Potilaiden ohjausta parannetaan TYKS:ssa
Dosentti Sanna Salanterä Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta kertoo, että potilaiden opastusta kehitetään nyt TYKS:ssa siten, että potilaat kykenevät osallistumaan hoitoon, hallitsemaan omat terveysongelmansa sekä tekemään terveyttään koskevia päätöksiä. Vuonna 2000 alkaneessa hankkeessa ovat mukana Turun yliopisto, TYKS ja Turun ammattikorkeakoulu. Projektin interventiovaihe on vuosina 2002-2003 ja evaluointi 2004-2005.
- Monien sairauksien hoitoajat ovat nykyisin lyhentyneet, ja esimerkiksi lyhytkirurgisiin toimenpiteisiin tulevia potilaita on paljon. Sairaalassa ei välttämättä tiedetä, saavatko potilaat riittävästi tietoa, kun he menevät kotiin tai ovat tulossa johonkin toimenpiteeseen. Tietoa puuttuu myös siitä, kuinka paljon leikkauksia täytyy lykätä sen takia, että potilas on valmistautunut väärin, kertoo Sanna Salanterä.
Viime vuonna päättyneessä kartoitusvaiheessa tehtiin kysely TYKS:n 754 potilaalle sekä 623 hoitotyöntekijälle. Selvityksessä on mukana potilaita sairaalan kaikista muista klinikoista paitsi lastentaudeista ja psykiatriasta. TYKS:n intranetin kautta käytettävissä olevat potilasohjeet analysoitiin ulkoasun, opetuksellisuuden, sisällön, kielen sekä rakenteen osalta ja niiden luettavuus arvioitiin.
- Teimme potilaille laajan kyselyn, jossa selvitettiin, miten he ovat kokeneet saaneensa ohjausta sairaalassa. Suurin osa vastanneista kertoi, että he ovat saaneet riittävästi ohjausta eli 570 potilasta 754:stä ajatteli näin. Potilaista 116 kertoi saaneensa melko riittävästi ohjausta. Kun potilailta kysytään tyytyväisyyttä hoidon loppuvaiheessa, ovat he yleensä aina tyytyväisiä. Kuitenkin kun kysyimme tarkemmin, tietävätkö potilaat riittävästi tutkimuksista, hoidoista ja hoitojen sivuvaikutuksista, alkoi puutteita ilmetä enemmän. Potilaista 30 % tiesi mielestään melko riittämättömästi ja 40 % riittämättömästi tutkimuksista sekä hoidoista. Potilaiden toiveita ohjauksesta selvitettiin haastattelemalla ja keskustelemalla. Huomasimme kartoitusvaiheessa myös, että potilaan kokemusmaailmaa ei oteta hoitotyössä riittävästi huomioon. Hoitohenkilökunta ei tiedä, miten potilas kokee esimerkiksi sairaalassa olon. Myös eettinen puoli sai hoitotyössä vähän huomiota, ja potilaan neuvonta taloudellisissa kysymyksissä oli vähäistä. Hoitotyöntekijät perustavat potilaille antamansa ohjauksen osaston käytäntöihin sekä omaan työkokemukseensa. He pitivät taitojaan potilaiden opetuksessa joko melko hyvinä tai hyvinä.
Kirjalliset ohjeet vaikeaselkoisia
- Lähtökohtanamme oli ajatus, että ihminen, jolla on varmuus omasta olemisestaan, kykenee myös ottamaan vastuuta terveydestään. Mitä vähemmän ihmisellä on tällaista sisäistä hallintaa, sitä useammin hän kokee itsensä avuttomaksi sekä turvattomaksi. Potilaan tukiverkosto, johon kuuluvat esimerkiksi omaiset ja ystävät, vaikuttaa siihen, miten hän hallitsee itsensä sisäisesti, pohtii Salanterä.
- Kirjallisista potilasohjeista oli huomattavan suuri osa luettavuudeltaan vaikeita. Ne tukivat parhaiten potilaan tiedollista selviytymistä eli niissä kerrottiin mm., mihin tutkimuksiin potilas on tulossa ja miten ne tehdään, samoin liikkumiseen liittyvät asiat oli selvitetty hyvin, esimerkiksi tarvitseeko potilas kainalosauvoja jälkeenpäin. Taloudellisista ja sosiaalisista asioista ohjeet antoivat vähiten tietoa.
Sanna Salanterän mukaan kirjallisia potilasohjeita voidaan parantaa kiinnittämällä enemmän huomiota potilaan selviytymistä tukeviin sisäisen hallinnan osa-alueisiin ja ohjeiden luettavuuteen.
- Olemme nyt kehittämässä koko sairaalan kattavaa oppimistarvemittaria, jolla kartoitetaan, miltä alueelta potilas haluaa kulloinkin tietoa. Usein samat asiat kerrotaan jokaiselle ovesta sisään tulevalle potilaalle, vaikka monesti joku pitkään sairastanut ihminen tietää hoitoonsa liittyvistä asioista enemmän kuin hoitaja konsanaan. Oppimistarvemittarin avulla voidaan resursseja suunnata oikein. Potilasopetuksen kehittämishanke on synnyttänyt muitakin projekteja: parhaillaan kokeillaan mm. astmapotilaiden ryhmäohjausta, ja ortopedian yksikössä väitöskirjatyöntekijä testaa uutta potilaiden opetusmenetelmää, Salanterä toteaa.
