Rauhoittavasti vaikuttava lääkitys yleinen kotona asuvilla ikäihmisillä
Vanhusten monilääkitys yleistyi selvästi 1990-luvulla, ja yhä useammat kotona asuvat ikääntyneet käyttävät lääkkeitä, joilla on jonkinlainen rauhoittava tai väsyttävä vaikutus, osoittaa kotona asuvien ikäihmisten lääkkeiden käyttöä selvittänyt väitöstutkimus. Monilääkitys ja rauhoittavien tai väsyttävien lääkkeiden käyttö saattaa kuitenkin heikentää kotona asuvan vanhuksen toimintakykyä ja siten hänen edellytyksiään selviytyä kotona.
Lääketieteen lisensiaatti Tarja Linjakumpu jakoi väitöskirjaansa varten kaikki Suomessa avohoidossa käytettävät noin tuhat lääkettä neljään ryhmään niiden rauhoittavuuden perusteella. Rauhoittavasti tai väsyttävästi vaikuttavia lääkkeitä käytti peräti 40 prosenttia kotona asuvista ikäihmisistä, joilla oli lääkitys. Valtaosa ikäihmisistä lääkitystä käyttikin, vain 12 prosenttia tutkituista ei käyttänyt lainkaan lääkkeitä.
Tulokset hämmästyttivät tutkijaa itseäänkin.
- Vaikka olen tehnyt geriatrista työtä ja nähnyt kotona asuvien ikäihmisten lääkelistat, minulle oli silti yllätys, että monilääkitys oli yleistynyt niin merkitsevästi 1990-luvulla, lokakuun alussa väitellyt Tarja Linjakumpu sanoo.
Kotona mutta tokkurassa?
Toinen yllätys oli rauhoittavasti vaikuttavien lääkkeiden yleisyys. Useissa kymmenissä somaattisten tautien hoitoon tarkoitetuissa lääkkeissä on rauhoittavasti vaikuttavia lääkeaineita tai niillä on rauhoittava sivuvaikutus, ja pari sataa somaattisen sairauden hoitoon tarkoitettua lääkettä saattaa aiheuttaa väsymystä. Oma ryhmänsä ovat tietenkin varsinaiset unilääkkeet ja rauhoittavat lääkkeet.
- Aikaisemmin ei ollut tutkittu, kuinka paljon ikääntyneet todella käyttävät rauhoittavasti vaikuttavia lääkkeitä, Tarja Linjakumpu sanoo.
Hyvin vähän oli entuudestaan tietoa myöskään niiden ikäihmisten lääkkeidenkäytöstä, jotka asuvat kotona.
Tarja Linjakumpu pitää nurinkurisena tilannetta, jossa ikääntyneiden oletetaan selviytyvän yhä kauemmin kotona avohoidon turvin, mutta jossa väsymystä ja tokkuraisuutta aiheuttava lääkitys saattaa samaan aikaan heikentää heidän edellytyksiään selviytyä siellä.
- Tähän pitäisi nyt puuttua. Kotona asuvien toimintakykyähän voi vielä parantaa.
Monilääkitys oli kaikkein yleisintä kotisairaanhoidon asiakkailla, jotka myös kaikkein yleisimmin käyttivät sedatiiveja. Tarja Linjakummun mielestä kotisairaanhoidon henkilökuntaa olisikin koulutettava havaitsemaan lääkkeiden sivu- ja yhteisvaikutuksia.
- Hehän tapaavat potilaan useammin kuin lääkäri. Kotisairaanhoitajat ovat myös itse toivoneet tällaista koulutusta.
Monilääkitys neljäsosalla
Tarja Linjakumpu vertasi tutkimuksessaan kotona asuvien ikääntyneiden lääkitystä Liedossa 1990-luvun alussa ja lopussa. Tutkimukseen osallistujat olivat 64-97-vuotiaita. Ensimmäisen tutkimusjakson aikana monilääkitys oli vajaalla viidenneksellä ikääntyneistä, mutta viime vuosikymmenen lopulla jo neljäsosa kotona asuvista ikäihmisistä käytti useampaa kuin viittä reseptilääkettä.
Uutta Linjakummun tutkimuksessa olivat myös vanhimpien, yli 84-vuotiaiden lääkkeiden käyttöä koskevat tiedot. Lähes kaikki 85 vuotta täyttäneet käyttivät lääkkeitä ja joka toisella heistä oli enemmän kuin viisi reseptilääkettä. Psyykenlääkkeiden käyttö yleistyi 1990-luvulla eniten juuri vanhimmilla vanhuksilla niin, että 1990-luvun lopussa joka toinen heistä käytti jotain psyykenlääkettä.
Väitöstutkimuksessa toteutettu lääkkeiden luokittelu niiden rauhoittavuuden perusteella on ensimmäinen laatuaan. Muutaman vuoden takainen luokittelu on tarkoitus hienosäätää ja päivittää eri alojen asiantuntijoista koostuvassa paneelissa. Jatkossa siitä toivotaan esimerkiksi CD:nä työvälinettä käytännön lääkärintyöhön.
