Koulutusvirka auttaisi yleislääkäriksi erikoistuvaa

Sairaalassa uuden tulokkaan ei oleteta tuntevan erikoisalaa ennestään. ­Terveyskeskuksissa aloitus on ­itsenäisempi. Näin sanoo yleislääke­tieteeseen ­erikoistuva Isa Teeriaho.

Isa Teeriaho (vasemmalla) keskustelee neljännen vuosikurssin opiskelijan Veera Ruokosen kanssa. Ruokonen oli mukana vastaanotolla haastattelemassa ja ­tutkimassa ajanvarauspotilaita Hollolan Salpakankaan terveysasemalla.

Isa Teeriaho on erikoistunut kolme vuotta yleislääketieteeseen.

Yleislääketieteeseen erikoistujilla ei aina ole riittävästi kokeneita kollegoita ympärillään.

– Se on erikoistumisen isoin haaste koko maan laajuisesti, arvioi yleislääketieteeseen erikoistuva Isa Teeriaho.

Hän työskentelee Hollolan Salpakankaan terveysasemalla. Erikoistuminen on puolessa välissä.

Omaan senioritukeen hän on tyytyväinen. Terveysasemalla on useita kokeneita yleislääketieteen erikoislääkäreitä, ja hänellä on ollut sama ohjaaja pitkään.

Teeriahon mielestä on tärkeää, että seniorituki on helposti saatavilla, mielellään viereisessä huoneessa tai vähintään samassa talossa. Mitä hankalampaa konsultaatio on, sitä suurempi vaara on siitä, että työkuormasta tulee kohtuuton suhteessa konsultaatiomahdollisuuteen.

Tyypilliset konsultaation aiheet ovat hänen työssään liittyneet röntgenkuvien tulkintaan, monisairaan vanhuksen hoitoon ja varsinkin terveyskeskustyön alkuvaiheessa löydösten, esimerkiksi korvatulehduksen tai ihomuutoksen, varmistuksiin.

Virka tekee koulutuksen näkyväksi

Yleislääketieteen kliininen opettaja Nina Tusa Itä-Suomen yliopistosta toivoo, että terveyskeskuksiin saataisiin tulevissa sote-rakenteissa yleislääketieteeseen erikoistuvien koulutusvirat samaan tapaan kuin sairaaloissa. Sitä kautta koulutus saataisiin näkyväksi osaksi järjestelmää.

– Näissä korvamerkityissä viroissa vastuuväestöä tulisi säätää pienemmäksi ja vastaanottoaikoja pidemmiksi. Viikoittaiset henkilökohtaiset ohjaukset olisi mahdutettu koulutusvirkaan selkeästi, Tusa sanoo.

Tällä hetkellä terveyskeskuskoulutusjaksoja suorittavat nuoret lääkärit ovat tyypillisesti sijaisia viroissa, joissa on lähtökohtaisesti yhtä paljon potilaita, esimerkiksi samankokoinen väestövastuu kuin erikoislääkäreillä.

– On toimipisteitä, joissa oletetaan, että vastavalmistunut painaa alusta alkaen töitä niin kuin muutkin. Osa sen sietää ja jaksaa, osa lähtee muihin hommiin, Teeriaho kuvaa.

Sairaalavirkoja yleislääkäreille

Isa Teeriaho on vakituisessa terveyskeskuslääkärin virassa. Kyseessä ei ole koulutusvirka, mutta Teeriaho pääsee suorittamaan sairaalakoulutusjaksoja Päijät-Hämeen keskussairaalaan viroissa, jotka on tarkoitettu yksinomaan yleislääketieteeseen erikoistuville. Hän on menossa lastentautien osastolle neljäksi kuukaudeksi joulukuussa. Rupeamaan ei kuulu esimerkiksi päivystystä.

Aiemmilla sairaalakoulutusjaksoilla Teeriaho kiinnitti huomiota siihen, että hänen ei uutena tulijana oletettu tuntevan erikoisalaa juuri lainkaan, ja opastus oli sen mukainen.

– Terveyskeskuksissa aloitus on keskimäärin itsenäisempi, hän sanoo.

Lastenneurologian osastolla hänelle oli mieleen käytäntö, jossa päivän potilaat käytiin aamulla läpi.

Hänestä vastaavanlainen käytäntö olisi avuksi terveyskeskuksissa varsinkin siinä vaiheessa, kun työ on aivan uutta.

– Olisi ideaalia, että joka päivän aluksi tai lopuksi akuutit vaivaavat asiat voisi kysyä saman tien, Teeriaho sanoo.

Nina Tusan tietojen mukaan esimerkiksi Rovaniemen terveyskeskuksessa on toteutettukin järjestely, jossa on varattu joka aamu puoli tuntia kouluttajalääkärien ja erikoistuvien yhteiselle konsultaatiohetkelle.

Yleislääketiede kiinnostaa aiempaa enemmän

Yleislääketieteen kouluttajalääkäreiden pedagogiseen kouluttamiseen on satsattu yli kymmenen vuotta. Myös koulutusterveyskeskussopimus vaatii, että koulutuspaikoiksi hyväksytyissä terveyskeskuksissa on kouluttajakoulutuksen läpikäyneitä lääkäreitä kouluttajina.

– Kouluttajalääkäreille suunnatuilla kursseillamme on ollut muutamia muiden alojen erikoislääkäreitä, jotka sanovat olevansa kateellisia, että ylipäätään käytetään aikaa tällaisiin asioihin, Tusa kertoo.

Hänen mukaansa myös erikoissairaanhoidossa on herätty pedagogisen koulutuksen tarpeeseen erikoislääkärikoulutuksen uudistuksen myötä. Esimerkiksi Tampereella ja Kuopiossa ensimmäiset pilottikurssit toteutetaan tänä vuonna.

Nina Tusa iloitsee, että kiinnostus yleislääketieteeseen erikoisalana on ollut kasvussa muutaman vuoden. Se näkyy Itä-Suomen yliopistossa sekä erikoistuvien lääkäreiden että kouluttajalääkäreiksi hakevien määrien nousuna.

Koulutus huomioon sotessa

Jos sote-uudistukseen kaavailtu valinnanvapaus toteutuu ja yksityiset sote-keskukset alkavat kilpailla potilaista, se pitää Nina Tusan mielestä huomioida lääkärien koulutuksessa.

Koulutusterveyskeskukset kouluttavat yleislääketieteeseen erikoistuvia ja yleislääketieteen erityiskoulutusta suorittavia sekä lääketieteen perusopiskelijoita ensimmäisestä vuosikurssista lähtien.

– Tätä yhteistyötä on hiottu vuosikymmeniä, ja sitä ohjataan koulutussopimuksin, Tusa kuvaa.

Varsinkaan lääketieteen opiskelijoiden koulutus ei hänen mukaansa ole yksityisille toimijoille tuttua.