päätöksenteon joustavuus ja itsenäisyys viehättää monia keskussairaalassa työskenteleviä.
Vaasan keskussairaalan onkologian ylilääkärin Antti Jekusen mukaan edellä mainitut seikat tekevät työstä mielenkiintoisen. Iso vaatimus esimerkiksi onkologiassa on, että erikoislääkärin on osattava kaikki indikaatiot, joita hoitaa keskussairaalassa.
– Täytyy tietää hyvin tarkkaan, mitä et tiedä, jotta osaat tarvittaessa konsultoida oikein yliopistoklinikkaa, Jekunen kiteyttää.
Potilasmäärät keskussairaalassa ovat selkeästi suurempia kuin erikoislääkärillä yliopistoklinikassa. Työn tehokkuuden nimissä on oltava valmis tekemään nopeasti oikeat päätökset.
– Jotkut kokevat sen hyvin haasteellisena osana työtä, hän jatkaa.
Kliinistä työtä riittää
Urologian ylilääkäri Pekka Salminen Kanta-Hämeen keskussairaalasta muistuttaa, että keskussairaalassa osaaminen henkilöityy enemmän kuin yliopistosairaalassa. Suhde potilaaseen on henkilökohtaisempi, mikä heijastuu myös vastuukysymyksiin. Toimenpiteitä tehdään enemmän ja yleinen kirurginen taito korostuu.
– Vieroksun ajatusta, että pitäisi keskittyä vain yhteen tai muutamaan leikkaukseen tai metodiin. Laaja-alaisempi osaaminen tukee lääkärin professiota paremmin, Salminen tuumaa.
Vänni on Salmisen kanssa samoilla linjoilla. Hänelle potilaan kanssa tehtävä kliininen työ on työn suola.
– Keskussairaalassa tutkijoille ja hallintoihmisille on vähän tai ei lainkaan tarjolla työtä, mutta kliinistä työtä on paljon. Mielenkiintoisinta on, että oman työn jäljen näkee, sanoo Vänni.
Organisaation pienuus mahdollistaa sujuvasti uuden lääketieteellisen tiedon käyttöönoton.
– Esimerkiksi uusien hoitomuotojen suhteen riittää usein, että tekee ohjeen, kertoo siitä ja lähettää sen niille, keitä se koskee, sanoo Vänni.
Antti Jekunen on samaa mieltä.
– Voit aloittaa erilaisia hoitoprosesseja erittäin helposti. Ei tarvita koko organisaatiolta lupaa, jotta prosesseja voidaan muuttaa, Jekunen täydentää.
Vaikka työ onkin itsenäistä, uusia asioita käsitellään päivittäisissä kokouksissa. Esimerkiksi uuden syöpälääkkeen aloittamiseen tarvitaan lääkärikokouksessa yhteinen hyväksyntä. Parhaimmillaan uuden syöpälääkkeen käyttöönotto käy nopeasti ja mutkattomasti. Tarvittaessa voidaan konsultoida yliopistosairaalaa.
– Meillä ei ole kuitenkaan lupaa aloittaa kokeellista hoitoa, jossa ei ole selkeää lääketieteellistä näyttöä. Lääkehoidon aloittamiseen pitää olla myös maksajan hyväksyntä, Jekunen jatkaa.
Itsenäisen työn rasitteena on hankalasti säädeltävä työmäärä. Tämä voi tehdä välillä työtaakasta raskaan.
– Oman työmäärän säätely ilman, että laatu kärsii tai joku muu olisi aina paikkaamassa, ei ole aina mahdollista, Vänni kertoo.
Vännin mukaan keskussairaala ei sovi työtä pelkäävälle työpaikaksi.
– Työmäärä on ajoittain niin iso, että työpaikkaa havittelevan pitää olla todella työhullu, että saadaan tänne rekrytoitua. Se on sitten siinä rajalla, että kannattaako niin hullua palkata, Vänni siteeraa erästä oman sairaalansa ylilääkäriä.
Haasteista huolimatta
Antti Jekusen mielestä Vaasan keskussairaala on ainakin onkologian saralla Suomen kiehtovin työpaikka. Samoin ajattelevat myös muut haastatellut omista työyhteisöistään.
Jekusen mukaan raskainta työssä on lääkäripula. Ongelma vaivaa myös muita keskussairaaloita. Tilanteen ratkaisu piilee kouluttamisen kehittämisessä. Pekka Salmisen mukaan Kanta-Häme saattaa tulevaisuudessa jäädä jopa ilman urologiayksikköä, jos ongelmaan ei pureuduta nopeasti.
– On tärkeää kiinnittää huomiota erikoislääkärikoulutuksen uudistuksessa erilaisiin koulutustarpeisiin erikoisalojen sisällä. Olisi koulutettava erikoislääkäreitä myös keskussairaaloihin, jatkaa Salminen.
Salmisen mukaan tämä tarkoittaisi, että heidän osaamisensa olisi muuta kuin keskittämisasetuksen säätelemää syöpäkirurgiaa.
– Sehän saattaisi tuoda jopa osaajia tälle erikoisalalle. Tällä hetkellä osahan erikoistuvista saattaa vieroksua isoja syöpäleikkauksia, joiden takia he hakeutuvat muille erikoisaloille, sanoo Salminen.
Keskussairaaloiden asema puntarissa
Keskittämis- ja päivystysasetukset ovat siirtäneet muun muassa vaativia leikkauksia yliopistosairaaloihin. Antti Jekusen mukaan keskussairaalat eivät ole pystyneet löytämään paikkaansa kokonaisuuden keskellä.
– Meidän asema on jotenkin häilymässä, hän jatkaa.
Esimerkiksi harvinaisten syöpäleikkausten keskittämistä Jekunen pitää järkevänä. Muilta osin hän antaa asetukselle kritiikkiä. Jekunen säilyttäisi kaikki sarjahoidot kuten säde- ja sytostaattihoidot lähellä potilasta ja palliatiivisen hoidon terveyskeskuksissa.
Kliinisen tutkimuksen keskittäminen ainoastaan yliopistoklinikoihin hirvittää Jekusta.
– Lähtökohdan pitäisi olla hajautetussa onkologiassa. Tämä totaalinen keskittäminen Tanskan malliin ei onnistu täällä.
Lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä on eri mieltä Antti Jekusen kanssa keskittämisasetuksen merkityksestä keskussairaaloille. Hänen mukaansa heikentämisen sijaan se vahvistaa keskussairaaloiden asemaa. Asetuksen myötä esimerkiksi Kymenlaakson keskussairaalassa on leikkauksia vuositasolla jopa tuhat enemmän kuin aiemmin.
– Vaasan keskussairaalassa kirurgia on vahvistunut ja kasvanut, kun Kristiinankaupungin aluesairaalassa ja Pietarsaaren aluesairaalassa ei enää tehdä leikkaustoimintaa.
Keistinen mainitsee myös Kanta-Hämeen keskussairaalan, jonne siirtyi valtaosa Forssan ja Riihimäen leikkauksista.
Keistisen mukaan keskussairaaloiden tulisi nähdä asioita oman alueensa asukkaiden kautta. Potilasmäärien kasvaessa esimerkiksi kirurgian puolella hoitopolkujen rakentaminen onnistuu helpommin. Kokenut keskussairaalamies puhuu lämpimään sävyyn keskussairaaloiden puolesta.
– Jos haluaa keräillä pieniä postimerkkejä, on pakko lähteä keräilemään niitä yliopistosairaaloihin. Mikäli taas haluaa nähdä asioita väestön, isojen kansatautien ja hyvin toimivien hoitopolkujen näkökulmasta, niin silloin tavanomainen keskussairaala on oikea paikka, Keistinen sanoo.
Epävarmuus mutkistaa rekrytointia
Keskussairaalat kouluttavat parhaiten, kertoo NLY:n tuore tutkimus. Erinomaisista tuloksista huolimatta epävarmuus sote-uudistuksen ympärillä on hankaloittanut keskussairaaloiden rekrytointia. Nuoret osaajat eivät uskalla ottaa tarvittavaa askelta uravalinnoissaan maakuntien suuntaan.
Samalla keskussairaaloista siirtyy ammattilaisia yliopistosairaaloihin, eläkkeelle tai muuten vain leppoisampaan työtahtiin. Mitä kauemmin tilanne jatkuu, sitä ahtaammaksi tilanne muuttuu.
– Hallintouudistus, joka on ollut jo monta hallituskautta vaiheessa, alkaa tympäistä, koska pelisäännöt eivät ole selvillä. Työntekijöiden rekrytointi ja työporukan kasassa pitäminen on vaikeaa tällä hetkellä, sanoo Ville Vänni.
Pohjois-Karjalassa on haviteltu töihin sellaisia ihmisiä, jotka ovat suorittaneet siellä aikoinaan erikoistumisen peruskoulutuksen.
– Vahvasti näyttää siltä, että kohtelemalla ja kouluttamalla meidän omia junioreja hyvin, niin sieltä meidän osaajat tulee löytymään.
Vänni ei usko markkinointi-ihmisten kikkoihin osaajien houkuttelussa.
– Pitää käyttää muitakin keinoja kuin hyvät hiihtomahdollisuudet tai kiva kesäkaupunki. Kiinnostus lähtee työn sisällöstä ja mahdollisuudesta vaikuttaa omaan työhön.
