Sepelvaltimotautipotilaiden akuuttihoito tarkentuu

Sepelvaltimotautikohtauksen hoito on tasapainottelua verenvuotojen ja hyytymien välillä. Hyytymien estämiseksi on käytössä useita lääkeryhmiä. Lähes kaikille potilaille aloitetaan kevytketjuinen hepariini, joista käytetyin on enoksapariini. Tukholmassa syyskuun alussa ESC:ssa julkaistiin OASIS 5 Michelangelo -tulokset. Satunnaistetussa tutkimuksessa verrattiin 20 000 sepelvaltimotautikohtauspotilaalla (ei ST-nousu) enoksapariinia (1 mg/kg x 2 SC) fondaparinuksiin (2,5 mg x 1 SC), joka on suora faktori Xa -inhibiittori. Tutkimuksen perusteella fondaparinuksi on vähintään yhtä tehokas kuin enoksapariini. Yhdeksän vuorokauden seurannassa ei ollut eroa, mutta jo 30 vuorokauden kuluttua fondaparinuksilla hoidetuilla oli parempi ennuste. Lisäksi fondaparinuksilla hoidetuilla oli verenvuotoja merkittävästi vähemmän. Suuret ja myös pienet vuodot vähenivät jopa 50 %.

ST-nousuinfarktissa sepelvaltimo on tukkeutunut ja mahdollisimman nopealla suonen aukaisulla säästetään sydänlihasta. Paras tunnettu hoitomuoto on välitön pallolaajennus. ASSENT-4 PCI -tutkimuksessa verrattiin satunnaistetusti normaalia pallolaajennushoitoa tenekteplaasi-liuotushoitoavusteiseen ryhmään. Tutkimus jouduttiin keskeyttämään 1 667 potilaan jälkeen, koska liuotushoitoavusteisessa ryhmässä todettiin lisääntynyt kuolleisuus (6,0 vs 3,8 %). Myös aivotapahtumat ja uusintainfarktit lisääntyivät.

Hoitoihin liittyvillä verenvuodoilla näyttää tutkimusten perusteella olevan arvioitua suurempi ennusteellinen merkitys, mikä on pyrittävä ottamaan huomioon hoitovalintoja tehtäessä.