Kipulääkkeestä on kerrottava, jotta se tehoaa Kivun tutkijat pohtivat kehon ja mielen yhteistoimintaa

Vain otettu lääke tehoaa, muistuttaa suomalainen valistuskampanja.

Italialaiset kivun tutkijat havaitsivat, että vain kerrottu kipulääke tehoaa. Avoimesti morfiiniksi nimetty injektio vähensi potilaiden kipua enemmän kuin salattu morfiiniannostelu, ja salattu diatsepaami oli täysin tehoton leikkauksen jälkeisen ahdistuksen poistamisessa verrattuna avoimesti kerrottuun diatsepaamihoitoon.

- Psykologisesti aktivoidut ja farmakologisesti aktivoidut mekanismit näyttävät olevan vuorovaikutuksessa lääkkeen annostuksen ajan, toteaa LKT Fabrizio Benedetti Turinin yliopistosta. Benedetti kertoi italialaisesta kivunhoidon tutkimuksesta Gyllenberg säätiön Psyyke, sooma ja kipu -symposiumissa viime viikolla Helsingissä.

- Alamme vähitellen ymmärtää, mitä potilaan aivoissa tapahtuu hänen ollessaan vuorovaikutuksessa hoitavan lääkärinsä kanssa, Benedetti sanoo. Hän on tutkimusryhmineen selvittänyt avoimen ja salatun lääkehoidon vaikutuksia, jolloin lääkkeen antajan ja lääkkeen ottajan vuorovaikutus nousee ratkaisevaan asemaan. Benedettin ryhmä oli esimerkiksi tutkinut avoimen ja salatun hoidon eroa terveillä vapaaehtoisilla, joille aiheutettiin verenkierron puutteesta johtuvaa käsivarren kipua. Tutkimuksessa huomattiin, että salattu hoitoinjektio oli tehottomampi kuin avoin annostus.

Monimutkaisempia asetelmia oli Benedettin ryhmän tutkimuksissa, joissa tutkittiin sokkoutetusti lääkityksen vaikutusta kivussa, ahdistuksessa, Parkinsonin taudissa ja sydämen lyöntitiheydessä.

- Huomasimme, että sokkoutetut annostelut ja lääkehoitojen keskeytykset olivat tehottomampia kuin avoimesti kerrotut hoidot. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään asian kertomisesta, vaan mukana on vieläkin hienovaraisempia eroja. Tämän ovat osoittaneet tutkimukset, joissa lääkäri on hoitanut vastaanotolle tulleita kipu-, flunssa-, huimaus- ja väsymyspotilaita eri tavoin.

- Myönteisissä vastaanotoissa potilaat saivat selkeän diagnoosin ja vakuuttavasti kerrotun hoidon. Kielteisissä kohtaamisissa selkeää ja vakuuttavasti kerrottua hoitoa ei annettu. Kahden viikon lumehoidon jälkeen myönteisesti hoidetut potilaat toipuivat paremmin kuin negatiivisesti kohdellut, kertoo Fabrizio Benedetti. Hän uskookin, että ihmisen kehon ja mielen monimutkaisten mekanismien ymmärtäminen johtanee uusien terapeuttisten strategioiden kehittämiseen niin kivun kuin muidenkin tautitilojen hoidossa.

Kipu ei ole vain fysiologiaa

Gyllenberg-säätiön kansainvälisessä symposiumissa kipua pohdittiin niin filosofiselta, lääke- ja käyttäytymistieteelliseltä kuin uskonnolliseltakin näkökulmalta.

- Lääketiedehän on hieno tiede, mutta esimerkiksi kivun tutkimuksessa ja hoidossa se ei millään voi yksin riittää, huomauttaa symposiumissa puhunut lääketieteen ja filosofian tohtori Martin Ingvar Karoliinisesta instituutista Ruotsista.

Hän korostaa, että erilaisten kipua tuottavien ärsykkeiden kuvaaminen on helppoa, kun puhutaan vain niiden voimakkuudesta, kestosta tai esiintymisestä. Mutta monilla muillakin tekijöillä on merkitystä kivun kokemisessa. Esimerkiksi tilanneyhteys, henkilökohtaiset ominaisuudet, subjektiivinen asenne, aikaisemmat kipukokemukset ja etukäteisinformaatio vaikuttavat kivun kokemiseen.

Martin Ingvar muistuttaa myös kulttuuristen tekijöiden vaikutuksesta siihen, miten ihminen ilmaisee kipua. Itämaisiin kulttuureihin kuuluu usein kasvojen menettämisen pelko, jolloin kipukin pitää kestää vaieten. Eteläisissä kulttuureissa taas äänekäs valitus ja voivotus voivat olla hyväksytty ja kipua helpottava keino.

Nämä ovat Ingvarin mukaan myös asioita, joita on syytä opettaa lääkäreille ja hoitajille, jotka hoitavat eri kulttuureista tulevia potilaita.