Pitkäaikaissairastavuus lisääntyi eniten lapsilla
Suomalainen aikuisväestö tuntee itsensä nykyään terveemmäksi kuin toistakymmentä vuotta sitten, vaikka pitkäaikaissairastavuus, psyykkiset oireet ja hammasvaivat ovatkin yleistyneet. Kansaneläkelaitos ja Stakes ovat jälleen tehneet väestön terveydentilaa, terveyspalvelujen käyttöä ja perheiden sairauskuluja koskevan suuren tutkimuksen, jota varten on henkilökohtaisesti haastateltu noin 13 000 aikuista ja lasta. Tämänkertaisen, vuosia 1995 ja 1996 koskevan tutkimuksen tuloksia verrataan etenkin vastaavaan, vuonna 1987 tehtyyn tutkimukseen.
Aikuisten subjektiivinen kokemus terveydentilansa kohentumisesta on tullut esille myös muissa tutkimuksissa. Siitä huolimatta pitkäaikaissairastavuus on yleistynyt: vuosien 1964, 1968 ja 1976 vastaavissa tutkimuksissa pitkäaikaissairaiden osuus aikuisista oli noin kolmasosa, vuonna 1987 osuus oli suurentunut 41 %:iin ja tässä tutkimuksessa jo 49 %:iin. Suhteellisesti pitkäaikaissairastavuus oli kuitenkin lisääntynyt eniten lasten keskuudessa, edellisen tutkimuksen 12 %:sta lähes 22 %:iin. Yleistyminen johtuu sekä lapsilla että nuorilla aikuisilla etenkin allergioiden ja astman nopeasta lisääntymisestä.
Koko laitoshoidon ulkopuolella olevassa väestössä oli pitkäaikaissairaita 43 %, kun vastaava osuus oli vajaat 36 % vuonna 1987.
Ikääntymiseen liittyvät sairaudet, kuten dementia, syöpäsairaudet tai luukato, eivät vielä korostuneet tutkimustuloksissa.
Työikäisellä väestöllä oli huomattavasti enemmän psyykkisiä oireita kuin vuonna 1987. Joka viides kertoi kärsineensä unettomuudesta ja kaksi viidestä voimattomuuden tai väsymyksen tunteista.
Lääkärissäkäynnit lisääntyivät lähes yksinomaan terveyskeskuksissa ja sairaaloiden poliklinikoilla. Yksityissektorin ja työterveyshuollon sairauskäyntien määrä pysyivät suurin piirtein ennallaan. Terveyskeskuskäyntien lisäyksen arvioidaan liittyvän omalääkärijärjestelmään, poliklinikkakäyntien lisäyksen erikoissairaanhoidon muuttuneisiin hoitokäytäntöihin, joiden mukaan toimenpiteet pyritään hoitamaan avohoidon käynteinä vuodeosastohoidon sijasta. Fysikaalisen hoidon käyttö väheni.
Tutkijat muistuttavat, ettei kahden poikkileikkaustutkimuksen perusteella saada tietoja välivuosista. Niinpä lääkärissäkäynnitkin vähenivät 16 % lamavuosina 1991-94, vaikka osoittavatkin nyt jo lisäystä.
Perheiden maksettaviksi tulleista sairauskuluista suurimman menoerän muodostivat lääkekulut.
