Rakentava vuorovaikutus auttaa vastaanotolla ja esimiestyössä

Havainto, tunne, tarve ja pyyntö ovat rakentavan vuorovaikutuksen elementtejä.

Kun Espoon Tapiolan terveysaseman ylilääkäri, yleislääketieteen erikoislääkäri Soila Karreinen aloitti esimiestyöt nelisen vuotta sitten, hän halusi kehittää vuorovaikutustaitojaan.

Hän kävi rakentavan vuorovaikutuksen (NVC, nonviolent communication) ja ratkaisukeskeisen valmentamisen kursseja.

Niistä on ollut hyötyä esimiestyössä, ja Karreisen mielestä menetelmät sopivat myös potilastyöhön.

Rakentavan vuorovaikutuksen elementit ovat havainto, tunne, tarve ja pyyntö. Kun ihminen tekee havainnon, nousee usein esiin jokin tunne. Tunne kertoo tarpeesta, ja tarve voidaan sanoittaa selkeäksi pyynnöksi, jos haluaa sen tulevan huomioiduksi.

Havaintoja voi tehdä paitsi toisen käytöksestä ("Olisit varmasti kaivannut enemmän tukea, kun olit sairas ja huolissasi"), myös omista reaktioista ("En pysty ottamaan viestiäsi vastaan, kun tulit vauhdilla ja äänekkäästi huoneeseeni. Haluaisin kuulla sinua rauhassa. Voitko istua alas ja kertoa saman hiljaisemmalla äänellä").

Parhaimmillaan rakentava vuorovaikutus ja siihen kuuluva empaattinen kuuntelu voivat vaikeassakin tilanteessa antaa puhujalle syvän ymmärretyksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksen ja kuuntelija puolestaan ymmärtää paremmin, mistä on kyse ja miten kannattaa toimia.

Ytimenä on yhteyden rakentaminen

Soila Karreinen on aloittanut työntekijöiden kanssa kuulluksi tulemisen keskustelut, joiden tavoite on parantaa kokemusta esimiestyöstä ja työpaikasta kaiken kaikkiaan. Tavoitteena on löytää tarpeita ja muodostaa niistä pyyntöjä työyhteisön jäsenille, usein lähiesimiehille.

Jos pyynnön kohde ei halua toimia täsmälleen pyynnön mukaisella tavalla, kenties joku toinen tapa onnistuu, Karreinen kuvaa vuorovaikutuksen jatkoa.

Potilastyössä rakentava vuorovaikutus voisi Karreisen mukaan auttaa esimerkiksi terveiden elintapojen edistämisessä. Vastaanotolla voi tulla esiin vaikkapa, että potilas ei usko onnistuvansa tupakoinnin lopettamisessa. Tilanteessa voi sanoittaa potilaan epävarmuutta ja kysyä, millaista tukea hän kaipaa.

Ytimenä on yhteyden rakentaminen.

– Yhteys on kaikki kaikessa. Sen kautta voidaan rakentaa jaettu todellisuus ja yhteinen ymmärrys, Karreinen summaa.