Maailman lääkäriliiton tuleva puheenjohtaja Kgosi Letlape: Helsingin julistusta noudatettava kaikkialla maailmassa
Eteläafrikkalainen Kgosi Letlape aloittaa lokakuussa Maailman lääkäriliiton WMA:n puheenjohtajana. Letlape vieraili Helsingissä Suomen Lääkäriliiton kutsumana seminaaripuhujana. Hän tuo maailmanjärjestöön kehitysmaanäkökulmaa ja on toiveikas oman maansa siirtymisestä kohti tasa-arvoisempia aikoja.
Maailman lääkäriliiton tuleva puheenjohtaja haluaa painottaa liiton tehtävää lääkärin ammatin eettisten perusarvojen vaalijana ja toimintana potilaan parhaaksi. Nämä ovat asioita, joiden vuoksi liitto perustettiin toisen maailmansodan jälkeen.
- Edelleenkin on tärkeää muistuttaa lääkäreitä Hippokrateen valan sisällöstä ja eettisistä periaatteista, sanoo Letlape.
Hänen mukaansa monet terveydenhuoltojärjestelmän ongelmat ovat samankaltaisia niin kehitys- kuin teollisuusmaissa: hoidon saatavuus on merkittävä pulma. Kehitysmaissa ongelmat ovat vain suurempia kuin muualla.
- Kehitysmaissa useimmilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta riittävään perusterveydenhuoltoon: on pula muun muassa puhtaasta vedestä, lääkkeistä, rokotuksista ja äitiyspalveluista.
- Eliniän odote on kehitysmaissa huomattavasti lyhyempi kuin teollisuusmaissa. Tämä on merkittävä haaste kehitysmaille. HIV/AIDS-epidemia on todella suuri ongelma; kehitysmaat eivät voi hankkia lääkkeitä, koska ne ovat niin kalliita.
Letlapen mielestä lääkärien ammattikunnan yksi keskeinen tehtävä on puhua terveydenhuollon riittävien resurssien puolesta.
- Terveydenhuollon kustannuksia ei pidä kuitenkaan kasvattaa turhaan, esimerkiksi kaiken uuden teknologian avulla.
Kgosi Letlapen kotimaassa Etelä-Afrikassa olot eivät ole vielä täysin vakaalla pohjalla, vaikka maassa ei enää soditakaan.
- Olemme edenneet valtavin harppauksin kohti rauhaa ja poliittisesti vakaampia oloja, mistä täytyy olla jatkuvasti kiitollinen. Mutta osittain se on tapahtunut sosiaalisen hyvinvoinnin kustannuksella. Edelleenkin on maamme voimakkaasti jakautunut - ei enää niinkään ihonvärin, vaan lähinnä lompakon paksuuden perusteella. Meiltä puuttuu ihmisten keskinäinen solidaarisuus, ja tämä haittaa hyvinvoinnin perustan luomista. Kaikki tämä heijastuu myös maan terveysoloihin.
Maassa ei ole kyetty rakentamaan kattavaa terveydenhuoltojärjestelmää, ja tällä hetkellä terveydenhuolto toimii melko sattumanvaraisesti.
- Niin kauan kuin ei ole toimivaa järjestelmää, ei ole myöskään vakaata pohjaa, jolle rakentaa palveluja. Tämä tulee olemaan vielä valtava urakka. Vaikka emme saisikaan aikaan samanlaista erikoissairaanhoitoa kuin kehittyneissä maissa, tulee meidän tarjota edes kattava perusterveydenhuolto kaikille. Tähän liittyy ennen muuta ehkäisevä terveydenhuolto ja terveellisten elämäntapojen painottaminen, toteaa Letlape.
Elinkauppaan tiukka kanta
Elinkaupan muuttuminen kaupalliseksi toiminnaksi on aikamme suuria ongelmia. Maailman lääkäriliitossa seurataan aihetta tiiviisti. Yksinkertainen periaate on: elinkauppaa ei tule sallia.
- Kenenkään ei tule saada taloudellista hyötyä elintensä luovuttamisesta. Luovuttajalle voidaan tietenkin korvata kulut, mutta jos elimistä ruvetaan käymään kauppaa, ovat yhteiskunnan turvattomimmat jäsenet heikoilla, painottaa Letlape.
- Olemme myös varoittaneet lääkäreitä, että he eivät suhtautuisi välinpitämättömästi siirrettävän elimen alkuperään. Heillä on moraalinen vastuu varmistua siitä, että siirre on laillisesti hankittu.
Tasa-arvon puolesta kamppailtava
Maailmanlaajuisesti on käynnissä suuntaus yksityisen rahoituksen turvin tehtävästä lääketieteellisestä tutkimuksesta ja koulutuksesta, mikä Letlapen mielestä lisää eriarvoisuutta ja on uusi tapa luoda luokkayhteiskuntaa.
- Yksilötasolla tämä merkitsee, että vain rikkailla ja keskiluokkaan kuuluvilla on mahdollisuus kouluttautua. On surullista, jos kehitys menee tähän suuntaan. Hyväksyn yksityiset lahjoitukset, jos ne annetaan yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi, mutta lahjoituksiin liittyy helposti pyrkimys ohjailla varojen käyttöä haluttuun tarkoitukseen. Yksityissektorilla on oma roolinsa, mutta julkisen hallinnon tulisi taata kaikille samanlainen mahdollisuus päästä koulutukseen.
Letlape tähdentää, että teollisuuden rahoittaman lääketutkimuksen pitää kehitysmaissa noudattaa samoja sääntöjä kuin teollisuusmaissa.
- Helsingin julistusta on noudatettava kaikkialla maailmassa. Julistuksen mukaan yhteiskuntien pitää voida hyötyä tehdystä tutkimuksesta. Tätä Helsingin julistuksen kohtaa on usein rikottu kehitysmaissa: niissä on tehty lääketutkimusta, mutta myöhemmin asukkailla ei ole ollut mahdollisuutta hankkia lääkkeitä.
Etelä-Afrikka on osallistunut lukuisiin monikeskustutkimuksiin.
- Toivon, että tulevaisuudessa entistä useammat kehitysmaat osallistuvat tällaisiin tutkimushankkeisiin. Nämä projektit ovat tehokas tapa jakaa voimavaroja. Tutkimuseettisiä sääntöjä tulee noudattaa joka puolella samalla tavalla.
Silmälääkärinä Kgosi Letlape toivoisi voivansa harjoittaa omassa maassaan samantasoista oftalmologiaa kuin kehittyneissä maissa.
- Kyse ei ole siitä, etteikö meillä olisi halukkuutta hankkia uutta osaamista alalta. Etelä-Afrikassa on tehty oftamologian uraa uurtavia innovaatioita. Ensin on kuitenkin hoidettava alueellemme tyypilliset ongelmat, kuten yleisimmät sokeutumista aiheuttavat syyt.
- Kehittyneissä maissa on harvinaista, että kaihi aiheuttaisi sokeutumista. Meillä se on vielä aika yleistä, ja jonkun perheenjäsenen sokeutuminen voi lisäksi estää esimerkiksi perheen lapsen osallistumisen koulunkäyntiin, koska hänen pitää hoitaa sokeutunutta sukulaistaan. Edelleenkin esiintyy joillakin alueillamme jokisokeutta, ja kunnollisten seulontaohjelmien puuttuessa monien lasten koulunkäynti kärsii, kun heille ei saada silmälaseja, pohtii Kgosi Letlape.
