Lasten kivun hoidolle on kova tarve
Kansallinen lasten ja nuorten kivun hoidon ja tutkimuksen keskus parantaa hoidon saatavuutta ja laatua.
Keskus sijaitsee HUS:n Uudessa lastensairaalassa Helsingissä. Sen tarvetta valottavat Otto Melkas ja Jari Petäjä.
– Lasten kivun hoito tulee muun kivun hoidon jälkijunassa, sanoo Jari Petäjä.
– Lasten kipukeskusta ei tunneta riittävästi perusterveydenhuollossa, arvioi Otto Melkas.
Lasten kivun hoito tulee muun kivun hoidon jälkijunassa. Piilossa olevaa tarvetta lasten kivun hoidolle on varmasti, sanoo HUS:n Uuden lastensairaalan toimialajohtaja Jari Petäjä.
Kansallinen lasten ja nuorten kivun hoidon ja tutkimuksen keskus aloitti toimintansa kesäkuun alussa HUS:n Uudessa lastensairaalassa. Keskus parantaa lasten kivun hoidon laatua ja saatavuutta Suomessa. HUS sai 2,7 miljoonaa euroa keskuksen perustamiseen Uuden lastensairaalan tukisäätiöltä.
Petäjän mukaan haasteena on saada käsitys siitä, kuinka suurta lasten ja nuorten kivun hoidon ja tutkimuksen keskuksen toiminnan pitää olla. Oikeiden potilaiden täytyy päästä viiveettä hoitoon.
Keskuksen potilaat tarvitsevat monien erikoisalojen osaamista.
– Toiminta pysyy oikeissa raameissaan, kun meille paljastuu rajapintoja muihin, hyvin toimiviin palvelurakenteisiin kuten lasten neurologian tai lastenpsykiatrian hoitoihin, Petäjä kertoo.
Suurin osa potilaista teini-ikäisiä
Kipuongelmat lisääntyvät erityisesti nuoruusikäisessä väestössä. Tutkimusten mukaan kivun ilmaantuvuus kasvaa, kun lapsi vanhenee.
Uuden lastensairaalan erikoislääkäri Otto Melkas katsoo, että ymmärrystä kivusta ja sen hoidosta pitää lisätä. Kun kipua ymmärretään ilmiönä, sen kanssa tullaan todennäköisesti myös paremmin toimeen.
– Tällä hetkellä joudumme lähtemään liikkeelle vielä aika perusasioista. Monet eivät edelleenkään tunnista keho–mieliyhteyden olemassaoloa tai kokevat sen jotenkin häpeälliseksi. Parhaat tulokset saavutetaan kuitenkin silloin, kun perhe tulee arvioon avoimin mielin ja ottaa ennakkoluulottomasti vastaan antamamme hoidon.
Lähetteet enimmäkseen HUS:sta
Potilaissa on sekä akuutista että kroonisesta kivusta kärsiviä lapsia ja nuoria. Akuuttia kipua potevat ovat yleensä leikattuja vuodeosastopotilaita.
– Kipuhoitaja kiertää katsomassa heitä ja tarvittaessa konsultoi kipupotilaita hoitavaa lääkäriä, Melkas sanoo.
Toisena potilasryhmänä ovat pitkittyneestä kivusta kärsivät potilaat, jotka käyvät poliklinikalla. Heillä ei ole välttämättä mitään selvää syytä kivulle. Melkaksen mukaan kipu on silloin enemmän tai vähemmän toiminnallinen kokonaisuus.
– Nämä potilaat ovat hyvin erilaisia kuin akuutista kivusta kärsivät.
Valtaosa lähetteistä tulee edelleen HUS:sta, vaikka yksittäisiä lähetteitä on saapunut myös perusterveydenhuollosta. Melkas arvelee, ettei lasten kipukeskusta tunneta riittävästi perusterveydenhuollossa.
– Olemme kyllä saaneet työllistettyä itsemme tämänkin talon lähetteillä.
Pitkittyneen kivun hoito haastavinta
Lasten ja nuorten akuuttia kipua hoidetaan pitkälti samanlaisin menetelmin kuin aikuisten kipua, puudutuksin ja kipulääkkein.
Anestesiologiset tekniikat korostuvat niin aikuisten kuin lasten ja nuorten akuutin kivun hoidossa.
Melkaksen mielestä haastavinta on lasten ja nuorten pitkittyneen kivun hoito, koska siihen ei ole mitään erityistekniikoita.
Hoito on hyvin vahvasti kuntoutuksellista ja moniammatillista. Siihen kuuluvat fysioterapeuttinen harjoittelu ja psykologinen prosessointi.
Tällä hetkellä määräaikaiseen moniammatilliseen työryhmään kuuluvat Melkaksen lisäksi sairaanhoitaja, fysioterapeutti ja psykologi.
Koko perhe mukana
Lapsen ja nuoren kivun perimmäiset syyt saattavat olla perheessä. Kipua täytyykin Melkaksen mukaan käsitellä koko perheen ongelmana.
Kuntoutukseen pyritään ottamaan mukaan vanhemmat ja tarvittaessa muitakin perheenjäseniä.
– Kipu vaikuttaa hyvin moninaisesti perheeseen kokonaisuutena, Melkas kuvaa.
Tutkimukset eivät ole vielä alkaneet
Vakinaisten toimenhaltijoiden rekrytoinnit ovat kesken, ja osin siksi keskuksen tutkimustoiminta ei ole toistaiseksi käynnistynyt.
Petäjä toteaa, että tutkimusten aloitusvaiheessa rakentuva tiimi tuo mukanaan tutkimusaiheistoa. Kipukeskuksen ohjausryhmään kuuluvat muun muassa kivun hoidon ja psykologian professorit.
– Odotamme, että tätä kautta tulee aloitteellisuutta, verkostojen tarjoamista ja tutkimusta kiihdyttävää vaikutusta.
Lisäksi keskukseen tulee teknologian tutkimusta osana kivun hoitoa.
Taustana Lastenklinikan pioneerityö
Petäjä mainitsee, että Lastenklinikassa tehtiin merkittävää pioneerityötä vuosikymmeniä. Tärkeä käännekohta oli 1980-luvulla Mirja Pyykön tv-ohjelma, jonka jälkeen saatiin lahjoitusvaroilla syöpälasten kivun hoidosta vastaavan anestesialääkärin virka. Se oli lasten kivun hoidon alkupiste Helsingissä. Myöhemmin perustettiin myös kipupoliklinikka.
Lasten ja nuorten kivun hoitoa ei kuitenkaan saatu toimimaan halutulla tavalla.
– Olemme yli kymmenen vuoden ajan toistuvasti tuskailleet, mistä saisimme lisää resursseja.
Lastensairaalan tukisäätiö etsii tapoja, joilla se voisi parhaiten parantaa lasten sairaanhoitoa Suomessa. Petäjän mukaan professori Eija Kalso näki Uuden lastensairaalan kokonaisuudessa tilaisuuden lasten kivun hoidon keskuksen perustamiselle.
– Eija Kalson oikein ajoitettu aloite vaikutti Lastensairaalan tukisäätiön omaan missioon.
HUS ja Lastensairaalan tukisäätiö tekivät yhteistoimintasopimuksen, jonka mukaan säätiö rahoittaa lasten ja nuorten kivun hoitoa.
Nyt on meneillään kolmen vuoden siltarahoituskausi, jonka aikana selvitetään hoidon tarpeet.
– Tähän on rahoitus, mutta samaan aikaan meidän on löydettävä toiminnan oikea laajuus. Toiminta ajetaan ylös suurlahjoituksella, mutta sen jälkeen se on osa HUS:n Lasten ja nuorten toimialaa eikä voi olla yli- tai alimittainen suhteessa moniin muihin toimintoihin.
