Pehmytkudoskasvainten leikkaukset entistä säästävämpiä

Pahanlaatuisten pehmytkudoskasvainten hoito on kehittynyt kaikilla rintamilla. Amputaatio pystytään välttämään yhä useammin, kertoo professori Erkki Tukiainen.

http://www.laakarilehti.fi/pics/kirurgiaa.jpg

Valtaosa pehmytkudoskasvaimista on hyvänlaatuisia, mutta pahanlaatuisen kasvaimen mahdollisuus tulee pitää aina mielessä.

– Pahanlaatuisia pehmytkudoskasvaimia tulee esimerkiksi avohoidon lääkärille harvoin eteen. Ne on kuitenkin tärkeää erottaa, ettei niitä hoideta hyvänlaatuisina ja aiheuteta taudin leviämistä tai vaikeuteta lopullista hoitoa, muistuttaa plastiikkakirurgian professori Erkki Tukiainen HUS:n Töölön sairaalasta.

– Kun vastaan tulee kasvain, joka on kova ja alustaansa kiinnittynyt, sijaitsee lihaskalvon alla tai kasvaa nopeasti, hälytyskellojen tulee soida.

Tavallisimpia pehmytkudoskasvaimia ovat hyvänlaatuiset ”patit”, kuten lipoomat, hematoomat ja bursat. Diagnoosi tehdään kuvantamistutkimusten ja kasvaimesta otettujen neulanäytteiden perusteella.

Pahanlaatuisia ovat pehmytkudossarkoomat, joita löytyy vuosittain noin 150. Joskus samoilla löydöksillä ilmenee myös lymfooma, melanooma tai etä­pesäke.

Ennuste on parantunut

Pehmytkudoskasvainten poisto kuuluu plastiikkakirurgin työsarkaan. Pahan­laatuiset kasvaimet ja epäselvät tapaukset käsitellään HUS:ssa viikoittaisissa tuumorikokouksissa, joissa kasvaimen ­levinneisyys ja alatyyppi määritellään patologin, onkologin, radiologin ja kirurgien yhteistyönä.

Haasteena on leikkauksen oikea laajuus.

– Tuumori pyritään saamaan kokonaan pois riittävällä marginaalilla, niin että paikallinen hoito olisi riittävä ja raaja säästyisi. Joskus tyydytään kasvaimen marginaaliseen poistoon, jota täydennetään sädehoidolla, Tukiainen sanoo.

– Tietyissä alatyypeissä voidaan antaa ensin kemo-sädehoito ja tehdä vasta sitten leikkaus.

Pehmytkudoskasvainten diagnostiikka ja hoito ovat kehittyneet kaikilla osa-alueilla. Eräiden kasvaimien hoitoon on kehitetty uusia lääkkeitä, myös kirurgiset ja sädehoitotekniikat ovat parantuneet. Tämän seurauksena pehmytkudossyövän ennuste on parantunut ja amputaatioiden tarve vähentynyt.

Säästävässä pitkittäisleikkauksessa poistetaan koko raajan sijaan kasvaimeen liittyvä tai siihen rajoittuva lihas tai lihaskalvo. Näin voidaan Tukiaisen mukaan nykyisin saada usein yhtä hyvä tulos kuin amputaatiolla.

– Plastiikkakirurginen rekonstruktio tulee kuvaan leikkauksen jälkeisissä kudospuutoksissa. Syntynyt kudospuutos korjataan tai varmistetaan haavan paraneminen ilman kiristystä. Pyritään siihen, että mahdollinen leikkauksen jälkeinen onkologinen hoito voidaan toteuttaa ilman viivytyksiä.

Kudospuutosta korjaamaan voidaan käyttää lähialueilta tai muualta elimistöstä otettuja siirteitä. Jos tärkeä hermo tai verisuoni joudutaan poistamaan, se pyritään korjaamaan hermo- tai verisuonisiirteellä. Puuttuva lihas voidaan joskus korvata lähialueen lihaksella siten, että jänne siirretään uuteen paikkaan, puuttuvaa tehtävää suorittamaan.

Vaativaa ryhmätyötä

Esimerkiksi polvitaipeen isoa kasvainta voidaan hoitaa raajaperfuusiohoidolla.

– Potilas nukutetaan, raajan verenkierto eristetään mansetilla ja yhdistetään raajan valtimon ja laskimon kautta sydän-keuhkokoneeseen. Tällöin raajaan voidaan antaa suuri määrä sytostaatteja niin, että ne eivät päädy muualle elimistöön, Tukiainen selittää.

Näitä leikkauksia tekevät verisuoni­kirurgit ja perfuusioasiantuntijat HUS:n Meilahden sairaalassa.

Osalla potilaista tauti on jo ehtinyt kasvaa laajasti lähikudoksiin. Silloin ­kyseeseen voi tulla palliatiivinen leik­kaushoito.

– Kun kivulias, haiseva, infektoitunut tai raajan tukkiva ja turvotusta aiheuttava tuumori leikataan pois, potilaan elämänlaatu paranee.

Tukiainen muistuttaa, että pahanlaatuisten pehmytkudoskasvainten hoito on vaativaa ryhmätyötä.

– On tärkeää keskittää hoito sinne, missä on kokemusta.

Tiina Lautala
Kuva: Mauri Helenius