Opintojen alku yllätti iloisesti
Ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelijat kertovat alun tunnelmista.
Samu Sinisalo, 20, Turun yliopisto
Emma Suotula, 20, Tampereen yliopisto
Perttu Laamanen, 27, Helsingin yliopisto
Rosanna Weurlander, 23, Itä-Suomen yliopisto
Anna Ignatius, 23, Oulun yliopisto
Lääkärilehti kysyi ykkösvuosikurssilaisten ajatuksia juuri alkaneista lääkäriopinnoista Helsingin, Itä-Suomen, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa.
Kysyimme heiltä:
1) Mikä on yllättänyt eniten lääkisopinnoissa?
2) Viime aikoina on keskusteltu terveyskeskusten toimivuudesta ja työvoimapulasta. Kiinnostaako sinua terveyskeskuslääkärin työ? Miksi tai miksi ei?
Samu Sinisalo, 20, Turun yliopisto
1) Ehkä eniten yliopistossa on yllättänyt opiskelun itsenäisyys ja oma vastuu tekemisestään. Saa vaikuttaa miten ja minkä verran opiskelee. Lääketieteellisessä opiskelu on ollut tässä vaiheessa sellaista mitä odotinkin, mutta lääketieteessä itsessään yllättävää on toki se, miten läheskään kaikkia ihmiskehon prosesseja ei voida vielä täysin ymmärtää – läpimurtoja on siis luvassa.
2) Kaksipiippuinen asia. Yleinen fiilis on, että terveyskeskuslääkärinä ei ole kauheasti viihdytty. Olen lukenut mediasta, että resurssipulaa on paljon, töitä kasaantuu ja ylipäätään työnohjaus on vähäistä, varsinkin lääketieteen kandidaatin kohdalla. Ei anna työstä kaikkein houkuttelevinta mielikuvaa. Omakohtaista kokemusta ei tietenkään vielä tässä vaiheessa ole, mutta yleisellä tasolla voin sanoa, ettei näissä puitteissa työskentely näyttäydy kaikkein houkuttelevimmassa valossa.
Emma Suotula, 20, Tampereen yliopisto
1) Muistan edellisen kouluni kuusinumeroisen opiskelijanumeron ulkoa. Täällä uutta opiskelijanumeroa ei ole tarvinnut opetella, sillä opiskelen persoonana ja opetushenkilöt tuntuvat helposti lähestyttäviltä.
Yllätyin heti ensimmäisellä viikolla, kun järjestetyssä pienryhmäopetuksessa professori pyysi jokaista kertomaan itsestään. Tuli heti välittävä fiilis. Pienryhmäopetus kurssikavereiden kanssa on ollut ihan uusi ulottuvuus oppimiseen, kun on saanut pohtia asioita yhdessä.
2) Potilastyö tuntuu tällä hetkellä kutsumukselta, mutta en voisi kuvitella työskenteleväni paikkakunnalla, jossa neuvot osaavammilta lääkäreiltä puuttuvat. Valmistuttuani opeteltavaa tulee varmasti ihan joka tuutista. Siihen on vielä pitkä matka ja sote-uudistusten ynnä muiden myötä terveyskeskukset saattavat muuttua työpaikkoina ja lääkärien kiire toivon mukaan hellittää.
Perttu Laamanen, 27, Helsingin yliopisto
1) Kaikki on ollut uutta ja ihmeellistä. Opetuksen lisäksi on ollut valtavasti vapaa-ajan tapahtumia ja kaikenlaista kerhotoimintaa. Kaiken kaikkiaan opintojen alku on ollut hyvin positiivinen kokemus.
Ennen lääkistä ehdin kouluttautua tietotekniikan insinööriksi ja tehdä töitä neljän vuoden ajan. Pääsin sisään toisella yrittämällä.
2) Näin opintojen alussa on kova palo päästä vielä jonain päivänä tekemään kliinistä työtä. Siihen tulee varmasti kuulumaan myös terveyskeskustyötä.
Mielikuvat terveyskeskuslääkäreistä perustuvat toistaiseksi omiin kokemuksiin potilaana. Kuva terveyskeskuslääkärin työstä on kieltämättä rosoinen.
Rosanna Weurlander, 23, Itä-Suomen yliopisto
1) Opeteltavien asioiden laajuus, ja miten oppiminen täytyy osaksi aloittaa puhtaalta pöydältä lukiotason opetuksen puutteellisuuden ja siitä seuranneen virheellisen informaation takia. Lisäksi on yllättänyt huomattava kollegiaalisuus heti alusta alkaen, sekä matala kynnys tutustua myös ylempien vuosikurssien opiskelijoihin.
2) Mahdollisesti, mutta näin alkuvaiheessa on toki vaikea arvioida, mitä sitten valmistuttuaan haluaisi tehdä. Erityisesti terveyskeskuslääkärin työtä tuntuu leimaavan jatkuva kiire, joka ei näin aloittelevasta lääketieteen opiskelijasta kuulosta kaikkein houkuttelevimmalta.
Perehtyisin mielelläni tulevaisuudessa myös mahdollisesti pidempiin potilastapauksiin tai tutkimuksiin, eivätkä nämä oikein tunnu soveltuvan terveyskeskuslääkärin toimenkuvaan. Vaihtelevuutensa puolesta terveyskeskuslääkärin työ voisi kuitenkin olla mielekästä.
Anna Ignatius, 23, Oulun yliopisto
1) Minua on yllättänyt iloisesti se, miten hyvin on jäänyt vapaa-aikaa koulun oheen. Olen ehtinyt tehdä muutakin kuin opiskella. Oletin koulun alun raskaammaksi. Hain lääkikseen viisi kertaa, ennen kuin pääsin. Tämä oli raskasta, ja ehkä siksikin itse opiskelu tuntuu nyt odotettua helpommalta.
2) Näin varhaisessa vaiheessa opintoja olen avoin kaikille vaihtoehdoille. Vielä ei ole kokemusta siitä, millaista terveyskeskuksessa työskentely on, ja tietenkin pitää ensin käydä siellä harjoittelemassa, että tiedän. Pidän tärkeänä sitä, että työolot ovat inhimilliset ja palkkaus kilpailukykyinen.
Toisaalta olen kiinnostunut psykiatriasta, mutta minulla ei vielä ole mitään käsitystä siitä, millaista se on, eivätkä kaikki erikoisalat ole tulleet tutuiksi. Olen tietoinen siitä, että kiinnostuksen kohde voi opiskelujen aikana muuttua ihan päinvastaiseksikin.
