Kuntaliiton Matti Liukko: Rohkeutta keskusteluun!
Nyt kaivataan rohkeaa keskustelua, ei pelkkää syyttelyä siitä, mikä on kenenkin vika! sanoo Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikön päällikkö Matti Liukko.
Liukko itse avasi pelin tuoreessa Kuntalehdessä (3/2003) toteamalla, että rahansiirtoja on tehtävä terveydenhuollon sisällä, jollei varoja irtoa muista palveluista. Hän kysyi mm. voisiko keskituloinen maksaa itse puolet ei-kiireellisestä leikkauksestaan? Entäpä jos naisten gynekologin vuositarkastuksilta poistettaisiin Kela-korvaus?
Joko hirttosilmukka kiristää moisista puheista?
- Tiedän, että molemmat noista kysymyksistäni suututtavat joitakin ihmisiä, mutta nyt on pakko ryhtyä keskustelemaan! sanoo Liukko.
- Joudumme Suomessakin miettimään uudenlaisia tapoja suhtautua hyvinvointipalveluihin, joten keskustelua pitäisi edes harjoitella. Esimerkiksi Saksassa ihmisten varallisuus vaikuttaa heidän maksuosuuksiinsa; miksi se ei olisi Suomessakin mahdollista? Nyt lääkkeet muodostavat pienituloisten potilaiden itse maksettavista kustannuksista huomattavan osan. Miksei Kela-korvauksia voitaisi tulevaisuudessa painottaa nykyistä enemmän nimenomaan lääkkeisiin?
Liukko korostaa, että henkeä uhkaavat sairaudet tulee aina hoitaa yhteisin varoin. Se, mikä jää niiden ulkopuolelle, olisi uskallettava ottaa yhteiseen pohdintaan.
Hän sanoo, että vanhushuollon tulevaisuus tulee olemaan suuri haaste kunnille. Se voi olla jopa liian suuri haaste.
- Vanhushuollossa olen hyvin huolissani erityisesti omaishoitajien jaksamisesta. He joutuvat nykysysteemissä venymään kohtuuttomuuksiin. Hoitajat tarvitsevat taakkansa kantamiseen jakajia; oli tuki sitten taloudellista tai käytännön hoiva-apua, Liukko huomauttaa.
Ruiskeen haitat - ja hyödyt
Korvamerkityt valtionavut eivät saaneet viimeviikkoisessa Kuntaliiton foorumissa oikein kannattajia. Niistä ei innostu myöskään Matti Liukko.
- Olenpa kuullut sellaistakin, että leikkausjonojen purkurahat ovat jossain päin pidentäneet sairaalan omien jäsenkuntien asukkaiden jonoja. Sairaala kun on innostunut haalimaan ortopedisia leikkauksia piirirajan takaa, josta leikkauksia ostetaan korvamerkityillä valtionavuilla. Onko tämä sitten oikea tapa purkaa jonoja ja lisätä suomalaisten tasa-arvoa? kysyy Liukko.
- Nythän on tarjolla myös paljon erilaista hankerahaa siihen ja tuohon tarkoitukseen. Mutta kuka vastaa hankerahan turvin aloitetusta toiminnasta sitten, kun rahanmaksu loppuu? Vaarana on myös se, että taitavat hakijat ohittavat hyvällä hakemuksella ne, jotka eivät hallitse hakukiemuroita yhtä hyvin. Saavatko rahaa varmasti aina parhaimmat hankkeet? Siellä puolella olisi kyllä perkaamisen paikka.
Hän ei silti kokonaan hylkäisi ajatusta valtionapujen kohdentamisesta.
- Puhuisin mieluummin kehittämisrahasta, jolla muokattaisiin painopisteitä sosiaali- ja terveydenhuollon sisällä. Nimellähän ei ole väliä, mutta tällainen kehittämisraha toimisi samalla huomion kiinnittäjänä sellaisiin palveluihin, joita todella pitäisi kehittää, Matti Liukko esittää.
