Neljä kriteeriä
Repäisin pöytään omat ”diagnostiset” kriteerini vastaanotolle tulevista nuorista ja työryhmä tuijotti minua epäuskoisesti.
Työn ja koulutuksen ulkopuolelle jääneet nuoret ovat suuri haaste yhteiskunnalle, kuntoutukselle ja hoitaville tahoille. Mahdollinen ennenaikainen eläköityminen tulee yhteyskunnalle äärimmäisen kalliiksi.
Useimmat työn ja koulutuksen ulkopuolella poreilevat nuoret eivät ole välttämättä kovin sairaita. Kun työskentelin yhden kevään ainoastaan nuorten ammatillisen kuntoutuksen parissa, huomasin, että lähes kaikkien nuorten diagnoosit noudattivat samaa logiikkaa. Päädiagnoosina oli masennus ja toisena diagnoosina jokin ahdistuneisuuteen liittyvä oire tai diagnoosi. Keholliset vaivat ja vakavat psykiatriset sairaudet olivat harvinaisia.
"Tällä nuorella on todettu masennusta ja häntä ahdistaa joko jatkuvasti tai tietyissä tilanteissa." Jossakin kohtaa kyllästyin toistamaan työryhmässä aina tätä samaa mantraa. Repäisin pöytään omat "diagnostiset" kriteerini: on nuoria, jotka eivät opi mitään, on nuoria, jotka eivät uskalla mitään, on nuoria, jotka eivät halua mitään ja on nuoria, jotka muuten vaan käyttäytyvät huonosti. Mikäli nuorella on todettavissa näistä yksi tai kaksi, eteneminen ammatillisesti on suhteellisen vaivatonta, mutta mikäli kaikki neljä osuvat saman nuoren kohdalle, eteneminen on todella haasteellista, sillä hetkellä jopa ehkä mahdotonta. Työryhmä tuijotti minua kieltämättä hieman epäuskoisesti.
En osaa sanoa oliko tässä itseltäni kyseessä epämääräinen aivotuhnu vaiko oikea oivallus, mutta tuo pohdinta jäi joka tapauksessa pyörimään mieleen.
Hieman sivistyneemmin kerrottuna osalla nuorista on oppimisvaikeuksia, heillä voi olla luku- ja kirjoitusvaikeuksia tai erilaisia keskittymisen ongelmia. Osa taas kokee sosiaaliset ja uudet tilanteet niin hankalina, etteivät he uskalla mennä töihin tai kouluun. Osa on puolestaan tyystin näköalattomia oman tulevaisuutensa suhteen ja unelma-ammattia kysyttäessä seuraa pitkä haudanvakava hiljaisuus. Aiemmat ammatilliset valinnat ovat olleet (jos niitä on) sattumanvaraisia ja opinnot jääneet lyhyeen. Huono käytös voi viitata esimerkiksi päihteiden liialliseen käyttöön tai jopa rikolliseen toimintaan.
Samaisen kevään aikana huomasin, että ammatillinen kuntoutus voi tuoda apua oikeastaan kaikkiin näihin ongelmiin.
Sopivan, oppimisedellytyksiä vastaavan koulutusalan valinta on tärkeää, ja apuna pitää käyttää erilaisia oppimisen ja koulunkäynnin tukimenetelmiä ja -vaihtoehtoja, joita on olemassa runsaasti. Ammatillinen kuntoutus työkokeiluineen voi toimia loistavana altistavana hoitona ja auttaa nuorta pärjäämään jännittämisoireiden kanssa paremmin. Näköalattomuus näkyy usein motivaation puutteena, mutta uusien näkökulmien ja työelämään tutustumisten ja ammatillisten kurssien kautta oma näkökenttä voi laajeta niin, että oma elämänpolku alkaa hahmottua ja lopulta löytyy. Joskus päihteiden käyttö voi liittyä toimettomuuteen ja järkevän tekemisen puutteeseen, ja ammatillinen kuntoutus voi auttaa siinäkin.
Silti joissakin tapauksissa tarvitaan ensisijaisesti lääketieteellisiä selvityksiä, psykiatrisia ja psykologisia tutkimuksia ja erilaisia hoitotoimia.
Oppimisvaikeudet ja päihteiden ja rikollisuuden pariin joutuminen voivat johtua niin hankalasta keskittymisen ongelmasta, että sen diagnosointi ja lääkehoito ovat tarpeen. Joskus sosiaaliset pelot voivat olla niin hankalia, ettei nuori yksinkertaisesti uskalla tulla kuntoutukseen. Silloin nuori elää usein hyvin yksinäistä ja eristäytynyttä elämää neljän seinän sisällä, ja tuolloin jopa kotiin ulottuvat hoitotoimet olisivat tarpeen. Eristäytyminen voi viitata myös vakavaan psykiatriseen häiriöön, jolloin oikea ja ensisijainen hoitopaikka on mielenterveyspalveluissa. Vakava päihdeongelma olisi myös selätettävä ennen ammatillista kuntoutusta, koska päihteiden alaisena työkokeiluihin ja -harjoitteluihin eteneminen on mahdotonta.
Maailmakin on ehtinyt muuttunut noista muutaman vuoden takaisista pohdinnoista. Tällä hetkellä alle 30-vuotiaat nuoret pääsevät ammatilliseen kuntoutukseen (esimerkiksi ammatilliseen kuntoutusselvitykseen ja Nuotti -valmennukseen) ilman diagnoosia. Tämä on huima uudistus ja hieno kädenojennus hankalassa elämäntilanteessa oleville nuorille. Tosin sanoen nuoren tilannetta ei ole automaattisesti ja aina pakko kuvata masennuksen ja erilaisen ahdistusoireilun kombinaatioksi, eikä B-lausuntoa edes tarvita. Riittää kun nuoren saa ottamaan yhteyttä Kelaan.
Nuo neljä ulottuvuutta kannattaa kuitenkin pitää mielessä, kun mistä tahansa syystä vastaanotolle tullut nuori ei ole työelämässä tai koulutuksessa. Jos edes jokin niistä tuntuu näyttävän punaista tai edes oranssia, nuoren voi hyvin ohjata ottamaan yhteyttä Kelaan. Mitä aikaisemmin ammatillinen kuntoutus päästään aloittamaan, sitä todennäköisemmin ja helpommin tilanteessa päästään eteenpäin. Uskon, että näin estetään myös muutaman nuoren vaikea psykiatrinen sairastuminen ja eläköityminen. Pitkään jatkunut toimettomuus kun ei ole hyväksi kenellekään.
Jari Turunen
Kirjoittaja on kuntoutuslääkäri, joka on ollut kehittämässä lukuisia ammatillisen kuntoutuksen palveluja ja joka on kiinnostunut oirekuvien historiasta.
kuva: KuvaUljas Oy
