Paras tekninen laite on helppokäyttöisin Terveysteknologiaa on kehitettävä käyttäjien parissa
- Parinkymmenen viime vuoden aikana on Suomessa hukattu terveysteknologiaan varovaisestikin arvioiden kymmeniä miljoonia euroja, joilla on kehitetty liian monimutkaisia laitteita ja tietojärjestelmiä. Pelkästään diabeteksen hoitoon kehitetyistä teknologisista sovelluksista on ainakin 17 kuopattu. Tähän asti lupaavin ohjelma syntyi, kun it-firma ja lääketieteen ammattilaiset suunnittelivat sen yhdessä. Ei ole sattuma, että se sitten levisi lähes kaikkiin sairaanhoitopiireihin, sanoo Helsingin yliopiston tutkija, fil.lis. Sampsa Hyysalo.
Häntä harmittaa paitsi hukattu raha, ennen kaikkea se suunnaton työmäärä ja vaiva, jota terveydenhuollossa ja tuotekehityksessä on uhrattu turhan tähden.
- Yhteinen nimittäjä näille hukatuille mahdollisuuksille on se, että teknologiaa on yritetty kehittää etäällä niistä ihmisistä, jotka laitteita ja tietojärjestelmiä käyttävät, Hyysalo huomauttaa.
Helsingin yliopiston Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikössä työskentelevä Sampsa Hyysalo on ollut mukana laajassa tutkimusprojektissa, jossa on professori Reijo Miettisen johdolla tutkittu uuden teknologian mahdollisuuksia terveydenhuollossa. Stakesin kustantama kirja, Tuotteesta työvälineeksi, ilmestyi viime viikolla. Muut kirjoittajat ovat tutkijat Janne Lehenkari ja Mervi Hasu.
Haasteena monentasoiset käyttäjät
- Terveydenhuolto on teknologian kehittäjälle yksi vaativimmista toimintaympäristöistä, korostaa Hyysalo. Teknologisilta järjestelmiltä odotetaan ensiksikin suurta toimintavarmuutta ja saumatonta sopivuutta työkäytäntöihin. Tässä kohtaa lääketieteen huippuammattilaisen ja tekniikan huippuammattilaisen käsitykset teknologian turvallisuudesta kohtaavat varmaan kärjekkäimmin. Insinööri ymmärtää koneiden pimenemisen paremmin kuin stentti sepelvaltimossa manaava kardiologi.
- Laitteiden ja tietojärjestelmien toimivuutta on lähes mahdoton testata muualla kuin tosielämässä. Oleellisinta olisikin, että tuotekehittäjät seuraisivat, miten käyttäjät työtään tekevät. Yhteistyön pitäisi alkaa jo tuotekehittelyn varhaisessa vaiheessa ja jatkua myös sen jälkeen, kun uusi teknologia on käytössä työpaikoilla, Hyysalo huomauttaa. Pahinta on, jos vastaanotolle tai leikkaussaliin ilmestyy vehje, jonka hankinnasta on päätetty yksinvaltaisesti työantajan yläportaassa, ja laitevalmistaja vetäytyy lyhyen käyttökoulutuksen jälkeen sekä vaivasta että vastuusta.
- Valitettavan usein juuri tämän tyyppinen menettelytapa on kuulunut perinteiseen suomalaiseen organisaatiokulttuuriin, Hyysalo hymähtää.
Hänen huomioidensa mukaan monet parhaista terveysteknologian sovelluksista syntyvät käyttäjien tarpeista, ja usein lääkärien ja hoitajien ideoiden pohjalta.
- Terveysteknologian yksi suurimpia haasteita ovat monentasoiset käyttäjät, Hyysalo huomauttaa. Esimerkiksi samaa diabeteshoitotietojärjestelmää käyttävät niin itse diabeetikko, hoitaja kuin ravitsemusterapeutti ja lääkärikin.
Resursseja räätälöintiin
KTM:n rahoittamassa Helsingin yliopiston projektissa perehdyttiin laajasti terveysteknologian kehitykseen Suomessa. Tarkempaan tarkasteluun otettiin kolme erilaista sovellusta. Sosiaalihuollon laitoksissa ja asiakkaiden kodeissa käytössä oleva Vivago-hyvinvointiranneke taltioi tiettyjä fysiologisia toimintoja ja suorittaa tarvittessa automaattihälytyksen. Prowellness-diabeteshoitotietojärjestelmä on todettu käyttäjäystävälliseksi ja on levinnyt ympäri maata. MEG-aivokartoitin on muutamissa keskussairaaloissa käytössä oleva perustutkimusta hyödyttävä tutkimuslaite, joka vielä odottaa läpimurtoaan kliiniseen tutkimuskäyttöön.
- Nämä teknologiset sovellukset valittiin niiden erilaisuuden ja erilaisen käyttöympäristön vuoksi. Me tutkijat olemme pyrkineet perehtymään niiden kehittämiseen ja arkikäyttöön jo usean vuoden ajan havainnoinnin, haastatteluiden ja keskusteluiden avulla. Halusimme päästä myyntipuheen taakse, kuvailee Hyysalo.
Tutkimuksessa löytyi vankkoja kulmakiviä onnistuneelle terveysteknologian käyttöönotolle. Ennen kuin uusia laitteita hankitaan, pitäisi työpaikalla pohtia, mitä teknologialta halutaan ja mitä sillä saadaan aikaan. Lisäksi on pohdittava, kuinka paljon resursseja tarvitaan uusien tietojärjestelmien käyttöönotossa. Onnistuminen vaatii yleensä myös koekäyttöä ja laitteiston ja ohjelmistojen räätälöintiä.
- Myös käyttökoulutukseen pitää satsata enemmän aikaa kuin nykyisin yleensä tehdään. Kun teknologia tuodaan laajaan käyttöön, sen käytön pitää olla helppoa ja sujuvaa. Eräs hoitaja totesikin kerran napakasti, että kun mulla on potilas tässä vastaanotolla, ei mulla ole aikaa aikaa sen tietokoneen kanssa seurustella!, Sampsa Hyysalo siteeraa.
