Paluu yliopistolle
Miltä tuntuu aloittaa lähiopetus?
Perttu Laamasesta on ollut kivaa ja vähän jännittävääkin nähdä kurssikavereita pitkästä aikaa.
Korona aiheutti opiskelijoiden siiloutumista pieniin porukoihin, kertoo Perttu Laamanen.
Perttu Laamanen odottaa sitä, että opiskeluun tulee lisää kontaktia ja konkretiaa.
Helsingin yliopiston 3. vuosikurssin opiskelija Perttu Laamanen odottaa innolla sitä, että klinikka alkaa ja opetukseen tulee enemmän kontaktia, lääkärin työn konkreettista oppimista ja sairaaloissa "pyörimistä". Nykyään pääosa opetuksesta on etänä, mutta vuosikurssille on järjestetty tänä syksynä enemmän lähiopetusta.
Laamasesta on ollut kivaa ja vähän jännittävääkin nähdä opiskelukavereita pitkästä aikaa.
– Huomaan, että ihmiset ovat vähän varautuneita, mutta uskon, että se on kuitenkin kaikille tosi mielekästä.
Etäopiskelu on ollut Laamasesta raskasta. Keskittyminen opetukseen on vaikeaa kotona, kun luento on vain yksi tietokoneen ohjelma, joka on muiden joukossa auki ja jota pitäisi yrittää kuunnella.
– Kaipaisin enemmän koulussa istumista, jotta tuntuisi konkreettisemmin, että fokus on opetuksessa.
Koulun järjestämät käytännön opetukset, joiden tarkoitus on motivoida opiskelijoita prekliinisessä vaiheessa, ovat korona-aikana jääneet pois. Niitä ovat esimerkiksi EKG:n tulkinta, spirometria ja neurostatus. Klinikassa samoja tutkimuksia kuitenkin tullaan opettelemaan.
Uutta intoa opiskeluun
Tampereen yliopiston toisen vuoden opiskelija Lauri Laaja odottaa, että lähiopetus tuo uutta intoa opiskeluun.
– Toivon, että yliopistolle paluu vaikuttaa siten, että minulla on motivaatio lähteä liikkeelle aamulla.
Laaja on huomannut, että kun kaikki luennot ovat samaa Teams-massaa eikä pääse tekemään mitään konkreettista, on välillä vaikea motivoida itseä.
– Sitä alkaa etsiä keinoja, joilla pääsee vähimmällä. On vaikea innostua asiasta, kun kaikki on samanlaisessa muotissa. Myös oppiminen hidastuu.
Siksi Laajasta on tärkeää, että tulee monipuolisesti erilaista oppimista. Tylsäkin asia voi olla yllättävän mielenkiintoinen, kun sitä pääsee tekemään konkreettisesti.
– Odotan sitä, että aamulla lähtee innostuneesti kampukselle ja tietää, että siellä on jotain kiinnostavaa tiedossa. Uskon, että lähiopetuksessa arki alkaa sujua paremmin, rutiini paranee ja sitä myötä myös opiskelu paranee.
Syksyn aikana Tampereen yliopistolla on asteittain siirrytty lähiopetukseen. Viime jaksossa Laajalla oli "muutama murunen" lähiopetusta mukana laboratoriossa ja pienryhmissä.
– Labrassa käyminen oli tosi motivoivaa ja erilaista, vaikka tehtiin vain yksinkertainen toimenpide. Näin myös muista kurssilaisista sen pienen innostuneisuuden, kun pääsi oikeasti tekemään asioita.
Lokakuun aikana on tarkoitus aloittaa myös läsnäololuennot ja seminaarit. Osa Laajan opiskelukavereista kuitenkin pitää enemmän etäluennoista. Jatkossa luennot tulevat myös Teamsiin, jolloin opiskelija voi itse päättää, osallistuuko luennolle vai katsooko jälkikäteen verkosta.
– On mielenkiintoista nähdä, kuinka moni löytää paikan päälle aamuluennolle. Itse odotan sitä.
Myös Helsingissä etäopetuksen loppuminen jakaa opiskelijoiden mielipiteitä. Laamasen käsityksen mukaan tullaan pysymään hybridimallissa, jossa osaan opetuksesta voi osallistua etänä.
Sieltä, missä aita on matalin
Kun tentit ovat olleet etänä ja useimmiten sähköisinä monivalintakysymyksinä, Laaja on huomannut menevänsä helpommin sieltä, missä aita on matalin ja etsivänsä aiempien vuosien valintakysymyksiä ja tenttitärppejä netistä.
– Paperisissa tenteissä kysymykset ovat laajempia, ja niihin vastaaminen vaatii syvempää osaamista. Se lisää opiskelun motivaatiota.
Potilaskontakteja Laaja ei ole koronan takia saanut vielä lainkaan tai päässyt sairaalaan. Se vähän jännittää.
Korona-aika on rajoittanut myös sosiaalisten suhteiden luomista ja opiskelijatapahtumia. Nyt Tampereen kandiseuralta on tullut linjaus, että tapahtumia voidaan järjestää isommalla porukalla. Vihdoin saatiin myös otettua Laajan vuosikurssin yhteiskuva.
– Olimme innoissamme, että päästiin ensi kertaa portaille ottamaan kuvaa. Se luo hyvää fiilistä.
Myös Laamasen vuosikurssilla Helsingissä odotetaan paljon sitä, että opiskelijatapahtumat alkavat. Isot tapahtumat, kuten haalarivappu ja vuosijuhlat, ovat vielä kokematta. Helsingin kandiseuran rokotekattavuuskysely näytti lupaavalta, ja tapahtumia on taas alettu järjestämään.
– Meidän vuosikurssilla oli juuri ensimmäiset sitsit rajoitusten jälkeen. Itse en päässyt mukaan, mutta ilmeisesti oli ollut aika hauskaa, Laamanen kertoo.
Laamasen ensimmäisen opiskelusyksyn aikana ihmiset olivat alkaneet ryhmäytyä pieniin porukoihin. Kun korona iski, yhteydenpitoa jatkettiin niiden kesken, mutta muita ei nähty. Seurauksena on ollut siiloutumista.
– Nyt rajoja rikotaan, kun näkee taas ihmisiä.
