Suomen sairaalat ovat kurjassa kunnossa Kuntayhtymät laiminlyövät peruskorjauksia
Kun valtio lakkasi maksamasta sairaaloiden ja terveyskaeskusten peruskorjaukseen korvamerkittyä valtionapua, lopahti myös into korjata laitoksia. Kosteusvauriot ja homesienet kuitenkin jatkoivat etenemistään. Tuoreen selvityksen mukaan 15 prosenttia sairaalapinta-alasta vaatii välitöntä korjausta, viidesosa vähintään lisätutkimusta.
Suomen sairaalarakennuksista iso osa on niin huonossa kunnossa, että se haittaa jo tilojen käyttäjien terveyttä. Vaarassa on erityisesti henkilökunta, mutta myös kaikkein huonokuntoisimmat potilaat.
- Kun lähdimme tekemään selvitystä sairaaloiden sisäilmasta, odotukset olivat positiiviset. Hoidetaanhan näissä tiloissa sairaita ihmisiä, ja käyttäjiä ovat terveydenhuollon ammattilaiset, kertoo professori Kari Reijula Uudenmaan aluetyöterveyslaitokselta.
Tarkastuskierroksen tulos olikin aivan päinvastainen.
- Koulujen ja toimistorakennusten huono sisäilman laatu on jo pitkään ollut tiedossa, mutta sairaaloiden sisäilma päihitti huonoudessaan nämäkin! lausahtaa Kari Reijula. Hän selvitti työryhmineen sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä sairaaloiden sisäilman laatua kahden viime vuoden aikana.
Osastoilla haisee kuin kellarissa
Kolmasosa maanviljelijöistä ja rakennusalan ammattilaisista on työterveyskyselyissä ilmoittanut tuntevansa homeen ja maakellarin hajua työympäristössään.
- Ihan ymmärrettävää. Mutta samanlaisissa oloissa työskentelee sosiaali- ja terveydenhuollossa joka viides! Sitä ei voi pitää hyväksyttävänä, Kari Reijula sanoo.
- Korkeatasoista suomalaista lääketiedettä harjoitetaan välttävissä tiloissa, tiivistää Reijula.
Reijulan johtama asiantuntijatyöryhmä teki viikon mittaiset kommandoiskut kymmeneen keskussairaalaan. Yhteistyössä sairaalan oman henkilökunnan kanssa tilat tutkittiin, ja henkilökunnalle tehtyyn kyselyyn vastasi kaikkiaan 4 000 työntekijää.
Lähes puolet työntekijöistä koki jatkuvaa ympäristöhaittaa kuivasta ilmasta, kolmasosa kärsi melusta tai vedosta. Tunkkaisesta ilmasta kärsi 40 prosenttia työntekijöistä.
Heillä oli myös erilaisia oireita; nenän ärsytystä, käsien tai silmien ärtymistä tai väsymistä. Oireita raportoi noin joka neljäs työntekijä. Oireista kärsivien määrät ovat suurempia kuin esimerkiksi toimistotyöntekijöillä on aikaisemmin raportoitu.
Ministeri ei yllättynyt
Raportin tiistaina vastaanottanut sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre ei myöntänyt olevansa yllättynyt sairaaloiden sisäilman ongelmista. Lääkärille ongelmat ovat tuttuja.
- Yllättävää oli se, ettei terveydenhuollon tiloja ole pidetty kunnossa! Mönkäre toteaa.
- Korjaustoiminta näyttää suorastaan romahtaneen korvamerkittyjen valtionapujen loppumisen jälkeen. Tässä on taas kohta, jossa kunnat olisivat ehkä sittenkin tarvinneet valtion ohjausta, Mönkäre mietiskelee.
Esimerkiksi vuonna vuonna 1993 sairaaloita korjattiin noin 59 miljoonalla eurolla, ja vuonna 2000:kin vielä vajaalla 20 miljoonalla eurolla. Sen jälkeen vuosittaiset korjaussummat ovat vaihdelleet vajaasta miljoonasta seitsemään miljoonaan euroon.
- Arvioimme nyt, että korjausrahaa tarvittaisiin 370 miljoonaa euroa! Kari Reijula ilmoittaa vertailukohdaksi.
- On selvää, ettei korjauksia voida tehdä kerralla. Yhtä selvää on, etteivät kuntien ja kuntayhtymien voimavarat riitä tähän urakkaan, vaan tarvitaan koko yhteiskunnan tukea, ministeri Sinikka Mönkäre painottaa.
- Korjaamiseen ei myöskään riitä pelkkä rahasäkki, vaan korjaustyöhön tarvitaan huomattavaa ammattitaitoa, Reijula muistuttaa. Esimerkiksi rakennusvaiheessa mikrobit eivät saa päästä leviämään sairaalan ilmanvaihdon mukana. Ne voivat aiheuttaa hengenvaaran vaikeasti sairaille, kuten esimerkiksi luuydinsiirtopotilaille.
Reijulan johdolla laadittu raportti päättyy suosituksiin, joista keskeisin on valtakunnallisen ohjelman laatiminen sairaaloiden korjaamiseksi.
