Suomen ensimmäisestä avosydänleikkauksesta 40 vuotta
Turussa juhlittiin vapun alla Suomen ensimmäistä avosydänleikkausta, joka tehtiin sydän-keuhkokoneen avulla. Myös potilas, silloin 6-vuotias pikkutyttö, Taina Kevätlahti oli mukana juhlasymposiumissa.
- Oli innostavaa kuulua ryhmään, jonka tavoitteena oli tehdä avosydänleikkaus! kuvailee professori Matti Vapaavuori liki puolen vuosisadan takaisia tuntemuksiaan. Innostusta ja näkemystä ryhmällä olikin huomattavasti enemmän kuin rahaa ja välineitä. Hyvillä suhteilla ja lobbaamisella välineitä ja tietotaitoa kuitenkin saatiin hankittua.
Tavoite toteutui Turussa 28. huhtikuuta 1950. Suomen ensimmäisestä onnistuneesta avosydänleikkauksesta sydän-keuhkokoneen avulla on nyt neljäkymmentä vuotta.
Kolmen tunnin leikkaus
Potilas, 6-vuotias pikkutyttö oli valmisteltu huolellisesti leikkaukseen. Häntä oli hoidettu parin viikon ajan rauhoittavilla lääkkeillä ja spuhdistusmielessä antibiooteilla profylaktisesti, jotta hän olisi varmasti leikkauskelpoinen.
- Itse en muista ajasta ennen leikkausta paljoakaan; vain sen, että olin aina väsynyt enkä jaksanut leikkiä toisten lasten mukana, Taina Kevätlahti kertoo. Hänen vaivansa oli geneettisesti periytyvä, reikä sydämen kammioiden välissä.
Leikkauksen suoritti dosentti, sittemmin professori ja kirurgian klinikan ylilääkäri Sauli Viikari. Anestesian hoiti Matti Vapaavuori. Leikkauksessa avustivat Ville Autio, Lassi Antila ja Aaro Hyttinen. Keinoverenkierrosta ja valvontalaitteista vastasivat Leo Hirvonen, Pentti Valleala ja Eero Särkkä. Lastenlääkärinä potilaasta huolehti Tuomas Peltonen.
-Esilääkityksenä potilas sai 2,5 mg/kg nembutaalia ja 0,1 ml/kg baby-morfiinia. Induktioannos oli 50 mg pentotaalia laskimoon, ja anestesiaa jatkettiin intubaatiossa fluotaani-inhalaatiolla ja N20-02-seoksella. Juuri ennen sydän-keuhkokoneeseen yhdistämistä fluotaanin anto keskeytettiin ja laskimoon ruiskutettiin 25 mg petidiiniä ja 10 mg tubokurarea. Keinoverenkierron aikana keuhkoihin puhallettiin typen ja hapen (20 %) sekoitusta. Perfuusion jälkeen keuhkot ventiloitiin puhtaalla hapella. Haavaa suljettaessa potilaan reagoidessa kipuun anestesiaa jatkettiin happi-ilokaasuseoksella, kertaa Matti Vapaavuori tarkkoja muistiinpanojaan.
Itse leikkaus kesti noin kolme tuntia. Sauli Viikari muistaa, ettei reiän sulkeminen ollut aivan ongelmatonta - tuonaikaiset kuvantamismenetelmät eivät olleet kertoneet ihan täyttä totuutta sydämen viallisesta rakenteesta.
Sydämensisäisen toimenpiteen suorittamiseen tarvittiin 22 minuutin täydellinen keinoverenkierto. Tämän jälkeen 18 minuuttia kestävän osittaisen keinoverenkierron jälkeen potilaan oma sydän pystyi vastaamaan riittävästä verenkierrosta.
Leikkaus onnistuu hyvin. Klo 02.05 siirretään varsin hyväkuntoisena pahimman vaaran (hypoterminen reaktio ja sydäninsuffisienssin oireet) mentyä ohi osastolle 3, lukee Vapaavuoren muistiinpanoissa.
Laitteita ja oppia ulkomailta
Ensimmäisen avosydänleikkauksen suorittaminen liittyy Turun yliopiston sydäntutkimusaseman perustamiseen. Tutkimusasema toimi epävirallisesti jo vuosia ennen kuin siitä tuli virallisesti Turun yliopiston laitos vuonna 1965. Laitoksen ensimmäisenä esimiehenä toimi professori Kaarlo Hartiala.
Ennen ensimmäistä avosydänleikkausta ryhmä oli harjoitellut mm. isoilla koirilla. Oppia oli haettu ulkomailta, mm. Tukholmasta ja Yhdysvalloista. Tanskasta saatiin puolestaan lastenkirurgi opettamaan menetelmiä.
Varat sydän-keuhkokoneen hankintaan saatiin Lääke Oy:n lahjoituksesta ja Turun kaupungin määrärahasta. Laitteeksi valittiin ruotsalainen Crafoord-Senning-tyyppinen sydän-keuhkokone, jonka oli valmistanut Aga. Sen keuhko-osa toimi pintaoksigenaattorina vaakasuorien sylinterien avulla.
Avosydänkirurgia käynnistyi myöhemmin samana vuonna myös Helsingissä. Siellä tehtiin ensimmäiset avosydänleikkaukset kesäkuun alussa nelihenkisen englantilaisen asiantuntijaryhmän avulla.
