Turkin ihmisoikeusjärjestöt eivät saa vieläkään toimia vapaasti Kidutuksen uhreja hoitavat lääkärit kokevat itsekin häirintää
Turkin uusi islamilainen hallitus on kovaa vauhtia viemässä maata Euroopan Unionin jäseneksi. Virallisesti Turkki tunnustaakin kansainväliset ihmisoikeussopimukset, mutta maan armeija ja poliisi valvovat yhteiskuntarauhaa keinoin, joista ihmisoikeudet ovat kaukana. Ihmisoikeusjärjestöissä työskentelevät lääkärit joutuvat monenlaisten vainojen ja oikeustoimien kohteeksi.
Parhaillaan Turkissa, Izmirissä, käydään oikeutta psykiatri Alp Ayania vastaan. Viimeksi hän oli oikeudessa tämän viikon maanantaina. Häntä syytetään mm. laittoman kokouksen ja mielenosoituksen järjestämisestä. Alp Ayanin puolustusasianajajan mukaan kyse oli vain lehdistötiedotteen julkistamisesta, minkä jälkeen tiedotustilaisuuden osanottajat erosivat ilman sen kummempia mielenilmauksia. Ilmeisesti lehdistötiedotteen sisältö ei ole miellyttänyt Turkin oikeusviranomaisia. Siinä käsiteltiin ns. F-tyypin vankien tuomioiden täytäntöönpanoa. Näitä vankeja säilytetään uudentyyppisissä, arkkitehtuuriltaan F-kirjaimen muotoissa superturva-vankiloissa, joissa he joutuvat eristyksiin niin muista vangeista kuin koko ulkomaailmasta.
- Tällainen toiminta julkisia kannanottoja esittäviä ihmisoikeuden puolustajia ja lääkäreitä kohtaan on yhä Turkin arkipäivää, pahoittelee Turkin lääkäriliiton varapuheenjohtaja Metin Bakkalci. Hän toimii myös koordinaattorina Turkin ihmisoikeusjärjestön kidutetuksen uhrien kuntoutuskeskuksessa. Ihmisoikeusaktivistit ovat joutuneet selvittämään myös keskustelujaan ulkomaisten viranomaisten kanssa.
- Myös toimintamme kidutuksen uhrien hoitamiseksi on poliisin jatkuvan silmälläpidon alaista. Pari vuotta sitten poliisi esimerkiksi takavarikoi Diyarbakirin kuntoutuskeskuksen papereita, jotka sisälsivät mm. luottamuksellisia potilaskertomuksia. Poliisi piti papereita hallussaan useita kuukausia. Voitte vain kuvitella, millaisia tunteita tämä herätti paitsi työntekijöidemme parissa , niin ennen kaikkea vankiloissa kidutetuissa potilaidemme keskuudessa, Metin Bakkalci kertoo. Perusteluina toiminnalleen syyttäjänvirasto on kertonut haluavansa selvittää, ovatko kidutuksen uhrien tukikeskukset laittomia sairaanhoitoa antavia klinikoita.
Turkin ihmisoikeusjärjestön, HRFT:n johtaja Yavuz Önen sanoo, ettei Turkki ole vielä vapaa eurooppalainen valtio.
- Hallituksen edustajat tekevät kyllä kanssamme myös yhteistyötä ja kutsuvat edustajiemme jopa seminaareihin puhumaan. Koska Turkin nykyhallitus on hyvin EU-myönteinen, virallisesti esimerkiksi vankiloissa tapahtuvaa kidutusta ei hevin tunnusteta. Usein käykin niin, että hallitus kieltää ihmisoikeusloukkaukset, mutta toteaa samaan hengenvetoon, ettei voi tietää, mitä armeija tai poliisi tekevät, Yavuz Önen hymähtää.
Väkivalta siirtymässä vankiloista kadulle
HRFT:n koordinoimat viisi Turkissa toimivaa tukikeskusta ovat antaneet tukea ja kuntoutusta lähes kymmenelle tuhannelle kidutuksen uhrille tai hänen läheiselleen reilun kymmenen toimintavuotensa aikana. Työntekijät ovat osa-aikaisia tai vapaaehtoisia lääkäreitä, hoitajia ja muita terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaisia. Paitsi suoranaista kuntoutusta, keskuksissa tehdään myös virallisia vuosiraportteja ihmisoikeusrikkomuksista sekä tehdään myös tieteellistä tutkimusta.
- Nuorin asiakkaistamme on ollut vain kaksivuotias, kertoo lääkäri Levent Kutlu Ankaran kuntoutuskeskuksesta. Poliisin ja armeijan toimet ovat olleet Turkissa varsin julmia. Paitsi rikoksesta epäiltyyn, väkivalta saattaa kohdistua myös hänen lapsiinsa tai muihin perheenjäseniin.
- Aivan viime aikoina väkivalta näyttää siirtyneen vankiloista yhä enemmän kaduille. Asiakkaamme ovat kertoneet, että heitä on hakattu nimenomaan kadulla mm. mielenosoitusten yhteydessä. Koska nykyisen lain mukaan pidätettynä saa pitää vain 48 tuntia, poliisiasemalla aiheutetut vammat olisivat niin tuoreita, että poliisi joutuisi pahoinpitelystä vastuuseen. Kun hakkaaminen tapahtuu kadulla, poliisin osallisuutta on vaikeampi osoittaa, Levent Kutlu kertoo.
HRFT:n tekemän vuosiraportin mukaan yleisimmät väkivallan muodot Turkin vankiloissa ovat sanallinen loukkaaminen ja lyöminen, jonka kohteeksi oli joutunut yli puolet tukikeskusten asiakkaista. Eriasteisten uhkausten käyttö sekä ja ruuan ja hygienian rajoitukset olivat myös hyvin yleisiä ja niitä oli kohdannut kolmasosa asiakkaista. Riisumiset, seksuaalinen häirintä sekä nukkumisen estäminen ovat olleet myös melko yleisiä vuoden 2001 raportin mukaan.
- Viisitoista prosenttia asiakkaistamme kertoi joutuneensa seuraamaan muiden vankien pahoinpitelyä. Juuri äsken meillä kävi asiakas, joka kertoi joutuneensa pidätettynä ollessaan katsomaan videolta kahden vuoden takaista omaa pahoinpitelyään, kuvailee Levent Kutlu Turkin poliisin keinoja murentaa ihmisen psyykeä.
Niin Maailman Lääkäriliitto kuin lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat tuominneet Turkin poliisin ja oikeuslaitoksen toimet. Ihmisoikeuksien puolesta taisteleva HRFT on myös palkittu lukuisin kansainvälisin tunnustuksin. Ihmisoikeuksien toteutumiseen sen sijaan näyttää olevan vielä pitkä tie kuljettavana.
