Lentomatkustajan laskimotukosriski (pääkirjoitus SLL 2729/2002)
Tutkimukset ovat antaneet yhä enemmän viitteitä siitä, että pitkä lentomatka saattaa altistaa matkustajan alaraajojen laskimotromboosille ja keuhkoembolialle. Uhka laajoista korvausoikeudenkäynneistä ja ongelman näkyvä käsittely mediassa johtivat siihen, että Maailman terveysjärjestö kutsui asiantuntijat pohtimaan, mitä näyttöä lentomatkustajan laskimotukosriskistä on. Oireyhtymälle on kiirehditty antamaan nimi ”turistiluokan syndrooma”.Laskimotukoksien riski liittyy matkustamon olosuhteisiin ja matkustajan riskitekijöihin. Matkustamossa – etenkin ahtaissa turistiluokan tai halpalentojen osastoissa – istutaan pitkiä aikoja lähes liikkumatta, vartalo koukussa, normaalia matalammassa ilmanpaineessa ja kosteudessa, jolloin elimistön kuivuminen on mahdollista. Istuma-asennossa ihmisen laskimovirtaus on noin kaksi kolmannesta hitaampi kuin makuuasennossa, ja istuminen liikkumatta tunnin ajan alkaa kohottaa hematokriittitasoa ja plasman proteiinikonsentraatiota. Kokeellinen 8 tunnin simuloitu lento 2,5 kilometrin korkeudessa ja 8–10 %:n kosteudessa aiheuttaa kuivumista, lisää plasman ja virtsan osmolaliteettia ja virtsan ominaispainoa. Matala ilmanpaine ja matkustamon relatiivinen hypoksia voivat heikentää endoteelisolujen fibrinolyyttistä toimintaa. Epämukava istuma-asento salpaa raajojen laskimoita ja voi tukkia ne taipeissa etenkin iäkkäillä (1).
Matkustajan riskitekijöiksi katsotaan mm. ylipaino, kardiovaskulaariset ja muut krooniset sairaudet, malignit sairaudet, äskettäin tehty kirurginen operaatio, yli 40 vuoden ikä sekä aikaisemmin sairastettu syvä laskimotromboosi, runsas alkoholinkäyttö lennon aikana ja myös pitkään jatkunut tupakointi. Hormonien käyttö (mm. hormonikorvaushoito) ja raskaus lasketaan samoin riskitekijöihin.
Syvän laskimotromboosin esiintyvyyden väestössä yleensä on arvioitu olevan noin 1 tapaus tuhatta henkilöä kohti. Lennoilla matkustaa arviolta 1,4 miljardia matkustajaa vuodessa. Useimmat laskelmat ja tutkimukset laskimotukoksista perustuvat potilaisiin, jotka ovat hakeutuneet oireiden vuoksi hoitoon. Obduktiolöydökset osoittavat kuitenkin, että huomattava määrä tromboembolioista on oireettomia. Sen vuoksi oletetaan, että lentomatkustajillakin esiintyy sekä oireilevia että oireettomia laskimotukoksia, ja tarkkojen esiintymisheyksien selvittäminen on vaikeaa. Monet potilaista saavat oireita tai hakeutuvat hoitoon vasta päiviä tai viikkoja myöhemmin, jolloin yhteys lentomatkaan saattaa unohtua.
Lontoon, Pariisin, Honolulun, Martiniquen ja Saksan lentokentille pitkiltä lennoilta saapuneilla ja hoitoon joutuneilla matkustajilla tehdyissä tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että keuhkoemboliakuolemat ja syvät laskimotromboosit ovat lentomatkustajien todellisia ongelmia (1). Yhdessä yli 8 tuntia lentäneiden yli 50-vuotiaiden matkustajien aineistosta tehdyssä tutkimuksissa on oireettomien syvien laskimo-tromboosien määräksi saatu jopa 10 % (2). Osassa tutkimuksista on kuitenkin saatu vastakkainen löydös (1,3). Riittävän laajoja ja hyvin kontrolloituja epidemiologisia tutkimuksia ei vielä ole, mutta niitä on tekeillä. Lentohenkilöstöön keskittyneet tutkimukset eivät ole antaneet matkustajan kannalta käyttökelpoisia tuloksia, sillä ohjaajien tuolit ovat monin tavoin säädeltäviä ja tilaisuuksia liikkumisen on ja matkustamon henkilöstö on yleensä matkustajia nuorempaa, fyysisesti hyväkuntoisempaa ja joutuu lennon aikana liikkumaan runsaasti.
Mitä sitten nykytilanteessa neuvoksi henkilölle, joka suunnittelee pitkää lentomatkaa? Terveen alle 50-vuotiaan lentomatkustajan riski saada syvä laskimotromboosi tuskin on suurempi kuin muutoin pitkään istuma-asennossa matkustavan tai istumatyötä tekevän. Nykyaikaisessa businessluokassa, jossa istuintilaa on runsaasti ja istuinta voi säätää jopa makuuasentoon, riski on pienempi, kunhan muistaa jalkojen voimistelun, muun liikunnan ja riittävän nesteytyksen matkan aikana. Tilanne on toinen kroonisesti sairailla ja iäkkäillä potilailla, jotka matkustavat pitkään ja ahtaasti esimerkiksi halpalennoilla. Varovaisuus on tarpeen myös hormonihoidoilla olevilla ja raskauden aikana. Tukisukkien käyttö on suositeltavaa pitkillä lennoilla.
WHO:n asiantuntijakokous korosti raajojen voimistelun merkitystä lennon aikana, mutta ei suositellut umpimähkäistä preventiota lääkityksen avulla. Asetyylisalisyylihaposta pieninä annoksina saattaa olla hyötyä erityisesti, kun se ei ole aiemmin aiheuttanut potilaalle haittavaikutuksia eikä vasta-aiheita sen käytölle ole. Riskipotilaiden tilanne on syytä harkita tapaus tapaukselta, ja tällöin kysymykseen saattaa tulla myös pienimolekyylisen hepariinin käyttö.
KIRJALLISUUTTA
1 Mendis S, Yach D, Alwan A. Air travel and venous thromboembolism. Bulletin World Health Organization 2002;80:403–6
2 Scurr JH ym. Frequency and prevention of symptomless deep-vein thrombosis in long-haul flight: a randomized trial. Lancet 2001;357:1485–8.
3 Kraaijenhagen RA ym. Travel and risk of venous thrombosis. Lancet 2000;356:1492–3.
Juhana E. Idänpään-Heikkilä
