Sivupolkuja ja oivalluksia
Lääkäri voi ryhtyä kliinikoksi tai tutkijaksi, tai sitten joksikin ihan muuksi. Kaksi kollegaa kertoo valinnoistaan.
– En ole koskaan ollut tittelien tai rahan perään. Tärkeintä on, että työ on mielekästä ja näen yhteyden potilaaseen, Marjo Hahka-Kemppinen sanoo.
Ahti Mäkitie
toimitusjohtaja, Carecode Oy
Ahti Mäkitie kävelee työpaikallaan vaaleansinissä sukissa ja esittelee huoneita. Ollaan Töölön sairaalan vieressä Helsingissä. Samalla lähellä ja kaukana lääkärien maailmasta.
Mäkitien toinen jalka on lääketieteessä, toinen tuotantotaloudessa. Hän on suorittanut diplomi-insinöörin tutkinnon Aalto-yliopistossa ja valmistuu lääkäriksi ensi vuonna.
Nyt hän johtaa kavereidensa kanssa perustamaansa start upia, joka tarjoaa terveydenhuoltoon uusia kommunikaatioratkaisuja. Carecode Oy:n avarassa toimistossa on kuusi työpöytää.
Mäkitien päivät täyttyvät nykyisten ja tulevien asiakkaiden tapaamisista sekä sadasta muusta asiasta, joita yrityksen pyörittämiseen kuuluu. Esimerkiksi tuotteen kehittämisestä, myynnistä, rahoituksesta ja rekrytoinnista.
– Jotenkin tykkään tästä arjesta tosi paljon, hän sanoo.
– En odota, että päivä päättyy. Työaikaa ei tule mitattua, koska sitä ei ole. Työasiat ovat mielessä melkein koko ajan, hyvällä tavalla.
Idea kypsyi hiljalleen
Mäkitie lähti ensin opiskelemaan tuotantotaloutta. Hän tiesi kuitenkin jo varhain, että opiskelut eivät jää siihen.
– Olen aina halunnut yhdistää nämä kaksi alaa. Terveydenhuolto on todella kiinnostavaa, siinä aikaan saatava hyöty on niin ilmeistä, hän kertoo.
Mäkitie kasvoi lääkäriperheessä, joten alaan oli tuntumaa jo sitä kautta.
Ahti Mäkitie pitää nykyistä työtään jonkinlaisena vaihtoehtona tutkijan työlle. Häntä kiinnostaa kehittää potilaiden hoitoa pitkäjänteisessä projektissa. Aluksi hänelle ei ollutkaan selvää, tekeekö hän sitä kliinikkona, tutkijana vai yrittäjänä.
Yrityksen idea alkoi syntyä hiljalleen nelisen vuotta sitten. Ytimessä oli ongelma, jonka lääkäriopiskelijat olivat havainneet.
– Näimme, että kommunikaatio on terveydenhuollossa aika vaikeaa ja heikkoa. Se on suuri syy siihen, että tulee tarpeettomia viiveitä, kaksinkertaista työtä ja virheitä.
Kaverukset halusivat tarjota terveydenhuoltoon helppoja, strukturoituja ratkaisuja post it -lappujen ja kasvokkaisten keskustelujen tilalle.
Yritys on toiminut nyt kahden vuoden ajan. Asiakkaisiin kuuluu 15 terveydenhuollon organisaatiota.
Lääkis opetti ongelman analysointia
Mäkitie on työskennellyt lääkärinä sairaalassa ja aikoo tehdä jonkin verran kliinistä työtä jatkossakin. Häntä kiinnostaa kuitenkin enemmän se, miten hoitoa toteutetaan tietojärjestelmien tasolla. Sen kehittämiselle on hänen mukaansa kova tarve.
Lääkärikoulutuksesta ja työkokemuksesta on Mäkitielle paljon etua, kun hän tekee yhteistyötä lääkärien ja hoitajien kanssa.
– Kun on ollut sairaalassa lääkärinä, niin tietää, mitä arki ja jokapäiväiset ongelmat ovat. Puhuu samaa kieltä. Terveydenhuolto on aika erityinen kenttä. Pitää ymmärtää syvällisesti, mitä siellä tapahtuu, hän toteaa.
Lääkärikoulutus antaa Mäkitien mielestä hyvän pohjan myös muuhun kuin kliinikon tai tutkijan työhön. Lääkiksessä oppii hyvin analysoimaan ongelmia.
– Se mitä tarvittaisiin enemmän, on tiimityöskentely. Esimerkiksi tuotantotalouden opiskelijat tekevät paljon ryhmäprojekteja. Se on tärkeää.
Mäkitie on nyt 27-vuotias. Missä hän näkee itsensä 40-vuotiaana?
– Toimin joko tässä tai seuraavassa tai sitä seuraavassa yrityksessä. Pääpaino on työssä, jossa kehitetään jotakin uutta. Lääkärinä en erikoistu, mutta pidän itseni ajan tasalla.
Mäkitien neuvo opiskelijalle:
Kannattaa olla kiinnostunut laajasti eri asioista. Tutustu myös ei-medisiinareihin ja siihen, mistä näkökulmista he katsovat maailmaa.
Marjo Hahka-Kemppinen
syöpätautien Euroopan lääketieteellinen johtaja, Eli Lilly
Marjo Hahka-Kemppinen palasi juuri Yhdysvalloista, taas kerran. Viime vuonna hän oli 135 päivää matkoilla, ja Yhdysvalloissa tuli käytyä lähes kymmenen kertaa.
Eli Lillyn pääkonttori on Indianapolisissa ja Euroopan tärkeät keskukset muualla kuin Suomessa. Kansainvälinen työ on jättänyt jälkensä Hahka-Kemppisen puheeseen.
– Vastuullani on kaikki tutkimus, mitä Euroopassa tehdään eri molekyyleillä varhaisesta vaiheesta siihen, kun tuote on markkinoilla. Sitten minulla on muun muassa kaikki medical affairs.
Hahka-Kemppinen headhuntattiin Lillylle 14 vuotta sitten Suomen lääketieteelliseksi johtajaksi. Hän työskenteli tuolloin kliinisenä opettajana Helsingin yliopistossa.
– Ajattelin, että tämä on hyvä mahdollisuus käydä katsomassa. Ainahan sitä pääsee klinikkaan takaisin.
Vaikutusmahdollisuudet yllättivät
Marjo Hahka-Kemppinen ei alun perin kaavaillut uraa lääketeollisuudessa. Hän nauraa olevansa vähän huono esimerkki urasuunnittelusta, sillä oikeastaan hän ei tehnyt sellaista ollenkaan.
Hänellä oli kuitenkin avoin mieli lääkeyritysten suuntaan. Hän oli tehnyt yhteistyötä yritysten kanssa, ja omat vanhemmatkin olivat yrittäjiä.
Hahka-Kemppinen toteaa, että aikoinaan yrityksen palvelukseen lähteminen ei ollut niin hyväksyttävä vaihtoehto. Ajattelu oli kapeampaa kuin nykyään.
– Vasta täällä ollessani minulle on auennut, mitä kaikkea voin tehdä. Minulla on lyhyt linkki yrityksen ylimpään päätösvaltaan. Vaikutusmahdollisuudet ovat suuremmat kuin olisin aiemmin osannut kuvitella.
Lääkärin identiteetti on vahvasti tallella.
– Ennen autoin yhtä potilasta kerrallaan. Nyt ajattelen, että jos tiimini tuo oikeanlaisen kokemuksen pöytään, kun keskustellaan lääkkeiden kehittämisestä ja tuomisesta markkinoille, niin yhden sijasta voin auttaa jopa kymmeniä tuhansia potilaita.
– Sama draivi auttaa potilaita on tärkein syy, miksi teen tätä työtä. Niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin.
“Itseluottamusta tarvitaan"
Marjo Hahka-Kemppinen tekee johtajana enemmän työtunteja kuin aikoinaan kliinikkona, mutta on harvoin yhtä väsynyt työpäivän jälkeen. Nyt hän voi itse vaikuttaa aikatauluihinsa enemmän.
Joskus puhelinkokous alkaa iltayhdeksältä, mutta johtaja voi myös sanoa, että nyt ei käy.
– Klinikka on eri tavalla kuluttavaa, siinä antaa kaikkensa. Aika harva jaksaa sitä koko aikaa. Osa-aikajärjestelyt ja sellaiset ehkä kertovat työn kuormittavuuden muuttumisesta, hän sanoo.
Bisnesmaailmassa pärjääminen vaatii monenlaisia ominaisuuksia. Hahka-Kemppisen mukaan pitää olla ulospäin suuntautunut ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Lääketieteellisen osaamisen pitää olla uskottavaa.
– Itseluottamusta tarvitaan. Varsinkin bisnespartnereilla se on jotenkin sisäsyntyistä. Lääkärit kommentoivat mieluiten vain juuri lääketieteellistä puolta. Sellaista ei voi ajatella, jos haluaa tulla kuulluksi. Pitää uskaltaa avata suunsa, jos on sanottavaa.
Hahka-Kemppinen toivoisikin, että lääkärikoulutuksessa opetettaisiin enemmän esiintymis- ja johtamistaitoja. Hän on itse antanut vuorovaikutuskoulutusta ja kokee, että siitä on ollut paljon hyötyä myös muualla kuin potilas-lääkärisuhteessa.
Tasapainoista matkalaukkuelämää
Hahka-Kemppinen katsoo, että parasta hänen tehtävässään on monimuotoisuus ja monikulttuurisuus. Omassa organisaatiossa on 85 alaista eri puolilla Eurooppaa, ja joka päivä oppii uutta.
Tulevaisuudesta hänen on vaikea sanoa. Euroopassa hän ei voi enää edetä ylemmäs yrityksessä, sellainen vaatisi muuttoa Yhdysvaltoihin.
Marjo Hahka-Kemppinen on oppinut elämään tasapainoista matkalaukkuelämää, ja perhekin on tottunut siihen. Hän alkoi odottaa lastaan, kun oli ollut Lillyllä kaksi viikkoa.
– Ei tätä ehkä normaaliksi perhe-elämäksi voi sanoa. Poikani ei muusta tiedä kuin matkustavasta äidistä. Mieheni tukee erittäin hyvin, Hahka-Kemppinen sanoo.
Hahka-Kemppisen neuvo opiskelijalle:
Kannattaa olla avoimin mielin eikä kategorisoida liikaa, mitä tekee tai ei tee. Tartu rohkeasti tilaisuuksiin sekä klinikassa että sen ulkopuolella. Älä ajattele, että et osaa jotakin. Muista, että uria voi olla monta. Aina voi vaihtaa tai palata.
