Makeaakin makeampaa? (pääkirjoitus SLL 5/2002)
Varsinaisia unihäiriöitä, osa hyvin tavallisia, on tunnistettu lähes sata. Myös monet muut sairaudet ja lääkitykset valvottavat tai väsyttävät (1). Esimerkiksi norjalaisista 12 % potee unettomuutta ja 7 % turvautuu unilääkkeisiin (2). Nukkumisen säätelyn molekyyleistä ja ihmisen vuorokausirytmistä tunnetaan vasta aakkoset (3,4,5). Ihmisen kellogeeni (CLOCK) tikittää 24 tunnin rytmissä (3,4). Tuoreimman käsityksen (5) mukaan hypotalaamiset GABA- ja galaniinireaktiiviset neuronit tuudittavat uneen, ja oreksiini-hypokretiinin kohdeneuronit pitävät puolestaan meidät virkeinä. Mielenterveydelle oikeanlainen unirytmi on tärkeä (5). Lääkkeiden aiheuttamia unihäiriöitä on tutkittu sangen penseästi, joskin neurobiologinen perustutkimus on kyennyt mahdollisesti selittämään niistä joitakin (1).Vastikään on yksi malli löytynyt banaanikärpäsestä (6). Se nukkuu inhimilliset kahdeksan tuntia vuorokaudessa, liikkumattomana omissa maailmoissaan, ja kärsii, jos lepoa häiritään. Monen geenin ilmentymistä säätelevän CREB-proteiinin (cAMP response-element binding protein) määrä suurenee unen aikana, lopulta herättäen kärpäsen, ja pitää hyönteisen taas valveilla (6). Tämä ”herättäjäproteiini” ei kuitenkaan liene suora lääkkeiden kohde, mutta hermostoa stimuloivat lääkkeet kyllä ihmisellä kiihdyttävät sen tuotantoa neuroneissa (1). Samaan järjestelmään kuuluva adenosiini puolestaan väsyttää (1). Mm. metyyliksantiineita sisältävät lääkkeet (astmalääkkeet) ja kofeiini virkistävät muuntamalla CREB-adenosiinitasapainoa (1).
Nukkumista valvova hermovälittäjäaineverkosto on mutkikas. Alkoholi ja bentsodiatsepiinit tehostavat GABA-vaikutuksia ja joko nukuttavat tai häiritsevät unta (1). ”Yömyssy” näyttää pidentävän III/IV vaiheen syvää, elvyttävää unta unettomilla mutta ei yleisemmin; raskaampi humala taas tunnetusti pilaa yöunet (1). Bentsodiatsepiinit lyhentävät tätä univaihetta toisin kuin uudemmat unilääkkeet, mutta eron kliininen merkitys on kenties vähäinen (1). Psyykenlääkkeiden univaikutuksia on kuitenkin usein vaikea erottaa potilaan oireista, minkä lisäksi nukkumista tarkkailevat koejärjestelytkin saattavat häiritä unta. Masennuslääkkeistä serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) heikentävät unta, kun taas trisykliset lääkkeet saattavat kohentaa unen laatua – tosin ehkä vain laboratoriossa ja aluksi, sillä käytännössä depression väistyessä unihäiriökin lievenee kummassakin tapauksessa (1). SSRI-lääkkeiden unihaittojen otaksutaan johtuvan neuronien postsynaptisten 5-hydroksitryptamiinireseptorien aktivoitumisesta (1).
Vajaan neljänkymmenen lääkkeen, erityisesti dopamiiniagonistien, on havaittu altistavan painajaisunille (1). Valtaosa näistä lääkkeistä muuntaa hermovälittäjäainejärjestelmää aivoissa, mutta eivät kaikki: esimerkiksi antibiootti siprofloksasiini voi olla painajaisten syy. Aiemmin kliinisissä tutkimuksissa on kiinnitetty niukasti huomiota uneen, mutta ajat ovat muuttumassa (1). Yhteyksistä saataneen kiinnostavaa uutta tietoa unen laadun, kenties tunnelmankin, biologisesta säätelystä. Todellisia läpimurtoja odotetaan vasta, kun unen molekyylit tunnetaan nykyistä paremmin.
KIRJALLISUUTTA
1 Bradbury J. Common drugs and the pursuit of a good night’s sleep. Lancet 2002;359:140.
2 Pallesen S, Nordhus IH, Nielsen GH ym. Prevalence of insomnia in the adult Norwegian population. Sleep 2001;24:771–779.
3 Singer CM, Lewy AJ. Does our DNA determine when we sleep? Nat Med 1999;5:983.
4 Wright KP Jr, Hughes RJ, Kronauer RE, Dijk D-J, Czeisler CA. Intrinsic near-24-h pacemaker period determines limits of circadian entrainment to a weak synchronizer in humans. PNAS 2001;98:14027–14032.
5 Saper CB, Chou TC, Scammell TE. The sleep switch: hypothalamic control of sleep and wakefulness. Trends Neurosci 2001;24:726–731.
6 Hendricks JC, Williams JA, Panckeri K ym. A non-circadian role for cAMP signaling and CREB activity in Drosophila rest homeostasis. Nat Neurosci 2001;4:1108–1115.
Pekka Leinonen
