Paunio: Jonokäytäntö ei ole laiton
Kuntakohtaiset terveyspalvelujen jonot eivät ole oikeusasiamies Riitta-Leena Paunion mukaan nykyisen lainsäädännön perusteella lainvastaisia. Sillä edellytyksellä, että peruspalvelut kyetään turvaamaan kohtuullisessa ajassa kaikille, eivätkä kuntien väliset erot hoitoon pääsyssä kasva liian suuriksi.
Lainsäädäntö antaa kunnille oikeuden ja mahdollisuuden järjestää terveyspalveluja omin painotuksin ja ratkaisuin. - Samalla kun järjestelmä on tuonut joustavuutta, se on lisännyt eriarvoisuutta terveydenhuollossa erityisesti peruspalveluiden saatavuudessa ja laadussa, Paunio toteaa.
Suomessa jonotetaan pisimpään ortopedisiin leikkauksiin sekä kaihileikkauksiin, joihin pääsy kestää pisimmillään kahdesta kolmeen vuoteen. Myös kuulolaitteen tarpeen arviointiin ja sovitukseen on pitkät jonot.
Viime vuosina tehdyt tavoiteohjelmat ja hoitosuositukset eivät ole verrattavissa lainsäädäntöön ihmisten oikeuksien toteutumista arvioitaessa. - Lainsäädäntöä tulisikin tässä suhteessa tarkentaa ja todeta missä laajuudessa terveydenhuollon peruspalvelut pitää toteuttaa, Paunio korostaa.
Valtioneuvoston tämän vuoden huhtikuussa antaman periaatepäätöksen mukaan lakiin sisällytetään vuoteen 2005 mennessä periaate hoitoon pääsystä kohtuuajassa.
Potilaan ja lääkärin suhde keskeinen
- Ainoastaan laillistettu lääkäri saa päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Tämän vuoksi terveyspalveluja ei voida jakaa tuomioistuimissa juristivoimin, toteaa hallintoneuvos Marita Liljeström korkeimmasta hallinto-oikeudesta.
Liljeström viittaa seitsemänä viime vuonna esiin tulleeseen kehitykseen: hallintotuomioistuimiin on tullut uutena jutturyhmänä kuntalaisten hakemat ratkaisut, joilla he peräävät päätöstä siitä, onko heillä oikeutta julkiseen sairaanhoitoon.
- Terveydenhuollon asiakkaat saattavat vaatia hoitoon pääsyä, maksusitoumusta, lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinettä tai korvausta yksityisesti hankkimastaan hoidosta, kertoo Liljeström.
Vastuu kunnilla
Peruskunnat eivät voi sysätä erikoissairaanhoidon palveluiden järjestämisvastuutaan kuntayhtymälle, professori Kaarlo Tuori Helsingin yliopistosta toteaa.
Hän viittaa vireillä olevaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä tehtyyn kanteluun. Se puuttuu jäsenkuntien sairaanhoidon jatkuvaan alibudjetointiin sekä palvelujen vähäisyyteen. Kantelun nostamisella halutaan päätöstä siitä, toteutuvatko potilaan oikeudet perustuslain edellyttämällä tavalla.
Tuorin mukaan HUS on joutunut epäoikeudenmukaisen ryöpytyksen kohteeksi. - Kysymys on hyvin monimutkaisesta vastuujatkumosta, joka kulkee kuntayhtymästä peruskuntaan ja päätyy lopulta takaisin valtiolle, Tuori selittää.
- Kun valtio siirtää lainsäädännöllä tehtäviä kunnille, se ei kokonaan vapaudu vastuusta, korostaa Tuori ja lisää, että valtion osuus terveydenhuollon kustannuksista on viime aikoina jatkuvasti laskenut. Kuntien verovaroilla kustantama sosiaali- ja terveydenhuollon menoerä on puolestaan ollut 1990-luvun alusta jatkuvassa kasvussa.
Oikeusasiamies Paunio, hallintoneuvos Liljeström ja professori Tuori esittivät näkemyksiään viime perjantaina järjestetyssä Oikeus hoitoon -seminaarissa.
