Rajoitustoimenpiteiden kirjaaminen parantunut kehitysvammahuollossa
Myös rajoitustoimenpiteiden tunnistaminen oli parantunut kehitysvammahuollon asumis- ja laitospalveluissa Valviran mukaan.
Valvira toteaa, että kehitysvammahuollon asumis- ja laitospalveluissa rajoitustoimenpiteet tunnistetaan ja kirjataan entistä paremmin. Toimintayksiköt ovat myös löytäneet keinoja tukea asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä.
Valvira selvitti itsemääräämisoikeuden toteutumista kehitysvammahuollon asumis- ja laitospalveluissa vuonna 2017 osana suunnitelmallista sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa. Selvitys kattaa 455 kehitysvammahuollon asumis- ja laitospalveluyksikköä vuodelta 2017. Niistä julkisia oli 110 ja yksityisiä 345. Selvityksessä oli myös mukana vuodelta 2018 469 asumis- ja laitospalveluyksikköä, joista julkisia oli 128 ja yksityisiä 341.
Selvityksen perusteella näyttää siltä, että vuonna 2016 voimaan tulleiden lakimuutosten toimeenpanossa on edistytty ja asiakkaan oikeusturva on parantunut.
Suuremmissa yksiköissä enemmän rajoitustoimenpiteitä
Rajoitustoimenpiteitä käytettiin 70 prosentissa selvityksessä mukana olleista yksiköistä.
Rajoitustoimenpiteiden määrä oli sitä suurempi, mitä suurempi yksikkö oli. Tämä päti sekä julkisiin että yksityisiin yksiköihin. Rajoitustoimenpiteiden määrä oli lisääntynyt yksityisissä toimintayksiköissä vuoteen 2015 nähden 34 prosenttia. Julkisten palvelujen kohdalla muutokset olivat vähäisiä.
Tulosten tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon vuonna 2016 voimaan tulleet lakimuutokset: voimassa olevassa laissa on rajoitustoimenpiteitä, joita ei ennen tulkittu rajoittamiseksi.
Vaikka rajoitustoimenpiteiden käyttö on osittain määrällisesti lisääntynyt, aineiston perusteella ei voida sanoa, että rajoitustoimenpiteitä käytettäisiin enemmän. On todennäköistä, että lakimuutoksen myötä kirjaaminen on täsmentynyt ja rajoitustoimenpiteet tunnistetaan paremmin.
Rajoitustoimet tosinaan perusteltuja
Toimintayksiköissä on tilanteita, jolloin rajoitustoimenpiteiden käyttö on perusteltua ja välttämätöntä asiakkaan tai muiden terveyden ja turvallisuuden vuoksi.
Rajoitustoimenpiteiden käyttö edellyttää päätöksentekoa. Kirjallinen, valituskelpoinen päätös tulee tehdä esimerkiksi päivittäisissä toiminnoissa käytettävien rajoittavien välineiden tai asusteiden säännönmukaisesta ja pitkäkestoisesta käytöstä ja valvotusta liikkumisesta.
Asiakasasiakirjoihin kirjattava ratkaisu tehdään esimerkiksi kiinnipitämisestä, henkilöntarkastuksesta ja lyhytaikaisesta erillään pitämisestä. Lainmukaisten ratkaisu- ja päätöskäytäntöjen erojen tunnistamisessa on edelleen jonkin verran haasteita, vaikka tilanne onkin parantunut aiempaan selvitykseen verrattuna.
Kaikissa selvitykseen kuuluneissa toimintayksiköissä henkilökuntaa perehdytetään ja ohjeistetaan yksikön käytännöistä kehitysvammaisten itsenäisen suoriutumisen ja itsemääräämisoikeuden toteutumisen varmistamiseksi. Kirjalliset ohjeet löytyvät 84 prosentissa yksiköistä. Parannus on selkeä: vuonna 2016 kirjalliset ohjeet löytyivät vain 17 prosentilta tutkituista yksiköistä.
Itsemääräämisoikeuden tukeminen ja rajoitustoimenpiteiden asianmukaisuus ovat osa toimintayksikön omavalvontaa, ja niihin liittyvät käytännöt tulee kirjata yksikön omavalvontasuunnitelmaan.
Kuva: Panthermedia
