Professori Juha Kinnunen: Kustannusten kannalta tärkeintä on hoidon ajoitus
- Ei kannattaisi kinata niin paljon siitä, kuka tuottaa terveyspalveluja halvimmalla, sillä kokonaisuuden kannalta tärkeämpää on ajoitus: jos hoitokapasiteettia on, se pitäisi saada käyttöön, sanoo Terveysturva ja sen rahoitus -hanketta vetävä professori Juha Kinnunen Kuopion yliopistosta.
Terveysturva ja sen rahoitus -hankkeen tavoitteena on selvittää sairauksista aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Minkälaisia rahavirtoja sosiaali- ja terveydenhuollossa liikkuu ennen potilaan hoitotoimenpidettä, hoidon aikana ja toipilasaikana? Kenelle kustannuksia oikeastaan muodostuu?
Hankkeen yksi peruskysymyksistä on, riittäisivätkö nykyisin käytettävissä olevat rahat, jos ne voitaisiin kohdentaa toisin.
Monivuotisessa ja moniosaisessa hankkeessa ovat mukana Kuopion yliopisto, Kuntaliiton ja sairaanhoitopiirien omistama tutkimusyhtiö Efektia sekä Kela.
TOIPUMISAJOISSA HUIKEAT EROT
Polven nivelrikkopotilaan koko hoidosta odotus- ja toipumisaikoineen selvitään Kanta-Hämeen keskussairaalan alueella keskimäärin alle 5 000 eurolla. Kymenlaaksossa sama hoito odotuksineen ja toipilasaikoineen maksaa melkein 9 000 euroa.
Terveysturva-hankkeen ensimmäisen vaiheen tavoitteena oli selvittää, kuinka kauan potilaat olivat pois työstä ennen sairaalahoitoa, kuinka kauan sairaalahoito kesti, kuinka kauan potilaat olivat pois työstä sairaalahoidon jälkeen ja näiden jaksojen kustannukset. Terveystaloustutkimukseen valittiin jokaisen sairaanhoitopiirin suurin kunta ja kullekin pieni vertailukunta. Tutkimus kattoi 11 diagnoosia. Aineisto koski työikäistä väestöä.
Tulokset osoittivat hoitoajoissa ja siten hoitokustannuksissa olevan suuria alueellisia eroja. Eroja ei kuitenkaan aiheuttanut itse sairaalahoito, vaan hoidon odotusaika ja ennen kaikkea toipilasaika. Itse hoitojakso sen sijaan oli keskimäärin melko saman mittainen kaikissa sairaanhoitopiireissä.
Toipumisajoissa alueelliset erot saattoivat olla moninkertaiset. Kun diabetespotilaan toipumisaika Kuopiossa oli 51 päivärahavuorokautta, kului toipumiseen Lappeenrannassa kolminkertainen aika, 153 vuorokautta.
Vaikeasta masennuksesta toivuttiin sairaalahoidon jälkeen nopeimmillaan 45 päivässä, mutta pisimmillään toipuminen kesti 108 päivää.
Kinnusen mukaan sairaanhoitopiiri- ja paikkakuntakohtaiset merkittävät erot osoittavat eroja palvelujen saatavuudessa, mutta eroja myös hoitokulttuurissa.
Toipumisaikaa sairaalahoidon jälkeen voidaan pitää yhtenä hoidon onnistumisen indikaattorina ja siten myös sairaalan tuottamien palvelujen laadun mittana.
- Alueelliset erot ovat niin suuret, että benchmarkingia kannattaisi harrastaa aivan vakavissaan, Juha Kinnunen huomauttaa.
Seuraava tavoite onkin selvittää, mistä erot johtuvat. Ne ovat niin huomattavat, etteivät ne Kinnusen mukaan voi johtua pelkästään esimerkiksi potilaiden erilaisuudesta.
Erot ovat suuria myös odotusajoissa. Kun selkäleikkauspotilas odotti leikkaukseen pääsyä Kuopiossa 65 vuorokautta, pääsi vantaalaispotilas samaan leikkaukseen odotettuaan 40 vuorokautta. Kuopiolaisen toipilasaika kesti 92 vuorokautta, vantaalainen toipui 59 vuorokaudessa.
Sen sijaan yliopistosairaaloiden välinen vertailu sepelvaltimotautipotilaan odotus-, sairaala- ja toipumisajoissa antoi tulokseksi varsin samankaltaiset aikaprofiilit kaikista viidestä sairaalasta.
Tulokset koskevat vain potilaita, jotka ovat saaneet Kelalta korvausta työstä poissaolosta. Eläkeläisten lisäksi aineistosta ovat siten karsiutuneet alle yhdeksän päivää työstä pois olleet ja potilaat, jotka on hoidettu pelkästään perusterveydenhuollossa. Laskelmissa ei ole otettu huomioon myöskään lääke-, matka- tai kuntoutuskustannuksia eikä avosairaanhoidon kustannuksia.
Järjestelmä ei toimi - tulot putoavat
Jonottaminen ja pitkä toipumisaika aiheuttavat huomattavia kuluja sekä työntekijälle itselleen että työnantajalle.
Jos työntekijä saa olkapäävamman työpaikkansa tyky-tilaisuudessa, joutuu odottamaan toimenpidettä useita kuukausia ja on työkunnossa vasta toipilasajan jälkeen, onko oikein, että hänen tulonsa putoavat kolmanneksen sen vuoksi, että järjestelmä ei toimi, kysyy Kinnunen. Sairauspäiväraha on enimmillään vain noin 70 prosenttia normaaliansioista.
Kinnunen korostaakin hoidon ajoitusta: jos hoitokapasiteettia on, se pitäisi saada käyttöön. Kokonaisuuden kannalta ajoituksella on enemmän merkitystä kuin sillä, kuka hoitaa ja millä hinnalla.
- Jos tulojen putoaminen johtuu siitä, ettei potilas saa hoitoa, on kyseessä iso yhteiskuntapoliittinen kysymys, hän huomauttaa.
Kinnusen mukaan potilaiden paluuaika työelämään näyttää pitkältä myös kansainvälisesti vertaillen. Työelämään palaamiseen pitäisikin hänen mielestään kiinnittää huomiota heti sairausepisodin alussa.
Tutkimushankkeen toisessa vaiheessa selvitetään, koskevatko tulokset myös eläkeläisiä. Esitutkimuksen tulokset yllättivät tutkijat: niiden perusteella kaupunkien sosiaalipalvelujen tarvetta näyttää määräävän ennen kaikkea potilaiden epävirallinen sosiaalinen verkosto. Omaiset saattavat tulla satojenkin kilometrien päästä potilaan kotiin hoitoavuksi.
Jos sosiaalista verkostoa sen sijaan ei ole, sosiaalitoimen palveluja tarvitaan sekä ennen sairaalahoitoa että sen jälkeen. Avun kesto riippuu terveyspalvelujen saatavuudesta ja niiden laadusta.
