Terveysliikuntatoimikunta: Joka kolmas suomalainen liikkuu liian vähän

Liikunnan positiivisista terveysvaikutuksista saatu näyttö on ollut ohjenuorana sosiaali- ja terveysministeriön Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietinnössä. Toimikunta esittää merkittävää lisäpanostusta terveyttä edistävän liikunnan kehittämiseen. Ehdotuksen mukaan tulisi tähän tarkoitukseen käyttää vuoteen 2005 mennessä noin 20 miljoonaa markkaa (3,4 miljoonaa euroa) enemmän vuosittain. Terveysliikunta ei kuulu kunnassa vain yhden hallinnonalan vastuulle, vaan voimavarat tulisi suunnata siihen monelta eri taholta, kuten terveydenhuollosta, liikunta-, sosiaali-, ympäristö- ja rakennustoimesta.

Periaatteena on, että hyväkuntoisina ihmiset säilyvät pitempään terveinä ja kuluttavat vähemmän terveydenhuoltomenoja. Toimikunta suosittelee liikunnan sijoittamista päivittäisten toimien lomaan ja jokaisen oman elinpiirin läheisyyteen. Puhutaan arkiliikunnasta, hyötyliikunnasta ja uusimpana käsitteenä perheliikunnasta.

Terveysliikunta-ajattelu vaatii muutoksia niin ihmisten asenteissa kuin ympäristön suunnittelussakin. Jokainen yksilö voi miettiä, miten voi liittää liikunnan omiin arkiaskareisiin, työ- ja kauppamatkoihin, vapaa-aikaan, kotitöihin jne. Ympäristön suunnittelussa olisi aina otettava huomioon turvalliset ja helposti saavutettavat liikuntapaikat sekä kevyen liikenteen väylät.

Terveysliikuntatoimikunta toteaa mietinnössään, että tällä hetkellä jokaisessa suomalaisessa ikäryhmässä kolmasosa harrastaa terveyden kannalta liian vähän liikuntaa. Varsinkin 13-18-vuotiaiden ryhmässä ongelma on vakava, koska siinä iässä omaksutaan elämänikäiset liikuntatottumukset. Vanhemmissa ikäryhmissä hyvän fyysisen kunnon ansiosta voidaan laitoshoidon tarvetta siirtää noin 4-5 vuodella. Tässä ryhmässä voidaan puhua jo valtavista kustannusten säästöistä. Lisäksi on todettu, että fyysisesti aktiivisin kolmannes suomalaisista käyttää noin 25-30 % vähemmän sairaalapalveluja kuin passiivisin kolmannes.

Liikunnan avulla voidaan ehkäistä tai siirtää pitkäaikaisten, suuria hoitokustannuksia vaativien sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen ja mielenterveyshäiriöiden puhkeamista.

Toimikunta kohdistaa huomionsa erityisesti kahteen ammattikuntaan, jotka ovat avainasemassa ihmisten aktivoimisessa liikkumaan. Toinen on opettajat, jotka vaikuttavat nuorison liikuntatottumusten omaksumiseen ja toinen on lääkärit, jotka kohtaavat potilaan vastaanotollaan. Pelkkä kehotus harrastaa liikuntaa on kuitenkin usein liian epämääräinen, eikä saa potilasta liikkeelle.

Näkyvin toimikunnan ehdotuksista on opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteinen pysyvä neuvottelukunta, jonka tehtävänä on kehittää ja koordinoida eri tahojen yhteistyötä terveysliikunnan edistämiseksi.

STM:n asettamassa terveysliikuntatoimikunnassa oli edustajia usealta eri hallinnonalalta sekä liikunta-, kansalais- ja potilasjärjestöistä. Samanlaista poikkihallinnollista ajattelua tarvitaan myös toimikunnan ehdotusten toteuttamisessa, koska ne vaativat niin terveyden, liikunnan, rakennetun ympäristön, koulutuksen kuin järjestösektorinkin yhteistä asiantuntemusta.