Radiologien tarve kasvaa

Radiologia vetää nuoria puoleensa entistä enemmän. Koulutettavien radiologien määrää pitäisi lisätä ainakin ­parikymmentä prosenttia, koska tutkimukset muuttuvat aiempaa vaativammiksi ja osa valmistuvista sijoittuu yksityissektorille, sanoo radiologian professori.

Radiologian tulevaisuus näyttää hyvältä HUS-Kuvantamisen johtavan ylilääkärin Pekka Tervahartialan mielestä. Radiologia voi tukea kliinisiä erikoisaloja entistä paremmin, ja radiologien yhteistyö hoitavan lääkärin kanssa syvenee.

– Radiologit tekevät hyödylliseksi koettua työtä. Meillä on erikoisosaamista ja teknisiä valmiuksia, kun halutaan tehdä entistä tarkempaa kuvantamisdiagnostiikkaa ja hoidon seurantaa. Toimenpideradiologiassa hoidot ovat monipuolistuneet, ja niitä tehdään usein myös päivystysaikaan.

Myös KYS:n radiologian professorin Ritva Vannisen mukaan radiologian tulevaisuus näyttää myönteiseltä monessa mielessä.

– Nuoria on tulossa alalle aiempaa enemmän, ja esimerkiksi toimenpideradiologia kiinnostaa monia.

Vastuualuejohtaja Irina Rinta-Kiikka TAYS:n Kuvantamiskeskuksesta puolestaan kertoo, että yhteistyö kliinikoiden ja radiologien kesken sujuu.

– Kliinikoilla on hyvä tietotaito oikeiden tutkimusmenetelmien tilaamiseksi. Yhä harvemmin potilas käy läpi useita eri kuvantamismenetelmiä epäselvän diagnoosin vuoksi. Potilas ohjataan mahdollisuuksien mukaan heti spesifisen diagnoosin antavaan kuvantamiseen.

Jopa kolmannes puuttuu

Radiologivaje kuitenkin huolestuttaa. Vannisen mukaan joistakin Itä-Suomen keskussairaaloista puuttuu jopa kolmasosa radiologeista.

– KYS:ssä on nyt kaikki radiologien virat täynnä. Erikoistuvien radiologien virkoja on seitsemän, hän toteaa.

Lääkäriliiton valtakunnallisen selvityksen mukaan valmistuvien radiologien määrä kattaa hädin tuskin eläköityvien sairaalaradiologien osuuden tulevina vuosina.

– Koulutettavien radiologien määrää pitäisi lisätä ainakin parikymmentä prosenttia, koska tutkimukset muuttuvat aiempaa vaativammiksi ja osa valmistuvista radiologeista sijoittuu yksityissektorille. Niin ikään osa radiologeista työskentelee osa-aikaisesti, Vanninen linjaa.

Valmistuvien määrään vaikuttaa myös radiologian erikoislääkärikoulutuksen pidentyminen viidestä vuodesta kuuteen.

Erikoistuvien vakansseja kaikissa yliopistosairaaloissa ei ole saatu lisättyä, vaikka on siirrytty eurooppalaisen standardin mukaiseen kuusivuotiseen koulutusohjelmaan.

– Laskennallisesti valmistuvien määrä tavallaan vähenee. Toki pyrimme ottamaan esimerkiksi tutkimusvapaille ja erikoislääkärin sijaisuuksiin ylimääräisiä koulutettavia.

Radiologipula tuntuu työssä

Rinta-Kiikka mainitsee, että radiologipula tekee työstä pakkotahtista. Niin kiireellisten kuin päivystystutkimusten määrä kasvaa koko ajan. Radiologipula näkyy sekä diagnostisessa että toimenpideradiologiassa.

TAYS:ssa on tällä hetkellä pulaa tuki- ja liikuntaelinradiologeista sekä mammografiaradiologeista. Neuroradiologien ja lastenradiologien tilanne on parempi.

Myös Rinta-Kiikasta yksi ratkaisu radiologipulaan olisi koulutusmäärien lisääminen. Mielenkiintoiselle erikoisalalle olisi tulijoita, mutta erikoistumispaikkojen määrä on rajallinen.

TAYS:ssa on nyt viisi radiologiaan erikoistuvan lääkärin virkaa.

– HUS kouluttaa moninkertaisen määrän radiologeja meihin nähden. Haluamme kantaa oman vastuumme radiologien koulutuksesta, ja olemme ryhtyneet toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi myös TAYS:ssa.

Vanninen toteaa, että radiologien tarve lisääntyy tutkimusmäärien kasvaessa. Työ on kuormittavaa, jos virkoja ei saada täytettyä tai radiologivajetta paikattua esimerkiksi tilapäisillä lisätyöjärjestelyillä ja ostopalveluilla.

– Työjärjestelyihin vaikuttaa myös se, että entistä useampi sairaalaradiologi tekee osa-aikatyötä. Päätoimista yksityisvastaanottoa pitää 20 prosenttia radiologeista.

HUS:ssa radiologien koulutusmääriä on lisätty, ja määrät kattavat eläköityvien osuuden sekä jossain määrin kuvantamisen kysynnän kasvua.

Tervahartialan mielestä kaikissa yliopistosairaaloissa pitäisi miettiä, kattaako koulutettavien radiologien määrä alueellisen tarpeen.

– HUS:ssa on 60 koulutusvirkaa, mikä on enemmän kuin muissa yliopistosairaaloissa yhteensä. Meiltä valmistuu hieman vajaat kymmenen radiologia vuodessa, mutta alueellinen tarve on suurempi.

Tutkimukset puntariin

Tervahartiala arvioi, että magneettikuvantaminen kasvaa koko maassa lähes kymmenen prosentin vuosivauhtia.

– Tietokonetomografioiden määrä puolestaan lisääntyy 5–10 prosenttia vuodessa, mikä meillä tarkoittaa lähes 8 000 tutkimusta enemmän kuin edellisenä vuonna.

Tavalliset röntgentutkimukset ovat hieman vähentyneet, mutta Tervahartialasta ne voisivat vähentyä selvästi enemmän. Hänen mielestään röntgentutkimusten tarpeellisuutta pitää tarkastella kriittisesti koko ajan. Röntgentutkimuksella tulee aina olla selkeä indikaatio ja merkitys hoitopäätöksen teossa.

– Tämä on vähän samanlainen tilanne kuin antibioottien käytössä. On helppoa sanoa, että niitä käytetään liikaa ja löyhin indikaatioin, mutta kuka sanoo, keneltä ne jätettäisiin pois?

Vannisen mielestä alan nopea tekninen kehitys tuo uusia haasteita radiologeille. Magneettikuvauksen indikaatioita tulee koko ajan lisää, tietokonetomografian käyttö kasvaa ja samalla leikekuvien jälkikäsittely vie usein aiempaa enemmän radiologin aikaa.

– KYS:ssä tehtiin vuonna 2015 lähes 1 500 tietokonetomografiatutkimusta enemmän kuin vuonna 2014. Myös magneettikuvausten käyttö lisääntyy jatkuvasti esimerkiksi vaativassa kardiologisessa diagnostiikassa ja syöpien kuvantamisessa.

Niin ikään akuuttia aivoverenkiertohäiriötä sairastavien potilaiden kuvantaminen ja katetrihoidot lisääntyvät, kun aivovaltimotukoksen trombektomian hyödyllisyydestä on nyt saatu vakuuttava näyttö.

– Uuden ohjeistuksen mukaan näille potilaille pitää tehdä heti tulovaiheessa natiivikuvauksen lisäksi tietokonetomografia-angiografia ja yliopistosairaalassa lisäksi harkinnan mukaan perfuusiokuvaus.

Apua tutkimuksen valintaan

KYS:ssä radiologit ohjaavat aktiivisesti lähetteitä kuvantamistutkimuksiin, jotka soveltuvat kulloinkin parhaiten potilaalle. Esimerkiksi natiivikuvausten määrä on merkittävästi vähentynyt KYS:ssä viiden viime vuoden aikana. Vannisen mielestä kuitenkin jonkin verran kuvataan ikään kuin varmuuden vuoksi.

Euroopan radiologiyhdistys on tarjoamassa tutkimuksen valintaohjelmaa pilotoitavaksi lähettäville lääkäreille myös Suomeen.

– Tässä ESR:n iGuide-ohjelmassa lähettävä lääkäri määrittelee oireet ja indikaatiot kuvantamiselle ja tilaa mielestään hyvän tutkimuksen. Järjestelmä näyttää punaista tai vihreää valoa sen mukaan, onko valittu kuvantamistutkimus näyttöön pohjautuvien suositusten mukainen.

Rinta-Kiikka korostaa, että radiologia on nimenomaan palveluyksikkö. Lausuntojen antamisen lisäksi radiologit vastaavat mielellään kuvantamismenetelmän valintaa koskeviin kysymyksiin, sillä tämä on radiologien vahvaa osaamisaluetta.

– Ihanteellisessa tilanteessa meillä olisi palvelupuhelin, johon kliinikot voisivat soittaa. Nyt vastaamme puheluihin työn ohessa. Radiologit arvioivat kuvantamismenetelmän valintaa jatkuvasti käytännön työssä.

Tietoa saa myös käsin tutkimalla

Rinta-Kiikan mielestä radiologiassa tarvitaan samaa toimintojen järkeistämistä ja siitä syntyvää priorisointia kuin koko terveydenhuollossa. Toimenpideradiologiassa toimintojen järkeistäminen on tarkoittanut muun muassa sitä, että diagnostisten kuvausten osuus on nykyään vähäinen.

Rinta-Kiikasta entistä suurempi priorisointikysymys on se, kuinka paljon kuvannetaan ja kontrolloidaan asioita, joille ei aiota tai voida tehdä mitään. Tämä kategoria kattaa esimerkiksi alkuvaiheen kulumamuutokset nivelissä.

– Priorisoinnin on kuitenkin perustuttava tosiasioihin ja näyttöön. Muun muassa Tampereella on tehty hyvää tutkimustyötä polvinivelen tähystyksistä ja niiden vaikuttavuudesta.

Rinta-Kiikka muistuttaa, että lääkäri saa paljon tietoa tutkimalla potilaan perusteellisesti käsin.

– Kaikkea ei tarvitse kuvantaa, ja tämä on hyvä selittää myös potilaille.