• Hannu Ollikainen

Mihin hän vielä ehtiikään?

Dosentti Jani Tikkasen CV näyttää paljon vanhemmalta kuin hän itse on.

Mihin hän vielä ehtiikään? Kuva 1 / 2
   

Julkaisu NEJM:ssa, väitöskirja, tutkimusta Harvardissa, pestejä niin keskikokoisen kaupungin terveystoimen kuin vakuutusyhtiön ylimmässä johdossa. Dosentuuri ja sydäntutkimuksen Soisalo-palkinto. Perheessä puoliso ja kolme pientä poikaa. Vasta 32-vuotias lääkäri on ehtinyt jo hyvin paljon.

" Nuoruus tuli pelattua kiekkoa niin, että se oli totista hommaa. Kotoa Nurmijärveltä oli iso hyppy, kun siirryin 15-vuotiaana Helsingin IFK:hon, ja alkoi ensimmäinen kesäleiri. Ympäri Suomea tulee tyyppejä, koko kesä treenataan kovaa ja sitten karsitaan joukkueeseen. Se oli kovaa kyytiä.

Olen tarttunut ­onnekkaisiin sattumiin.

Treenattiin parhaimmillaan kahdesti päivässä Helsingissä. Pirkkolan jäähallissa ja lenkkipoluilla rakennettiin joukkuehenki, joka koulutti meikäläistä todella paljon. Kovaa työntekoa, sieltä se on kaikki peräisin.

Sitten kynnyksellä A-junnuihin täytyi tehdä ratkaisuja. Siinä oli jo loukkaantumisia taustalla, ja päätin, että tuskin tästä ammattilaisuraa tulee. Kannattaa keskittyä kouluun. Se oli vaikea päätös.

Ennen lääkistä hain liikuntatieteelliseen. Pääsinkin, mutta sitten armeijan aikana vaihdoin suunnan lääketieteelliseen.

Rehellisesti sanoen siihen vaikutti vaimo. Kihlattu oli sitä mieltä, että kun fysiologia niin kovasti kiinnostaa, kannattaisi miettiä lääketieteellistä. Se oli viisas neuvo.

Sportti on yhä tärkeää, henkireikä. Pelaan kiekkoa kolmesti viikossa."

Huikea imu tutkimustyöhön

Jani Tikkanen aloitti lääketieteen opinnot Oulussa. Kaupunkia hän ei ennestään tuntenut, joten vapaa-ajan tekemistä tuntui olevan hankala löytää. Syntyi ajatus perehtyä tutkimustyöhön.

" Aivan käsittämätön juttu Oulussa oli mentaliteetti, että otetaan nuoret heti varhaisessa vaiheessa mukaan tutkimustyöhön. ’Ilman muuta tänne vaan, ja projekteja löytyy.’ Heti ensimmäisenä syksynä pääsin Huikurin Heikin ryhmään.

Siellä annettiin vastuuta ja aineistoja huikealla tavalla. Istutettiin kammioon ja sanottiin, että tässä on dataa ja hypoteeseja, rupea kahlaamaan. Sitten ensimmäisiä kässäreitä pöytään, ja katsotaan yhdessä miltä näyttää.

Yhtenä päivänä Heikki tuli sanomaan, että nyt olisi projekti, joka vaatii perslihaksia, mutta on sen arvoista – kiinnostaako? Ajattelin, että kuulostaa hyvältä. Heikki kertoi, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella oli kymmenentuhatta sydänfilmiä, jotka pitäisi lukea.

Koko ryhmä tuli alkuun töihin, ja kun muut olivat kardiologeja, se oli minulle hyvä koulu. Kyselin koko ajan, että mikä tämä on ja miten tätä pitäis tulkita. Opin mielettömästi sydänfilmin analysoinnista.

Siihen meni puolisen vuotta. Kun saatiin filmit luettua, tehtiin ensimmäinen kässäri. Kävi semmoinen jackpotti, että se meni New England Journal of Medicineen.

Siitä syntyi lumipallo, jota oli helppoa pitää liikkeessä. Tämmöisiä onnekkaita sattuman kauppoja on tullut vastaan pitkin elämää, ja olen niihin tarttunut.

Se, miten luotettiin ja sai tehdä itse, imi mukaansa. Ketju jatkuu omien ohjattavien kanssa."

Keravalta Tapiolaan

Ouluun olisi ollut mieluista jäädä, mutta kasvavan perheen tukiverkot olivat etelässä.

" Olin ollut Haartmanissa tekemässä sisätauteja reilun vuoden, kun Keravalla töissä ollut kurssikaveri kertoi, että heillä on johtavan ylilääkärin paikka tulossa auki. ’Pitäiskö sun hakea?’

Ensireaktioni taisi olla, että missä Kerava on? Ja että nyt hoidan erikoistumisen täällä sairaalassa. Kävin kuitenkin paikan päällä juttelemassa, ja se alkoi kiinnostaa. Hain ja sain paikan.

Sielläkin oppi paljon. Kerava on kooltaan optimaalinen kaupunki, jollaisessa pystyy tekemään asioita. Siellä oli semmoinen kaupunginjohtajakin, joka halusi muutosta.

Olin nuori ylilääkäri. Haasteita oli varsinkin, kun juuri oli tehty iso organisaatiomuutos eikä alkuun ollut ollenkaan apulaisylilääkäreitä. Onneksi seniorit jakoivat vastuuta, eikä mitään kriisiä syntynyt.

Sitten jälleen sattuman kauppaa postdoc-vuoden lopussa tutustuin LähiTapiolan tarinaan. Ostin ajatuksen, että yhtiö haluaa terveydenhuollon uudistumista ja tänne tarvittiin kliinistä näkemystä viemään työtä ammattimaisempaan suuntaan. En tullut edistämään vakuutuslääketiedettä, vaan kehittämään uudenlaista palvelumallia.

Tämäkin on ollut hyvää oppia. Yhtiön asiakkaat ovat tietynlainen maakunta, jonka ihmisille me yritämme tuottajien kanssa löytää mahdollisimman vaikuttavia palveluja. Ollaan tosi jännän äärellä.

Toivon, että kädenjälkeni näkyy panostuksena ennaltaehkäisyyn ja digitaalisuuteen. Vakuutusyhtiöt ovat hyviä tunnistamaan riskejä, mutta liian vähän resursseja on käytetty niiden poistamiseen. Ihmiset tarvitsevat hyvin arkisia työkaluja terveyden ylläpitoon.

Toinen juttu on vaikuttavuuden arviointi. Haluan luoda tänne semmoisen mallin, jossa vakuutusyhtiö tietää mistä se maksaa.

Vakuutusyhtiöt nähdään yksityissektorin edistäjinä, mutta eihän se niin ole. Täälläkin toivotaan, että olisi myös mahdollisimman vahva julkinen sektori."

Lääkäriydenkin pitää uudistua

" Erityisesti Keravan aikaan soittelin Lääkäriliiton lakiosastolle, jonka antama tuki on ollut minulle hyvin arvokasta.

Muuten en ole ollut hirveästi mukana, vaan laiska jäsen. Olin kuitenkin liiton startup-tapahtumassa, koska uskon vahvasti sellaiseen kehitykseen ja haluan edistää sitä.

Toivon, että liitto pystyisi tukemaan erilaisia uravalintoja. Perinteinen malli tukea professionaalista identiteettiä on edelleen vahva, mikä on hyvä. Mutta väitän, että me tarvitaan myös laajempaa perspektiiviä.

Koen tärkeäksi, että liitto tukisi asenteiden muutosta, ja esimerkiksi yrittäjyys löytäisi pikkuhiljaa roolinsa liiton toiminnassa. Joudun itsekin selittelemään niin omaisille kuin kollegoille, miksi olen tässä työssä tai mukana startupeissa. Miksi en vaan tee aamusta yöhön klinikkaa.

Ammattikunnan täytyy muuttua, jos haluamme tärkeiden asioiden edistyvän. Tarvitsemme monimuotoista lääkäriyttä."

– Ennaltaehkäisystä on helppo puhua, mutta rajalliset resurssit on niin paljon helpompaa kohdistaa toimenpiteisiin. Jani Tikkanen haluaa muuttaa ajattelumallia yhteistyössä potilaiden kanssa.

– Olen sekä vuokralääkärinä että vakuutusyhtiössä kohdannut kollegojen ennakkoluuloja. Olisi meillä isompiakin ongelmia. Organisoituminen on toissijainen juttu siihen nähden, millaisia terveydenhuollon haasteita meidän ammattikuntana pitäisi pystyä ratkaisemaan, Jani Tikkanen arvottaa.

Lisää aiheesta

Kardiologit saivat uuden säteilyturvaoppaan
Vainajalla on paljon kerrottavaa
He tulivat jäädäkseen

Kirjoittajat
Hannu Ollikainen
Faktat

Harvardin arki on kovaa

”Postdoc-työ Harvardissa oli vireillä monta vuotta, mutta kahden nuorimman pojan syntymät viivyttivät lähtöä. Lopulta tuli se hetki, että rahoitus oli järjestelty, ja sain virkavapaata.

Alku oli odotetun vaikea. Hypätä perheen kanssa ulkomaille ilman mitään tukiverkkoa ja rakentaa arki sinne tyhjästä. Kyllä siinä hetki menee.

Kun elämä lähti rullaamaan, oli paljon aikaa sekä olla kotona ja lasten kanssa että miettiä asioita. Pohtia tutkimuksen ongelmia ja ratkaisuja, kehitellä omaa uutta.

Se oli hieno vuosi, ja lähtisin mielelläni uudelleen. Jäi harmittamaan, että jakso jäi suunniteltua lyhyemmäksi. Tarkoitus oli olla kaksi vuotta, mutta etenkin taloudellisesti tilanne oli haastava. Asuminen, lastenhoito ja peruselämisen kustannukset olivat Bostonissa vielä kalliimpia kuin olimme pelänneet, eivätkä verottaja ja dollarin kurssikaan sattuneet olemaan myönteisiä suomalaisten apurahojen kannalta.

Tieteen kanssa oli myös haasteita, jotka avasivat silmiä. Tietynlaisin odotuksin sinne menin ympäristöön, jonka piti olla tiedossa, mutta silti yllätyin. Ekat kolme kuukautta kuluivat pääasiassa byrokratiaan.

Osassa dataa oli yllättävän paljon puutteita, joten perusasioita jumpattiin kuntoon monta kuukautta. Tekemisen tyyli on odotetun kontrolloitua. Juridiset seikat ajavat usein tieteen ja potilaidenkin edun yli. Määrätyt prosessit on käytävä läpi step by step. Analyysit voivat laahata viikkoja, mikä tekee työstä melko hidasrytmistä. Paikallisen kollegan vertaistuella systeemin kanssa kuitenkin pärjäsi, ja yliopisto hoiti osuutensa hyvin.

Kaiken kaikkiaan vaatimustaso oli korkea, mutta kyllä postdoc-kokemus vahvisti ylpeyttä suomalaistutkimuksesta ja terveydenhuollosta.

Paljon juttuja jäi kesken, mutta kaikki siellä kirjoitettu on edelleen prosessissa. Viimeistelen käsikirjoituksia Suomessa, ja olemme jatkaneet muiden aineistojen työstöä etänä. Kliinikko­tutkijoista on sielläkin pulaa.

Kannustan kollegoita lähtemään, jos mahdollisuus avautuu. Se ei jää harmittamaan, vaikka haasteita varmasti on jokaisen reissussa. Tutkimusryhmän julkaisurekordi on hyvä tuntea ennalta, ja ryhmän aikaisempia tutkijoita kannattaa jututtaa. Lähtijän on päätettävä olla valmis siihen, mitä vastaan tulee.”

Lisää aiheesta

Luetuimmat

Uusimmat | potilaanlaakarilehti.fi

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Apulaisoikeuskansleri: Kotisairaanhoito toteutettava lääkärin määräysten mukaan

Kantelijan isän kotisairaanhoito ei ollut toteutunut kaikilta osin lääkärin määräämällä tavalla, toteaa apulaisoikeuskansleri.

Ajassa
Pakolliset turvaominaisuudet tulevat reseptilääkkeiden pakkauksiin

Turvaominaisuuksien tulee olla pakkauksissa helmikuussa 2019.

Ajassa
Apulaisoikeuskansleri: Kotisairaanhoito toteutettava lääkärin määräysten mukaan

Kantelijan isän kotisairaanhoito ei ollut toteutunut kaikilta osin lääkärin määräämällä tavalla, toteaa apulaisoikeuskansleri.

Tieteessä
Nenän sivuonteloleikkausten määrässä suuria alueellisia eroja

Lääkärien määrä kunnassa vaikutti leikkausten määrään, kertoo tuore tutkimus.

Ajassa
Tartuntatautilakia halutaan selkiyttää

Hoitohenkilöstön rokotuksia koskevia kohtia on tulkittu monin eri tavoin.

Ajassa
Kelan psykoterapiakilpailutus poiki valituksen markkinaoikeuteen

Moni kokenut psykoterapeutti putosi vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kilpailutuksessa.

Ajassa
Synnytystoiminta Oulaskankaan sairaalassa saattaa loppua jo tänä vuonna

Valvira arvioi sairaalan mahdollisuuksia jatkaa synnytystoimintaa.

Tieteessä
Haimasyövän hoidossa eroja sairaanhoitopiirien välillä Suomessa

Tutkimustulokset puoltavat haimaleikkausten keskittämistä yksiköihin, joissa leikkausmäärä on suuri.