Lääkäriä ei aina tarvita, vaikka nuhakuume kestäisi kaksikin viikkoa
Tuoreessa brittiläisessa tutkimuksessa (BMJ 2003;327:1088-9) selvitettiin ylähengitystieinfektion kestoa lapsilla. Tutkimukseen värvättiin yleislääkärin vastaanotolle tulleita lapsia (yhteensä 290), joilla oli lääkärin arvion mukaan virusperäinen tauti. Potilaat tulivat vastaanotolle keskimäärin kolmantena sairauspäivänä. Hoidoksi määrättiin nenätippoja, jotka sisälsivät joko keittosuolaa tai natriumkromoglikaattia.
Lasten vanhempia pyydettiin pitämään oirepäiväkirjaa 14 päivän ajan. Oireet kirjattiin kanadalaisen CARIFS-luokittelun mukaan, jossa huomioidaan sekä hengitystieinfektion spesifit oireet että yleiset infektio-oireet, kuten ärtyisyys ja ruokahaluttomuus.
Oirepäiväkirjojen mukaan yli puolet lapsista oli vielä sairaana, kun lääkärissä käynnistä oli kulunut neljä päivää. Neljännes oli sairaina vielä viikon kuluttua käynnistä, jolloin sairastumisesta oli keskimäärin jo 10 päivää. Yksi kahdestakymmenestä voi huonosti vielä kahden viikon kuluttua. Annetulla nenätippahoidolla ei ollut vaikutusta sairauden kestoon.
Tutkijat pohtivat, jättäisikö osa vanhemmista lääkärikäynnin väliin, jos he alunperinkin tietäisivät varautua pidempään sairasteluun? Vai saisiko tieto kahdenkin viikon pituisesta nuhakuumeesta vanhemmat lääkäriin antibioottia pyytämään aiempaakin nopeammin?
Lastentautien professori Matti Uhari Oulun yliopistosta toteaa, ettei tutkimuksessa varmistettu infektion aiheuttajaa virologisesti. Näin tutkijat eivät voi tietää, sairastiko osa lapsista ehkä kaksikin peräkkäistä infektiota.
- Olemme päiväkotilapsia tutkiessamme todenneet, että lapsi voi saada uuden infektion hyvinkin nopeasti, jolloin yhden infektion todellista kestoa on vaikea arvioida ilman virologista varmistusta.
- Klassisen nuhakuumeen kesto vaihtelee paljon. Lasten infektiolääkärit ovat jo pitkään yrittäneet viestittää, että hoitoon hakeutumisessa ratkaisevat lapsen oireet ja vointi, ei taudin kesto. Komplisoitumaton hengitystieinfektio ei edellytä lääkärin antamaa hoitoa.
- On myös selvää, ettei lapsen tauti parane kotona sen nopeammin kuin hoidossakaan. Lapsen voi viedä oireisenakin hoitoon siinä vaiheessa, kun vanhemmat arvioivat hänen jaksavan hoito- tai koulupäivän. Hoitoon vieminen ei tautia komplisoi, joten mahdollisesta myöhemmin ilmaantuvasta korvatulehduksesta vanhempien ei kannata syyttää itseään. Oireisen lapsen hoitoon viemisessä on kyse on ennemminkin siitä, mikä on lapsen kannalta inhimillistä, toteaa Matti Uhari.
- Korvatulehdusta epäilevän vanhemman arvio osuu oikeaan 75 %:ssa tapauksista. Lääkäri ei pysty arvioimaan tulehduksen todennäköisyyttä läheskään yhtä hyvin minkään yksittäisen oireen tai oireiden yhdistelmän perusteella.
