Opettaminen kuormittaa ääntä
Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa väitellyt Leena Rantala toteaa väitöskirjassaan, että paljon äänioireita kokevat opettajat käyttävät korkeampaa ja voimakkaampaa ääntä kuin ne opettajat, joilla on vähän äänioireita.
Ennen tätä tutkimusta ei ole ollut tarkkaa tietoa siitä, millaisia väsymysoireita työssään paljon puhuvilla henkilöillä ilmenee, kuinka tavallisia ne ovat ja onko äänenkäytöllä yhteyttä ääniongelmiin. Tutkimustiedon puute on ollut siinäkin mielessä ongelmallista, että puheammatissa toimivien ihmisten työsuojelua ei ole voitu kehittää. Tätä tarkoitusta varten tarvitaan ääninäytteiden keräämismenetelmä, joka soveltuu työpaikoille. Leena Rantalan tutkimus pyrkii vastaamaan molempiin tarpeisiin.
Rantalan tutkimuksessa koehenkilöinä oli oululaisia ala- ja yläasteen naisopettajia, joiden määrä vaihteli osatutkimuksissa kolmesta kolmeenkymmeneenkolmeen. Koehenkilöiden kokemia äänioireita kartoitettiin kyselylomakkeen avulla. Vastausten perusteella opettajat jaettiin kahteen ryhmään: vähän ja paljon äänioireita kokeviin. Koehenkilöt tekivät koulussaan nauhoituksia kannettavalla nauhurilla välituntien aikana kolmena päivänä viikossa sekä äänittivät yhden työpäivän ensimmäisen ja viimeisen oppitunnin. Tutkimuksessa tarkasteltiin äänen piirteitä akustisesti.
Niiden opettajien, joilla ei ollut paljon äänioireita, puheen sävelkorkeus vaihteli enemmän ja heidän äänensä spektri kuvasi löysempää äänentuottotapaa kuin paljon äänioireita kokevien opettajien.
Tutkimuksessa kehitettiin yksinkertainen äänenkäytön kuormituksen suhdeluku, joka kuvaa äänihuulien värähtelymäärää mitattuna ajanjaksona. Tämän indeksin laskemista voidaan käytää hyväksi ennaltaehkäisevässä äänenhoidossa siten, että etsitään puhujat, joilla on ääniongelmien riski ja kiinnitetään huomiota erityisesti heidän äänenkäyttöönsä ja työympäristöönsä.
Opettajien ääni muuttui työpäivän aikana: puhekorkeus nousi, ja korkeus ja voimakkuus vaihtelivat enemmän päivän lopussa kuin alussa. Spektrianalyysin mukaan äänentuottotapa muuttui tiiviimpään suuntaan. Rantalan mukaan mielenkiintoista oli, että ennen kaikkea vähän oireita kokevien opettajien puhekorkeus ja spektri muuttuivat. Äänen muutokset päivän aikaan kuvaavat mahdollisesti elimistön luonnollista reagointia rasitukseen. Muutokset toimivat ilmeisesti myös hälytyssignaaleina: kun ne kasvavat tarpeeksi suuriksi, alkaa äänielimistö rasittua. Rantala sanoo, että jatkotutkimuksia tarvitaan kuitenkin selvittämään sitä, milloin rasitusoireet muuttuvat haitallisiksi.
