Lääketutkimusdirektiivi sapettaa eturivin tutkijoita

Osa suomalaisista lääketutkijoista pitää kliinistä lääketutkimusta säätelevää EU-direktiiviä monin tavoin hankalana. Määräys vaikeuttaa heidän mielestään lääkeyrityksistä riippumatonta, akateemista lääketutkimusta. Lääkelaitoksen mukaan näin ei ole, vaan kyse on osin väärinkäsityksistä.

- Direktiivi tekee kliinisestä tutkimuksesta vaikeampaa toteuttaa, koska se tulee hyvin kalliiksi. Erityisen paljon direktiivi häiritsee tutkijalähtöistä kliinistä tutkimusta, sanoo Akseli Hemminki, palkittu ja nuori lupaava syöpätutkija Hyksin syöpätautien klinikasta sekä Biomedicumista.

Hemmingin kritiikkiin yhtyy säde- ja kasvainhoidon professori Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen Tampereen yliopistosta.

Hemmingin mukaan myös syövän geeniterapioiden tutkija Seppo Ylä-Herttuala kuuluu direktiivin arvostelijoihin.

Lääkelaitoksessa direktiivi nähdään toisin.

- Sekä aiemmassa parlamentin ja neuvoston direktiivin että tänä vuonna annetussa komission direktiivin perusteluissa sanotaan, että muu kuin kaupallinen tutkimus on arvokasta ja sitä pitää eri tavoin edistää. Tutkijoilla voi olla direktiivistä ja sen tulkinnoista osin väärä käsitys, toteaa Lääkelaitoksen jaostopäällikkö Ali Bardy.

Byrokratia rasittaa

EU-direktiivi astui voimaan Suomessa toukokuussa 2004. Direktiivin takia Suomessa muutettiin tutkimuslakia ja lääkelakia sekä uusittiin Lääkelaitoksen kliinisiä lääketutkimuksia koskeva määräys.

Kyse ei ole sinänsä uusista asioista. Direktiivi pyrkii harmonisoimaan ja tarkentamaan kliinisen lääketutkimuksen säännöt koko EU-aluetta koskeviksi. Direktiivin tavoitteena on muun muassa parantaa eurooppalaisen lääketeollisuuden kilpailukykyä globaalisti kilpailuilla markkinoilla.

Hemmingin kritiikin kärki kohdistuu muutamiin seikkoihin: uusi direktiivi on vivahteeton ja edellyttää kaikilta kliinisiltä lääketutkimuksilta samoja asioita, olivatpa ne esimerkiksi verenpainelääkkeen myyntilupaan tähtääviä faasi 3:n tutkimuksia tai alkuvaiheen geeniterapiaan perustuvia lääkehoitoja.

Direktiivi on Hemmingin mukaan sinänsä "ihan hyvä ja paikallaan" perinteisen lääketeollisuuden tutkimukselle.

Taysin syövänhoidon vastuualueella ylilääkärinä työskentelevä Kellokumpu-Lehtinen pitää Hemmingin tavoin hänkin uutta direktiiviä liian raskaana niille tutkijoille, joilla ei ole lääketeollisuuden rahoitusta takanaan.

- Päätutkijaa rasittavaa dokumentaatiota tulee liian paljon. Vain lääketeollisuudella on organisaatiot pyörittää sitä paperimassaa.

Syöpätutkijat kokevat, että direktiivi kirpaisee erityisesti heidän tutkimusalaansa.

Lievennykset mahdollisia

Bardy ei niele tutkijoiden kritiikkiä pureksimatta. Hän sanoo, että EU-direktiivit jättävät kohtuullisen suuren tulkinnanvaran kansallisille viranomaisille. Lisäksi sääntöjä ollaan tulkintojen helpottamiseksi yhä tarkentamassa.

- Varsinkin uudemmassa EU-direktiivissä todetaan, että muussa kuin kaupallisessa tutkimuksessa voidaan soveltaa erityissääntöjä ja niitä ollaan parhaillaan laatimassa.

Turun yliopiston farmakologian professori Mika Scheinin ymmärtää sekä Lääkelaitoksen Bardyn että tutkija Hemmingin näkökantoja.

- Kansallisella tasolla pitää olla mahdollisuus direktiivien tarkentaviin tulkintoihin ja soveltamiseen. Tutkimusdirektiivin periaatteet ovat hyvät ja selvät, mutta en tiedä miten niitä sitten erityistapauksissa tulkitaan. Direktiivi on ehkä enemmänkin laadittu perinteisiä lääkkeitä ja perinteistä teollisuuden lääkekehittelyä ajatellen.

Kellokumpu-Lehtisen mukaan yhteistyö Lääkelaitoksen kanssa sujuu sinänsä hyvin. Ongelma on siinä, että yksittäiselle tutkijalle tutkimukseen liittyvä hallinnointikokonaisuus on hankala hallita. EU-direktiivin lisäksi on selviydyttävä sairaalan byrokratiaan liittyvistä sekä eettisen toimikunnan edellyttämistä ja entisestään tiukentuneista raportoinneista.

"Kyse on rahasta"

Hemmingin mukaan hänen edustamansa kaltainen akateeminen tutkimus ei pysty kustantamaan satojen tai jopa tuhansien koe-eläimien mallinnuksiin perustuvia tutkimuksia ennen lääkkeen kokeilemista potilailla.

Hänen mukaansa vielä viitisen vuotta sitten Suomessa saattoi tehdä alkuvaiheen kliinistä lääketutkimusta nykyistä kevyemmällä "1980-luvun tyylillä".

Hemminki tutkii ja kehittää kollegoineen uusia syöpälääkkeitä pääosin onkolyyttisiin viruksiin pohjautuen. Virusten käyttäytymistä ja ominaisuuksia tutkitaan ensin solulinjoilla. Jos tulos on lupaava, siirrytään käyttämään potilaista saatuja kliinisiä näytteitä. Sen jälkeen seuraavat eläinkokeet.

- Aiemmin emme tarvinneet satoja tai tuhansia hiiriä, vaan muutamien kymmenien hiirien määrä on riittänyt. Näitä tuloksia on myös julkaistu tieteellisissä lehdissä.

- Kyse on loppujen lopuksi rahasta. Pitää olla käytettävissä 400 000 euroa, jos aikoo tehdä yksin eläinkokeet nykyvaatimusten mukaisesti.

Hemmingin mukaan monet potilaat ja lääketiede kärsivät direktiivistä.

- Tyypillisesti tässä työssä on otettu heti kohteeksi sellaiset potilaat, jotka hyötyisivät erityisesti uudesta lääkkeestä tai hoidosta.

Hemminki ottaa esimerkiksi levinnyttä syöpää sairastavat potilaat. Heidän kohdallaan voi puhua klassisesta "unmet clinical need" -ilmiöstä: perinteisesti on ajateltu, että näille potilaille voidaan heidän omalla suostumuksellaan kokeilla hoitoja, joissa voi tulla haittavaikutuksia ja riskejä.

Tutkija välikädessä

Nykyisin Hemminki joutuu ikävään välikäteen: vaikka laboratorion pakastin on pullollaan lupaavia lääkkeitä, ei kliinistä tutkimusta ole helppo tehdä. Potilaat ja omaiset eivät ymmärrä tai hyväksy direktiivin vaikutuksia.

- Vaikka levinneen syövän hoidot ovat viime vuosina kehittyneet, on vielä paljon kehittämistä. Olemassaolevat hoidot ovat tietyissä kasvaimissa aika nopeasti käytetty loppuun ja potilaat ovat äkkiä siinä tilanteessa, että mitä nyt seuraavaksi, Hemminki kertoo.

Myös Kellokumpu-Lehtisen mielestä uusi direktiivi kirpaisee etenkin syöpätutkimusta.

- Pitkälle edenneeseen syöpään liittyy sinänsä runsaasti erilaisia komplikaatioita. Silti kaikki lääkkeiden vakavat haittatapahtumat täytyy raportoida.

Kellokumpu-Lehtinen kertoo esimerkin:

- Ennen kuin olimme ottaneet ensimmäistäkään potilasta erääseen kansainväliseen tutkimukseen, jossa olimme mukana, lähetin laatikollisen haittatapahtumia eettiseen toimikuntaan. Ei niitä kukaan varmaan sielläkään ehdi yksityiskohtaisesti käydä läpi.

"Valvonnasta ei voi luopua"

Bardy muistuttaa, että ei-kaupallisesta lääketutkimuksesta suuri osa tehdään myyntiluvallisin lääkkein. Myyntiluvan saaneista lääkkeistä ei tarvitse tehdä farmakologisia ja kemiallisia selvityksiä ennen tutkimuksen aloittamista, sillä ne on jo tehty.

- Jos taas puhutaan geeniterapiasta, niin maailmalla on ilmennyt yllättäviä vakavia haittoja. Ranskassa retrovirusvektori aiheutti kolmella potilaalla 17:sta hoidetusta leukemian kaltaisen taudin. Yhdysvalloissa kuoli poika, kun vektorina käytetty virus levisi.

- Tässä on kaksi päänäkökohtaa. Joku haluaa kokeilla uutta lääkettä, toisaalta tutkittavia on suojeltava. Useimpiin syöpiin on olemassa jo tehokkaita lääkkeitä. Usein tutkimuksissa osa saa uutta ja osa vanhaa lääkettä. Täytyisi olla jokin realistinen syy olettaa, että uusi lääke on parempi.

Bardyn mukaan on tunnettava vähintään lääkkeen farmakologia, kemia ja keskeinen toimintamekanismi ennen kuin ihmisillä tehtäviin kliinisiin lääketutkimuksiin voidaan ryhtyä.

- Geeniterapiassa esimerkiksi pitää selvittää eläin- tai soluviljelykokein miten geeni siirtyy ja voiko virusvektori lisääntyä.

Hän muistuttaa, että "tietyistä valvonnan asioista ei voi luopua".

- Moni tutkija on vähän tällainen pelle peloton: hänellä on jokin hieno idea, jota hän haluaa kokeilla, mutta häneltä saattavat puuttua muuta asiantuntemusta eli esimerkiksi tieto siitä mitä laatuvaatimuksia lääkkeillä on ja tieto kliinisille lääketutkimuksille asetetuista tieteellisistä ja eettisistä vaatimuksista, Bardy sanoo.

- Tutkijoilta voi unohtua myös lääkelainsäädäntö. Mikä tahansa yksikkö tai laboratorion pöydänkulma ei voi valmistaa lääkettä. Täytyy olla lääketehdas tai yksikön on saatava Lääkelaitokselta lupa valmistaa lääkkeitä kliinisiin lääketutkimuksiin.

Bardy sanoo, että Lääkelaitos pyrkii mahdollisimman paljon tasoittamaan lääketutkijoiden tietä neuvonnan avulla. Ei-kaupallisista lääketutkimuksista Lääkelaitos ei myöskään veloita käsittelymaksua.

Bardy myöntää naurahtaen, että esimerkiksi Eudra CT -lomake ja siitä tehtävä tietokanta ovat "järjettömän laajoja"

- Siksi Lääkelaitos on tehnyt tutkijoille lomakkeen täyttöohjeen. Monet tutkijat luulevat, että he joutuvat täyttämään joka kohdan, vaikka useimmissa tapauksissa riittää, että täyttää siitä vain noin viidesosan.