Lehti 36: Ajan­kohtai­sta 36/2000 vsk 55 s. 3540

Luuydinsiirto kasvattaa diabeteksen riskiä

Allogeeninen luuydinsiirto altistaa insuliiniresistenssin ja metabolisen oireyhtymän kehittymiseen.

Tällaisen uuden havainnon ovat tehneet Helsingin yliopiston ja yliopistollisen keskussairaalan tutkijat LL Mervi Taskinen, professori Ulla Saarinen-Pihkala, dosentti Liisa Hovi ja LKT Marita Lipsanen-Nyman.

Syöpäsairauksien hoidossa käytettävän luuydinsiirron vaikutuksesta potilaan myöhempään terveyteen tehty tutkimus ilmestyy syyskuussa Lancet-lehdessä.

Tutkimuksen perustana oli kliininen havainto, että kantasolusiirron jälkeen joillekin pitkäaikaisseurannassa oleville potilaille kehittyi paitsi aikuistyypin diabetes myös poikkeava veren rasvaprofiili. Suhteellisen pienessä jo aikuisikään ehtineiden kantasolusiirtopotilaiden joukossa tämä tuntui liian suurelta määrältä ollakseen sattumaa.

Ongelman laajuuden selvittämiseksi jälkitarkastukseen kutsuttiin kaikki allogeenisen kantasolusiirron lapsuudessaan saaneet nuoret aikuiset. Vapaaehtoisista aikuisista koottiin lisäksi verrokkiryhmä.

Tutkimusryhmä totesi, että yhteensä neljällä tutkitusta 23 potilaasta (17 %) oli aikuistyypin diabetes. Tämän lisäksi kuudella potilaalla todettiin heikentynyt sokerinsieto. Puolella tutkimusryhmän potilaista todettiin olevan veressä normaalia suurempi insuliinipitoisuus. Liki puolella tutkituista potilaista todettiin veren poikkeavan korkea triglyseridirasvojen pitoisuus. Verrokeista vain yhdellä todettiin poikkeavan korkea veren triglyseridipitoisuus; kaikilla oli normaali veren insuliinipitoisuus.

Lue myös

Kantasolusiirron saaneilla nuorilla aikuisilla todettiin siis selvästi ikätovereitaan useammin sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriö. Tärkein havainto oli kuitenkin se, että 39 %:lla kantasolusiirron saaneista potilaista löydettiin sekä insuliini- että rasva-aineenvaihdunnan poikkeavuus, jotka yhdessä ovat ns. metabolisen oireyhtymän ydinlöydökset.

Poikkeavuuksien ilmaantuminen lisääntyi ajan funktiona: mitä pitempi aika siirrosta oli kulunut, sitä suuremmalla todennäköisyydellä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriö oli kehittynyt.

Insuliiniresistenssin ja metabolisen oireyhtymän kehittymisen mekanismi vaatii vielä jatkotutkimuksia. Käytännössä havainnolla on kantasolusiirtopotilaiden seurannassa suuri merkitys: sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan tutkimukset tulee liittää näiden potilaiden rutiininomaiseen seurantaan koko loppuiäksi.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030