Lääkärin puhelimessa antamilla neuvoilla voi korvata osan potilaskäynneistä
- Lääkärin antamalla puhelinneuvonnalla voidaan saada terveydenhuollossa aikaan kustannussäästöjä, kun neuvonta korvaa päivystys- ja ajanvarausvastaanottokäyntejä, sanoo puhelinlääkäritoiminnasta väitellyt oululaislääkäri Pirkko Hyrynkangas-Järvenpää.
Väitöskirjassa selvitettiin, minkälaiset potilaat puhelinlääkärille soittavat, kartoitettiin soittojen syitä ja lääkärin arvioita jatkohoidosta sekä kuvattiin puhelinlääkärin työtä. Soittajien kokemuksia neuvonnasta arvioitiin usealla menetelmällä kerätyllä palautteella. Tutkimuksen aineistona oli 8 730 potilaspuhelua, jotka puhelinlääkärinä työskentelevälle Hyrynkangas-Järvenpäälle soitettiin kahden vuoden aikana 1995-97.
VAIN KOLMASOSA POTILAISTA OHJATTIIN VASTAANOTOLLE
Pirkko Hyrynkangas-Järvenpää arvioi, että kaksi kolmasosaa soittajista sai ongelmansa selvitetyksi pelkällä puhelinneuvonnalla. Hän ohjasi 11 % potilaista päivystysvastaanotolle ja 21 % ajanvarausvastaanotolle.
Palautetutkimuksessa selvitettiin, minne potilas olisi hakeutunut, jos mahdollisuutta puhelinlääkärin antamaan neuvontaan ei olisi ollut. Potilaista, jotka muuten olisivat menneet päivystysvastaanotolle, vain 29 % sai puhelinneuvonnassa ohjeen hakeutua sinne. Ajanvarausvastaanotolle aikoneista vain 38 % sai puhelinneuvonnassa ohjeen hakeutua sinne.
- Näiden lukujen perusteella olisi hyvä tehdä kunnallisessa terveydenhuollossa jatkotutkimus, kuinka suuriin säästöihin siellä voitaisiin päästä lääkärin antamalla puhelinneuvonnalla. Kun päivystysvastaanotolle antavat terveyskeskuksissa yleensä aikoja hoitajat ja vastaanottoavustajat, niin akuutissa tilanteessa hyödynnettäisiinkin lääkärin ammattitaitoa ja lääkäri ottaisi kantaa vastaanottokäynnin tarpeellisuuteen, Hyrynkangas-Järvenpää pohtii.
Hän korostaa, ettei väitöskirjan tutkimustuloksia voi missään tapauksessa yleistää kaikkiin lääkärille soittaviin potilaisiin, koska aineisto oli valikoitunut: soittajat olivat jo itse päättäneet selvittää tilannetta ensiksi soittamalla lääkärille.
- Kelan omalääkäritutkimus taas osoitti, että väestövastuulääkäreillä puhelinkontaktit ovat jo 30 % kaikista heidän potilas-lääkärikontakteistaan. Näissä tapauksissahan lääkäri tuntee potilaan, kun taas puhelinlääkärille soittajat ovat tuntemattomia, Hyrynkangas-Järvenpää huomauttaa.
- Kunnallista puhelinlääkäritoimintaa on Suomessa kokeiltu esimerkiksi Inarin ja Utsjoen terveyskeskuksissa lähes kuuden vuoden ajan 1970- ja 1980-luvun taitteessa. Potilaat olivat siihen erittäin tyytyväisiä, mutta kokeilu lopetettiin, kun omalääkärijärjestelmä toteutettiin, hän kertoo.
LÄÄKÄRIPAKOISET MIEHET YLLÄTTÄVÄ SOITTAJARYHMÄ
Väitöskirjan aineiston soittajista oli naisia kaksi kolmasosaa. Soittajista erottui kuitenkin huomattavan miesvoittoinen potilasryhmä, jolle puhelinlääkäri oli ensimmäinen lääkärikontakti pitkän aikaa vaivanneessa oirehdinnassa.
- Nämä lääkäripakoiset potilaat olivat yleensä miehiä. Soitto puhelinlääkärille oli heille iso edistysaskel ongelman selvittelyssä, Pirkko Hyrynkangas-Järvenpää kertoo.
Peräti 63 %:ssa tapauksista lääkäripakoisten potilaiden tilanne edellytti puhelinlääkärin arvion mukaan vastaanottokäyntiä.
- Se on iso prosenttiosuus etenkin, jos sitä vertaa niihin soittajiin, jotka itse arvioivat tarvitsevansa käyntiä päivystysvastaanotolla, mutta joista lääkäri puhelimessa ohjasi sinne vain 29 %, Hyrynkangas-Järvenpää toteaa.
Hän pitääkin puhelinlääkäriä hyvänä palvelumuotona miehille, joilla vastaanotolle lähtemisen kynnys on korkea.
LÄÄKITYS YLEISIN SOITON SYY
Yleisimpiä soiton syitä olivat lääkitykseen liittyvät seikat sekä hengityselinten ja ruoansulatuselinten vaivat.
Soiton syynä oli kiireellinen ongelma 44 %:lla ja pitkäaikainen vaiva 27 %:lla soittajista, lopuilla joku muu syy.
Potilaista, joilla oli kiireellinen ongelma, ohjattiin päivystysvastaanotolle 25 % ja ajanvarausvastaanotolle 16 %. Loppujen ongelmat selvisivät puhelimessa.
Pitkäaikaisen ongelman vuoksi soittaneista ohjattiin ajanvarausvastaanotolle 46 %, lopuille riitti avuksi puhelinneuvonta.
Muun kuin kiireellisen tai pitkäaikaisen ongelman takia soitti yli 2 500 potilasta, joista lähes kaikkien ongelmat selvisivät puhelimessa.
Puhelinneuvonta osoittautui Hyrynkangas-Järvenpään mukaan erittäin hyväksi lisäpalveluksi, kun sairaan lapsen vanhemmat esimerkiksi halusivat kuulla lääkärin arvion, riittävätkö kotihoito-ohjeet vai onko syytä lähteä päivystykseen.
- Puhelinpalvelu osoittaa, että potilailla on valtava tarve soittaa suoraan lääkärille. Vaikka perusterveydenhuollossa on puhelinajat lääkäreille, potilaat kokevat lääkärin tavoittamisen puhelimitse kuitenkin ongelmallisena. On erittäin monia asioita, joiden vuoksi he ottavat yhteyttä lääkäriin, jos heille annetaan mahdollisuus soittaa hänelle suoraan, Pirkko Hyrynkangas-Järvenpää sanoo.
Maksulliseen puhelinneuvontaan saattoi soittaa klo 7-23. Puhelut kestivät keskimäärin 8,4 minuuttia.
SOITTAJAT USEIN NUORIA AIKUISIA
Soittajat poikkesivat selvästi terveyskeskusten peruspotilaskunnasta.
- Terveyskeskuksessa perusasiakas on lapsi tai iäkäs henkilö. Valtaosa puhelinneuvonnan käyttäjistä sen sijaan on työikäisiä: nuoria aikuisia tai keski-ikäisiä, Hyrynkangas-Järvenpää huomauttaa.
Neljä viidestä soittajasta esitteli itsensä.
- Anonyymeilla soittajilla oli usein arkaluontoisena pidetty asia, joka liittyi esimerkiksi sukupuolielinten ongelmiin tai sukupuolitauteihin. Anonyymit soittajat olivat usein nuoria aikuisia.
