Laastariveron poistamisen yksityiskohdista kiistaa

Ns. laastariveron poistamista selvittävässä työryhmässä on erimielisyyksiä. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän piti jättää jo toukokuussa ehdotuksensa liikenneonnettomuuksissa ja työtapaturmissa loukkaantuneiden hoidon rahoituksesta ja erityisesti ns. suoralaskutusmallin toteuttamistavoista. Työ on kuitenkin viivästynyt.

Suoralaskutusmallissa vakuutusyhtiöt maksaisivat potilaan hoidon todelliset täysimääräiset kustannukset suoraan hoitopalvelujen tuottajalle. Koska hoidosta maksettaisiin sen todelliset kustannukset, vakuutusyhtiöllä olisi oikeus myös valita potilaan hoitopaikka. Potilaiden hoidosta tulisi kilpailemaan myös yksityinen sektori.

Nykyisessä järjestelmässä liikenne- ja tapaturmavakuutusyhtiöiden on maksettava valtiolle ns. laastariveroa kustannuksista, joita näiden potilaiden hoito aiheuttaa julkiselle terveydenhuollolle. Laastariveroa on peritty vuodeksi kerrallaan säädetyllä lailla vuodesta 1993 lähtien. Laastarivero on ollut viime vuosina noin 300 miljoonaa markkaa vuodessa.

Työryhmässä mukana olevien Palvelutyönantajien PT:n sekä Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto TT:n näkemyksen mukaan liikenne- ja työtapaturmapotilaiden hoidossa olisi ensisijaisesti palattava vuotta 1993 edeltäneeseen tilanteeseen, jolloin laastariveroa ei ollut lainkaan. Tämän vaihtoehdon toteutumista ei kuitenkaan pidetä realistisena.

Työryhmässä väännetäänkin nyt kättä täyskustannusvastuun yksityiskohdista.

- Suoralaskutuksen osalta tärkein kysymys on vakuutuslaitosten oikeus valita potilaan hoitopaikka. Työnantajien näkökulmasta suoralaskutusmalli on järkevä siinä tapauksessa, että potilas saa tämän valintaoikeuden ansiosta mahdollisimman nopeasti mahdollisimman laadukkaan hoidon. Esimerkiksi päivärahojen maksuaika lyhenee, kun potilas hoidetaan työtapaturman jälkeen työkykyiseksi ja takaisin töihin mahdollisimman nopeasti, toteaa sosiaalipoliittinen asiamies Vesa Rantahalvari PT:sta.

- Julkisille palveluntuottajille asetetaan tässä selkeä velvollisuus selvittää, missä vakuutusyhtiössä potilas on vakuutettu, ottaa sinne yhteyttä ja antaa vakuutusyhtiölle mahdollisuus valita ehkä edullisempi hoitopaikka. Kyse on nyt siitä, minkälainen sanktio hoitolaitokselle pitää asettaa, jotta se todella täyttäisi tämän velvollisuutensa. Me olemme lähteneet siitä, että jos hoitolaitos laiminlyö tämän velvollisuutensa, niin vakuutusyhtiö korvaisi vain normaalin asiakasmaksun eikä todellisia kustannuksia, sanoo asiamies Tapio Kuikko TT:sta.

Täyskustannusvastuuseen siirtymistä selvitti viime vuonna sosiaali- ja terveysministeriön ylimatemaatikko Hely Salomaa. Hänen mukaansa siihen siirtyminen edellyttäisi lakisääteisen tapaturmavakuutuksen maksuihin noin 3,5 %:n korotusta. Liikennevakuutuksessa korotustarve olisi vajaat 5 %.

Tapio Kuikon mukaan työryhmässä keskustellaan vielä myös eräistä reunaehdoista, joilla kustannuksia nostavaa vaikutusta voitaisiin eliminoida. Hänen mukaansa kustannusvaikutuksia on erittäin vaikea laskea, mutta on mahdollista, että ne on arvioitu alakanttiin.